Olen lukenut viime aikoina Juudan ja Israelin historista mielenkiintoista itselleni vähemmän tuttua aikakautta. Se on Juudan kuningas Joramin ja hänen poikansa Ahasin aika (2. Kun. 8:16-24; 2. Aik. 21:2-20; 2. Kun. 8:25-29). Lukemista vaikeutta hiema se, että tekstissä esiintyy kaksi saman nimistä kuningasta. Pohjoista Israelia hallitsi kuningas Joram vuodesta 852 eKr. alkaen, kun Juudan kuningas Joram Josafatin poika kruunattiin vuonna 848 eKr.

Nimien erottamista vaikeuttaa sekin, että Juudan ja Israelin Joram kuninkaiden hallinto päättyi kummallakin samaan vuoteen 841 eKr. Englanninkielisissä käännöksissä tehdään ero näiden kahden nimen välillä siten, että Juudan kuninkaan nimi kirjoitetaan muotoon Jehoram.

Kuningas Joram Josafatin poika.

Lukuteksti keskittyy nyt Juudan kuninkaisiin ja täten Joram Josafatin poikaan. Hän hallitsi kahdeksan vuotta. Hänen jälkeensä Juudassa valtaan astui hänen poikansa kuningas Ahasja 22-vuotiaana vuonna 841 eKr. Ahasjan aika kuninkaana oli lyhyt – vain yhden vuoden.

Kuningas Joramista sen enempää kuin Ahasjasta ei ole kuninkaidenkirjan eikä aikakirjan kirjoittajalla erityistä sanottavaa. Joramin elämän tarinan voi kiteyttää näihin jakeisiin:

”Joram kulki samaa tietä kuin Israelin kuninkaat. Hänellä oli vaimonaan Ahabin tytär, ja Ahabin suvun tavoin hän teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä.” (2. Kun. 8:18)

”Kun Joram oli noussut isänsä valtaistuimelle ja vakiinnuttanut asemansa, hän surmautti kaikki veljensä ja myös joukon Israelin johtomiehiä.
– – –
Joram kulki samaa tietä kuin Israelin kuninkaat. Hänellä oli vaimonaan Ahabin tytär, ja Ahabin suvun tavoin hän teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä.” (2. Aik. 21:4, 6)

Vastaavasti lyhyen kauden hallinneen Ahasjan kuninkuus tiivistyy kovin samoin sanoin:

”Ahasja kulki Ahabin suvun tietä ja teki tämän suvun tavoin sitä, mikä on väärää Herran silmissä, sillä hänkin oli äidin puolelta sitä sukua.” (2. Kun. 8:27)

Kummatkin historiankirjoittajat mainitsevat sanasta sanaan Joramista, että ”Hänellä oli vaimonaan Ahabin tytär, ja Ahabin suvun tavoin”. He näkivät selkeän yhteyden Juudan jumalattomuudella ja Ahabin suvun vaikutuksella Juudan hoviin. On helppo löytää selkeä tapahtumaketju. Katsohan.

• Israelin kuningas Ahabin vaimo oli pahamainen kuningatar Isebel.

• Isebel oli puolestaan Tyron ja Sidonin kuninkaan Etbaalin tytär. Yllättäen Sidon puolestaan oli Baalin palvonnan keskus. Kuningatar Isebelin vaikutuksesta Baalin palvonta levisi pohjoiseen Israeliin ’tahdottoman’ kuningas Ahabin aikana.

• Juudassa kuningas Joramin isä kuningas Josafat puolestaan teki liiton pohjoisen Israelin kuningas Ahabin kanssa, vaikka tämä tunnettiin julkijumalattomana. Tästä näkijä Jehu Hananin poika moitti muuten kelvollisesti hallinnutta Joramia: ”Pitikö sinun auttaa jumalatonta? Sinähän olet Herran vihollisten ystävä. Tämän vuoksi sinua kohtaa Herran viha.” (2. Aik. 19:2)

• Liittolaisuus Ahabin kanssa ei vaikuttanut kielteisesti vielä Josafatin hallintoaikana, mutta jo hänen poikansa Joram tunnettiin jumalattomana ja häikäilemättömänä kuninkaana. Käärme luikerteli puutarhaan tällä kertaa takaoven kautta.

• Liittolaisuus vahvistettiin diplomaattisilla avioliitoilla, minkä vuoksi Josafat oli tietenkin naittanut poikansa Joramin Ahabin tyttärelle. Tätä kautta Isebelin kautta pohjoiseen valtakuntaan tullut vaikutus luikerteli myös eteläisen Juudan hoviin.

• Ja vaikutus näkyi Joram Josafatin pojassa selkeästi. Hän valitsi jumalattoman tien ja varjeli kruunuaan yhtä häikäilemättömästi kuin Isebel aikanaan.

Ajattelepa tätä tapahtumaketjua. Vain muutama pieni kompromissi siellä täällä peli oli hävitty pitkäksi aikaa. Paavalin kehotus pitäytyä erossa läheisestä yhteistyöstä jumalattomien kanssa ei ole tätä taustaa vasten ollenkaan yli mitoitettu:

”Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?” (2. Kor. 6:15)

Miettikäämme tätä tarkoin, jos löydämme itsemme esimerkiksi seurakuntana tekemässä myönnytyksiä periaatteistamme, vaikkapa taloudellisen edun saamiseksi kyseenalaisesta kumppanuudesta jonkun seurakunnan arvoja vastaan olevan tahon kanssa. Voi olla, että välittömiä vaikutuksia ei ole, mutta kuka osaa katsoa vuosien päähän. Ei osannut Ahab eikä osannut Josafat, mikä saisi sinut ajattelemaan olevasi heitä viisaampi?

Sama pätee tietenkin myös yksityiselämään; pienikin korjausliike väärään suuntaan voi viedä meidät kauas Jumalan tahdosta.

Pohdittavaa

Näetkö miten pienet ’harmittomat’ päätökset vaikuttivat Jumalan kansan hengelliseen tilaan?