Esterin kirjan neljännessä luvussa päähenkilö Ester joutuu valinnanpaikalle. Jos Esterin kirjan kertomus on sinulle vieras, lukaise se läpi – se on hyvä kertomus. Ja vaikka Esterin tarina olisi sinulle jo entuudestaan tuttu, niin luepa kirjan neljäs luku. Se on kirjan käännekohta.

Paha Haman oli tehnyt peliliikkeet hävittääkseen juutalaiskansan ja onnistunut juonittelemaan keisarillisen määräyksen, joka mahdollisti diasporassa asuvien juutalaisten joukkohävityksen (Est. 4:3, 7-8). Mitään ei ollut tehtävissä, vai oliko sittenkin?

Kuningatar Ester.

Kuningatar Ester oli ainoa linkki keisariin hävityskäskyn juonineen Hamanin ohi. Hän oli ainoa, kenelle oli mahdollista tulla kuulluksi, vaikka hänenkin oljenkortensa päästä keisarin puheille oli ohuttakin ohuempi:

”Kaikki kuninkaan virkamiehet ja kuninkaan maakuntien kansatkin tietävät, että sille miehelle tai naiselle, joka kutsumatta menee kuninkaan palatsin sisäpihaan, on laissa yksi ainoa rangaistus: kuolema. Vain jos kuningas ojentaa häntä kohden kultavaltikkansa, hän saa jäädä eloon. Eikä minua itseäni ole kolmeenkymmeneen päivään kutsuttu kuninkaan luo.” (Est. 4:11)

Ester joutui ratkaisun paikalle. Päästäkseen keisarin puheille hänen piti vaarantaa oma henkensä, mutta jos hän ei yrittäisi, hänen oma kansansa murhattaisiin. Tämä oli hetki, kun Esterin kutsumus punnittiin. Oli helppo unohtaa hovin loistossa kuningattaren asemassa lähtökohdat, mistä nykyhetkeen oli ihmeellisesti tultu.

Ester ei unohtanut. Hän muisti tiensä tavallisesta Hadassa -tytöstä Persian kuningattareksi, mikä antoi hänelle rohkeutta laittaa oman henkensä peliin. Jos Herra oli tuonut hänet hoviin asti, miksi hän jättäisi leikin kesken? Eikö hän veisi loppuun sen suunnitelman, jonka hän oli juuri Esterin varalle laatinut?

Väitän, että Ester ammensi uskalluksensa juuri siitä, että hän oli sydämessään tietoinen Herran johdatuksesta oman elämänsä poluilla. Hän saattoi nähdä, että oli tullut hetki, mitä varten Herra oli nostanut hänet nykyiseen asemaan. Esterin vastaus Mordokaille puhutelkoon meitä jokaista:

”Kutsu koolle kaikki Susan juutalaiset paastoamaan minun puolestani. Älkää syökö älkääkä juoko mitään kolmeen päivään ja kolmeen yöhön. Minäkin paastoan samalla tavoin palvelijattarieni kanssa, ja sitten lähden kuninkaan luo, vaikka se onkin vastoin lakia. Kun minun kerran on kuoltava, niin kuolen.” (Est. 4:16)

Ester antoi asiansa Jumalan kannettavaksi. Jos hän onnistuu tehtävässä, hän onnistuu yksin Herran Jumalan avulla. Lukijan näkökulmasta päätös oli ilmeisen helppo, kun eteemme on muutama hetki aiemmin levitetty Esterin elämäntarina ja sen vaiheet ovat tuoreessa muistissa. Lukijan paikalta on helppo nähdä, että tämä oli se hetki, miksi Hadassa oli nostettu Persian kuningattaren asemaan.

Esterille tilanteen hahmottaminen ei ollut yhtä selvää. Hän joutui miettimään edeltäjänsä Vastin kohtaloa, suhtautumista lain noudattamiseen ja sitäkin, että kuinka totta Mordokain viesti oli. Ja olihan hänellä oma elämänsä. Hänellä oli muutakin mietittävää kuin yhden Mordokain pakkomielle pelastaa kansansa… Eikä tämä ei ollut varmaan edes ensimmäinen kerta, kun Esteriä oli yritetty saada vaikuttamaan keisariin. Hovissa politikointia ja lobbausta riitti. Oli vähintään yhtä paljon hyviä syitä kieltäytyä Mordokain ehdotuksesta kuin vastata siihen myönteisesti.

Mutta mikä sai Esterin vaarantamaan henkensä ja tarttumaan ohuttakin ohuempaan toivon oljenkorteen? Uskon, että suurempi syy kuin Mordokain painostus, oli Esterin oma kutsumustietoisuus. Hän tiedosti, ettei hän olisi nykyisessä asemassaan ilman, että Jumala olisi hänet siihen nostanut. Tietoisuus tästä vakuutti hänet kutsustaan täsmäaseeksi juuri tätä hetkeä varten.

Ester ei ollut unohtunut matkaa, jonka oli kulkenut Herran johdatuksessa tähän hetkeen, ja se kantoi häntä nyt, kun oltiin tultu vaikean päätöksen eteen. Hän ei katsonut vain sitä, kuka hän oli nykyhetkessä. Hän ei katsonut hyvää elämäänsä ja miettinyt mitä hän menettää. Hän mieluummin tarkasteli elämänsä tietä pidempänä johdatuksen polkuna.

Ottakaamme hänestä opiksi. Älkäämme jääkö kiinni nykyhetken hyvään kuin sanoen, että ”tämän olen hankkinut ja tämä kuuluu minulle”. Ester olisi voinut tehdä niin, mutta hän valitsi tarkastella elämän polkua kokonaisuutena ja sai siitä luottamuksen jatkaa Jumalan tahdossa eteenpäin jopa nyt, kun Herran tie vaati häntä uhraamaan kaiken matkalla kertyneen hyvän.

Muista, mistä olet nykyhetkeen tullut! Jos Herra on kuljettanut sinut tähän päivään saakka, mikset matkaisi hänen kanssaan jatkossakin? Älä unohda, mistä tulet.

Pohdittavaa

Olenko kiinni nykyhetken mukavuudessa?

–