Olen taas kerran lukenut profeetta Hesekielin kirjaa. Poimin uutta temppeliä koskevasta näystä tarkempaan tarkasteluun kohdan, jossa Herran kirkkaus palaa temppeliin (Hes. 43:1-12). Lainaan siitä tähän neljä ensimmäistä jaetta:

”Mies vei minut sitten portille, sille portille, joka aukeaa itään. Ja minä näin: Idästä saapui Israelin Jumalan kirkkaus. Sen ääni oli kuin suurten vesien pauhu, ja Herran kirkkaus sai maan hohtamaan.

Näky, jonka minä näin, oli samanlainen kuin se, minkä olin aikaisemmin nähnyt, se oli niin kuin se, minkä näin, kun Herra tuli hävittämään kaupunkia, niin kuin se, minkä olin Kebarjoen rannalla nähnyt. Minä heittäydyin maahan kasvoilleni. Herran kirkkaus meni temppeliin portista, joka on itää kohti.” (Hes. 43:1-4)

Se näkymä, mitä Hesekiel sai nähdä itään aukeavalta portilta, on koko Hesekielin pitkän apokalyptisen ilmestyksen(Hes. 40-48) ehdottomasti tärkein näky. Kaikki ne temppelin tarvikkeet, mitat ja jumalanpalveluksen järjestys olisivat silkkaa turhuutta, ellei Jumalan kirkkaus olisi palannut temppeliin.

Ilman Jumalan kirkkautta temppelissä ei olisi elämää. Ilman Jumalan kirkkauttatemppelissä ei olisi voimaa, joka tekee eläväksi ja luo uutta. Temppeli ei tarvitse mitään muuta ollakseen Jumalan temppeli kuin Herran kirkkauden. Ja vaikka kaikki muu olisi kohdallaan, mutta jos Herran kirkkaus puuttuu, rakennus olisi vain temppeli – ei Jumalan nimen asuinsija.

Temppelin itäinen portti.

Muistakaamme tämä myös me Uuden testamentin seurakunta. Kirkkohopeat, kynttilät, valkoiset albat, kauniit stoolat – eivät ne tee Jumalan temppeliä. Saarnastuoli, langaton mikrofoni, komea saarnaaja, loistava puhe tai miellyttävä ääni ja ilmapiiri – eivät ne tee Jumalan temppeliä. Ei Jumalan temppeliä tee edes sinne kokoontunut tuhatpäinen kansa. Ilman Jumalan kirkkautta nuo temppelit jäävät tarpeettomiksi.

Vaikka huone olisi pientäkin pienempi, karua karumpi ja ihmisiä olisi tuskin kourallistakaan, mutta jos siellä asuu Jumalan kirkkaus, se on Herran temppeli ja siellä on kaikki voima ja valta niin maanpäällä kuin taivaassa. Rakas veljeni ja sisareni, älkäämme koskaan unohtako Jumalan kirkkautta temppelin ulkopuolelle.

Huomasitko muuten, että olin omavaltaisesti korostanut sitaattitekstistä kaikki ilmansuuntaan ’itä’ viittaavat sanat? Tiedätkö minkä tähden tein niin? – Yksinkertaisesti siksi, että huomaisit ovien ja porttien olleen avoimet itään päin ja Jumalan kirkkauden saapuneen temppeliin juuri idästä. Miksikö siinä mainitaan juuri itä?

Itäinen suunta merkitsee monin kohdin Vanhan testamentin tekstiä vertauskuvallisesti loitontumista Jumalasta. Itään siirtyminen on säännöllisesti merkinnyt etääntymistä Jumalan tahdosta ja aina, kun ihminen on lähtenyt karkuun Jumalaa, hän on matkannut kohti itää:

”Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä.” (1. Moos. 3:24)

”Niin Kain lähti pois Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Nodin maahan Eedenin itäpuolelle.” (1. Moos. 4:16)

Tästä syystä temppelin portit aukeavat juuri itään päin. Sinne suuntaan syntinen ihminen on lähtenyt, joten kun hän palaa takaisin, idästä hän on tuleva. Jotta matka Jumalan kirkkauteen olisi lyhin mahdollinen, temppelin portit aukeavat itään päin.

Kaikkein eniten tekstissä minua kuitenkin puhutteli se tosiasia, että Jumalan kirkkaus saapui sekin temppeliin idästä. Se vakuuttaa minulle, että tänäänkin minun rakas Taivaallinen Isäni on täällä idässä etsimässä tänne kerran itsensä kadottanutta ihmistä. Jumala tekee kaikkensa, jotta ihminen voi löytää tien hänen kirkkauteensa – hänen temppeliinsä. Sen tähden meidän rakas Taivaallinen Isämme tuli Hesekielin näyssä ’kotiin’ temppeliin hänkin idän suunnasta.

Ylistetty olkoon Taivaallinen Isämme – nyt, aina ja iankaikkisesti.

Miksi Herran kirkkaus saapuu idästä?