”Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa.
Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on.
Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.” (1. Kor. 3:10-15)
Korinttilaiskirjeen kolmannessa luvussa Paavali vertaa seurakunnan työtä ja uskovan elämää rakennuksen rakentamiseen. Vertauskuva on otettu rakennustyömaalta. Sellaisena se on varmasti ymmärrettävä meillekin.
Perusta kaivetaan esiin.
Olen elämäni varrella nähnyt moneen kertaan kaupungissa, miten esimerkiksi jokin liikekiinteistö jää tyhjilleen ja autioituu. Kun elämä on poistunut rakennuksesta, rakennuksesta tulee tarpeeton. Ennen täynnä elämää ollut rakennus on kuollut ja eloton rakennus. Se on enää pelkkä muisto menneestä – kukoistuksen ajasta. Elämän vuodet jättivät rakennukseen paitsi muiston, myös oman jälkensä. Palveli rakennus hyvin tai huonosti, autioitunut rakennus ei ole kaupunkikuvassa muuta kuin muisto.
Autioitumisen jälkeen ei yleensä kulu kauaa, kun paikalle tuodaan puskutraktorit ja kaivurit. Tontilla ei ole enää rakennusta; siinä on purkutyömaa. Enää ei varota naarmuttamasta lattiaa tai likaamasta seiniä. Rakennus puretaan kylmästi pois. Kaikki se mikä aikaisemmin oli tärkeää: seinä, katto, lattia, jne. – muuttuu hetkessä rakennusjätteeksi. Rakennusjäte kuormataan autoihin ja viedään pois. Uusi rakennus ei tarvitse vanhan jäänteitä.
Kun rakennus on lopulta revitty maan tasalle, työ ei silti ole vielä lopussa. Seuraavaksi kaivurit ja puskutraktorit kaivavat maata, purkavat vanhan rakennuksen perustaa ja kaivavat maata, kunnes vastaan tulee kestävä pohja: kallio tai riittävän kova maa-aines, joka voidaan paaluttaa kestäväksi perustaksi uudelle rakennukselle.
Maakerroksesta puhdistetulle ja kestävälle perustalle vasta rakennetaan uusi rakennus vanhan tilalle. Ja kohta silmä tottuu uuteen näkymään niin, ettei ohikulkija enää edes muista vanhaa rakennusta.
Kestävä perusta on täten ainoa ’perintö’ vanhalta rakennukselta uudelle. Uusi talo rakennetaan saman perustan päälle, mutta uusista aineista. Tämä on elämän kiertokulkua rakennuksen näkökulmasta.
Toiset rakennukset säilyvät katukuvassa pidempään, jos ne on tehty kestämään ja säilyttävät vetovoimansa ja hyödyllisyytensä pitkään. Muistan, miten tuntui erityiseltä astella Pariisissa Notre Damen katedraalin käytäviä, kun tiesi rakennuksen seisseen lujana samalla paikalla vuodesta 1345. Jos taas kuljin esimerkiksi lähellä sijainneeseen kauppakeskukseen, huomasin rakennuksen olevan uusi ja palvelleen korkeintaan vuosikymmeniä. Mikä säilyy ja kestää riippuu vain siitä, miten ne on rakennettu ja miten elämä löytää tiensä rakennukseen ja säilyy siellä.
Notre Dame – elävä vuodesta 1345.
Mutta jos syystä toisesta perustaa ei ole kaivettu riittävän syvälle tukevaan maaperään, lujakaan rakennus ei kestä paikallaan. Jos perusta pettää, rakennus joudutaan purkamaan, vaikka rakennus olisi edelleen kuinka ’elinvoimainen’ ja hyödyllinen tahansa.
Tästä on kyse kaikessa yksinkertaisuudessaan alussa lainaamassani Paavalin korinttilaisille kirjoittamassa vertauskuvassa (1. Kor. 3:10-15). Vertauskuvassa ”kulta, hopea ja jalokivet” symboloivat arvokasta, kestävää työtä, joka kestää Jumalallisen tuomion edessä. Ne ovat Uuden testamentin kielessä myös puhtaan kristillisen opin ja vaelluksen symboleja. Sitä vastoin ”puu, heinä ja oljet” symboloivat arvotonta työtä, joka ei kestä koettelemuksissa. Ne ovat heikkoa ja kestämätöntä opetusta ja elämää.
Me voimme rakentaa elämämme vertauskuvallisesti Raamatun kestävistä aineksista, jolloin elämämme kestää myrskyssä ja viimassa. Se ei kaadu ensimmäisen rankkasateen voimasta. Vastaavasti voimme rakentaa elämän arvottomilla rakennustarvikkeilla, jolloin rakennus luhistuu kerta toisensa jälkeen.
Silti tärkein elementti on aina rakennuksen perustus. Vaikka elämämme olisi rakennettu kuinka kestävistä aineksista tahansa, rakennus on tuomittu lopulta kaatumaan, jos perusta ei kestä.
”Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. ” (1. Kor. 3:11)
Ihmiselämän – ja seurakunnan – ainoa kestävä perustus on Jeesus Kristus. Mikään muu perusta ei kanna eikä kestä. Jos olet rakentanut elämäsi kestävälle Kristus perustalle, voit luottaa siihen, että elämäsi perusta on kunnossa ja se kantaa sinut perille saakka. Voi olla, ettei rakennelmasi ole Notre Damen katedraalin tasoinen, ja olla että olet erehtynyt rakentamaan elämää osin kehnoista materiaalista, mutta jos perusta on Kristus, perusta kantaa sinut perille, vaikka rakennelmat palaisivat tulessa tai kaatuisivat myrskyssä.
Herra Jeesus toki tahtoo, ettemme jättäisi tukevan ja kestävän elämän rakentamista pelkkään kestävään perustaan. Hän tahtoo meidän jatkavan rakentamista kestävistä ja jaloista raaka-aineista, jotta rakentaisimme kestävän rakennuksen kantavan perustan päälle. Kun elämämme tukeutuu kestävän Kristus-perustan varaan ja rakennamme elämää Herran tahdon ja Raamatun sanan varaan, tällöin myös ’tontille’ noussut rakennus kestää.
Kaikki lähtee perustasta, mutta meidän parastamme ajatellen Herra Jeesus tahtoo tietty meidän edelleen rakentavan elämän hänen elävän sanansa varaan, jotta rakennus ei sekään horju. Jos valitsemme rakentaa kestävälle perustalle, mutta rakennamme elämän jonkin muun kuin Jumalan elävän sanan varaan, joudumme kerta toisensa jälkeen korjaamaan rakennusta ja ehkä välillä rakentamaan sen jopa uudelleen. Sama vertauskuva sopii myös seurakuntaan siinä merkityksessä, mitä se edustaa näkyvässä maailmassa.
Tärkeintä silti on perustus ja kestävä perustus on vain ja ainoastaan Jeesus Kristus. Kestävinkään elämän rakennus ei kanna perille, jos perustus ei ole kunnossa. Rakentamalla viisaasti elämämme Kristuksen varaan edelleen Jumalan sanassa pysyen kaiken sen, mitä perustan päälle rakentuu, säästymme monelta pettymykseltä.
Olkaamme täten viisaita rakentajia ja pysykäämme kestävällä perustalla. Eli niin kuin apostoli Paavali meitä kehottaa:
”Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa.” (1. Kor. 3:10)
Pohdittavaa
Onko elämäni rakennuksen perusta kestävä? Miten on rakennuksen laita?