Ennen Nabotin viinitarhasta kertovaa lukua Ahab käy sotaan Aramin Ben-Hadad II:n armeijaa vastaan. Ben-Hadad II oli joko Ben-Hadad I:n poika tai pojanpoika. Palautetaanpa itsemme samalla aikajanalle. Tekstin mukaan sotatoimet kestivät kahden vuoden ajan (1. Kun. 20:22-26). Sotaa puolestaan seurasi kolmen vuoden rauhanaika Aramin ja Israelin välillä (1. Kun. 22:1). Kuningas Ahab kuoli tuon rauhan ajan jälkeen vuonna 853, mikä tarkoittaa sitä, että sota Samariassa alkoi vuonna 857 eKr.

Nabotin viinitarha.

Sotatapahtumia seuraavassa luvussa sotanäyttämöltä siirrytään toisenlaiseen kertomukseen. Se on mainitsemani kertomus Nabotin viinitarhasta (1. Kun. 21). Se tapahtui sodan jälkeen jossain vaiheessa kolmivuotisen rauhan aikana 854 – 857 eKr. Teksti alkaa arvoituksellisesti:

”Pian tämän jälkeen sattui tällainen tapaus. Jisreeliläisellä Nabotilla oli viinitarha Jisreelissä Samarian kuninkaan Ahabin palatsin vieressä.” (1. Kun. 21:1)

Tuntuu perin erikoiselta, että minkä vuoksi sodan mittakaavaan verrattuna mitättömän oloinen tapahtuma on edes kirjoitettu Raamattuun. Syynä voi olla se, että tapauksesta seurannut Elian julistama ennustus (1. Kun. 21:21-24) näkyi kuningassuvun elämässä seuraavina vuosikymmeninä. Toisaalta kyse ei ollut ehkä yhteiskunnallisesti isosta asiasta, mutta hengellisesti asia oli merkittävä (1. Kun. 21:25) etenkin, kun kuningas oli kansansa edustaja hengellisesti. Itse näen kertomuksen arvokkaana henkilökuvana Ahabista ja Isebelistä.

Kuningas Ahab oli monessa suhteessa kyvykäs kuningas sotapäällikkönä ja valtiomiehenä. Hän oli innostunut myös rakennustaiteesta. Hän kaunisti isänsä Samariaan rakennuttamaa palatsia ja rakensi uuden palatsin Jisreeliin. Raamatun näkökulmasta hän oli silti jumalaton kuningas, koska Isebelin ohjailemana Ahab pystytti Samariaan Baalin temppelin ja Asera-tarhan.Ahabin päätöksiin vaikutti voimakkaasti hänen pakanallinen häikäilemätön puolisonsa Isebel.

Ahabin puolison Isebelin johdolla epäjumalanpalvonta laajeni Israelissa niin, että lopulta oli jäljellä vain 7000 miestä, jotka eivät palvoneet Baalia (1. Kun. 19:18). Isebel näyttäytyy Raamatun sivuilla vihamielisenä ja avoimesti uhkaavana etenkin Herralle uskollisia kohtaan. Ilmestyskirjassa häntä käytetään epäjumalanpalvelun vertauskuvana (Ilm. 2:20).

Nabotin viinitarhasta kertova teksti puolestaan avaa Ahabin ja hänen puolisonsa maailmankatsomusta ja luonnetta sekä heidän suhdettaan. Tekstissä Ahab käyttäytyi kuin pikkulapsi, jolta oli evätty jokin kiva leikki, kun hän havaitsi olevansa voimaton ostamaan kovasti haluamaansa peltoa Nabotilta:

”Ahab meni kotiinsa synkkänä ja raivoissaan, koska jisreeliläinen Nabot oli vastannut hänelle sillä tavoin ja kieltäytynyt luovuttamasta hänelle isiensä perintömaata. Hän paneutui makuulle vuoteelleen, kääntyi seinään päin eikä syönyt mitään.” (1. Kun. 21:4)

Isebel puolestaan kunnostautui ratkaisemalla omalla tavallaan Ahabin ongelman murhauttamalla Nabotin Ahabin nimissä, jotta Ahab sai lunastaa haltuunsa tämän omaisuuden. Kun Ahab sai myöhemmin kuulla tästä profeetta Elian kautta, hän nöyrtyi Jumalan edessä ja katui tekoa, jonka hän oli hiljaa hyväksynyt (1. Kun. 21:25-29).

Lahjakas Ahab tuntui olevan Isebelin rinnalla täysin ohjailtavissa. Hän katsoi vierestä, mitä hänen puolisonsa teki, puuttumatta mitenkään tapahtumien kulkuun. Sama kaava toistuu Ahabin elämässä kerta toisensa jälkeen. Ahab allekirjoitti hiljaa vaitonaisuudellaan sen, mitä Isebel teki.

Päätös antaa periksi tai olla puuttumatta ei kuitenkaan ole edes hiljainen vastalause. Hiljaisuus on myöntymisen merkki. Vaitonainen Ahab kantoi täten vastuun Isebelin toimista ja hänelle tekemistään myönnytyksistä. Kertomus Nabotin viinitarhasta antaa Ahabista surkuteltavan kuvan. Aina, kun tuli hänen aikansa päättää tai toimia, Isebel oli jo päättänyt ja Ahab jäi katsomaan vierestä.

Kuinka usein sinä löydät itsesi Ahabin paikalta? Annatko toisten ihmisten kysymättä kävellä ylitsesi tai laittaa sanoja suuhusi? Sallitko sen kotona, työpaikalla, seurakunnassa, harrastuksissa, jne.

Oletko koskaan ajatellut, että hiljaa myöntymällä kannat kuitenkin vastuun osallisuudestasi tapahtumiin? Kuningas Ahabin kohdalla jäin miettimään, että jos Ahab olisi ollut rohkea päätöksissään ja ilmaisemaan eriävän mielipiteensä julkijumalattomalle puolisolleen, muistaisimmeko hänet kenties tänään Jumalan mielen mukaisena kuninkaana?

Ottakaamme siis vastuu paitsi sanoistamme ja teoistamme, myös hiljaisuudesta ja tekemättömyydestä. Nekin ovat kannanotto.

Pohdittavaa

Millaisessa tilanteessa löydän itseni Ahabin asemasta?