Jesajan kirjan osin synkeiden hänen omaa aikaansa koskevien näkymien välissä avautuu riemullinen näkymä tulevasta messiaasta (Jes. 11), mitä tekstissä seuraa ”Pelastettujen kiitosvirsi” (Jes. 12). Jesajan kirjoittama ”Pelastettujen kiitosvirsi” kuvaa Herran omien riemullista odotusta ja kaipuuta nähdä Jumalan vanhurskauden valtakunnan tuleminen täydessä mitassa.

Herran päivä

Israelin hurskaan jäännöksen tavoin myös kristillinen seurakunta on elänyt Herran paluun päivän odotuksessa aina ensimmäisestä vuosisadasta alkaen. Apostoli Johannes päättää Ilmestyskirjan sanoihin:

”’Tämä on tosi, minä tulen pian.’ Aamen. Tule, Herra Jeesus!” (Ilm. 22:20)

Edelleen Didakhe – ”kahdentoista apostolin opetus”, joka on varhaisimpia Uuden testamentin ajan jälkeisen seurakunnan tekstejä, opettaa seurakuntaa näin:

”Älköön lamppunne sammuko, vaan olkaa valmiit, sillä ette tiedä hetkeä, jolloin meidän Herramme tulee.”

300-luvun lopulla Kyrillos Aleksandrialainen kirjoitti: ”Odottakaamme ja tarkatkaamme Herran tulemusta taivaan pilvissä”. Kirkkoisä Augustinus odotti ja laski Herran palaavaan vuoteen 1000 mennessä. 1300-luvulla John Wycliffe tuli laskelmissaan tulokseen, että maailmanloppu ja Kristuksen toinen tulemus oli käsillä hänen aikanaan. Samasta odotuksesta kirjoittavat Luther, Calvin, Wesley kuin Billy Graham, jne. Oleellista tässä vuosituhansien mittaisessa odotuksen jatkumossa ei ole ajan kuluminen eikä arvostettujen teologien nimet.

Oleellista on, että he kaikki elivät odotuksessa. Ja odotuksella tarkoitan jotain, mitä he innolla odottivat tapahtuvaksi ja mistä he unelmoivat. Kristuksen toinen tulemus oli heille kaikille odotettu tapahtuma. He odottivat Jumalan lupauksen käyvän toteen. He tahtoivat nähdä Jumalan suuren päivän koittavan.

Kysynkin tänään, että missä on meidän odotuksemme? Odotammeko Kristuksen tulemuksen päivää samalla innolla ja hartaudella kuin profeetta Jesaja, alkukirkon uskovat tai menneiden vuosisatojen piispat ja teologit? Onko Kristuksen tulemuksen odotus meidänkin suuri haaveemme?

Joka ilta painaessani pääni uneen – unelmoinko Herran paluusta? Tai aamulla, kun auringon ensisäteet nousevat horisontista, onko ensimmäinen ajatus, että olisiko tänään se valtava päivä, kun Herra tulee noutamaan omiaan? – En sano, että niin pitäisi olla, mutta kysyn, että miksei niin olisi? Eikö suurin haaveemme ole kohdata Herra Jeesus kasvoista kasvoihin? Vai onko haaveesi jotain muuta?

Emmehän me usko vain tämän ajan tähden, vaan siksi, että jonain päivänä ajassa sydämeen kylvetty usko kantaa iankaikkisen hedelmän. Jätän sinut pohtimaan tätä kysymystä apostoli Paavalin sanoin:

”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.” (1. Kor. 15:19)

Pohdittavaa

Asuuko sydämessäni odotus Kristuksen paluun päivään?