Ensimmäistä temppeliä – ts. Salomon temppeliä rakennettiin Raamatun kertoman mukaan yhteensä seitsemän vuotta. Tekstin mukaan temppeli olisi valmistunut Salomon 11. hallitusvuotena sen syys-lokakuussa (1. Kun. 6:38), eli juuri tuon 7 vuotta 966 eKr. jälkeen.
Kuningasten kirja ajoittaa temppelin valmistumisen, kun taas aikakirjan rinnakkaisteksti puolestaan mainitsee ajankohdan temppelin vihkimisjuhlalle (2. Aik. 5:3). Siinä juhla ajoitetaan lehtimajajuhlaan, mikä tarkoittaa sitä, että juhlaa vietettiin todennäköisesti noin 11 kuukautta rakennustöiden valmistumisen jälkeen.
Otapa ja lue tarkkaan omasta Raamatustasi teksti temppelin vihkijuhlasta, vaikka aikakirjan kertoman mukaan (2. Aik. 5:1-14).
Herran kirkkaus täytti temppelin.
Temppelirakennus odotti täten valmiina miltei vuoren ennen vihkimisjuhlaa. Tuona aikana temppeli oli rakennus toisten joukossa. Voisi sanoa, että se oli ’Salomon temppeli’. Rakennuksen merkitys ja nimi muuttui vihkijuhlan yhteydessä.
Juhlan aikana Herran liitonarkki tuotiin temppeliin. Liitonarkki tuotiin Daavidin aikana Jerusalemiin (1. Aik. 15:1-16:6) ja sitä oli täten säilytetty 40 vuotta ilmestysmajassa. Nyt arkki tuotiin temppeliin (1. Kun. 8:1-11) noudattaen tarkasti Mooseksen lain määräyksiä koskien arkin siirtämistä.
Arkki tuotiinJerusalemin temppelin sisäkammioon eli paikkaan mitä kutsuttiin kaikkein pyhimmäksi. Sisäkammio oli temppelirakennuksen keskipiste. Tämä oli Jumalan liitonarkin ’uusi koti’ aina siihen saakka, kun Salomon temppeli hävitettiin vuosisatoja myöhemmin.
Vasta arkin tuominen temppeliin teki temppelirakennuksesta todellisen Herran temppelin. Asiaa voisi kuvata vaikkapa niin, että ennen arkin tuontia temppeli oli pelkkä Salomon temppeli, mutta arkin saapumisen jälkeen rakennuksesta tuli Herran temppeli:
”Papit eivät pilven vuoksi voineet jatkaa palvelustaan, sillä Herran kirkkaus täytti temppelin.” (2. Aik. 5:14)
Rakennus ei enää ollut ihmetyksen ja ylityksen kohde. Nyt ihmetys ja ylistys kuului yksin Herralle, joka otti temppelin omaksi asuinsijakseen. Ja minkä paikan Jumala otti temppelistä. Tietenkin sisimmän sisäkammion, mikä oli kaiken muun rakennetun keskipiste.
Kaikki loisto, juhla, uhrit, laulut ja puheet olisivat olleet tyhjää muotomenoa, jos Herran kirkkaus ei olisi täyttänyt temppeliä. Luulen, että moni olisi riemuinnut jo pelkästään juhlan puitteista, mutta juhla olisi ollut hengellisesti arvoton, ellei Herra olisi täyttänyt temppeliä läsnäolollaan.
Tahdon herätellä tässä meitä nykypäivän uskovia. Annammeko me Herralle temppelissämme paikan kaiken keskipisteenä? Vai jääkö Herra jonnekin sivumpaan, jotta me ihmiset voimme olla itse keskipisteessä?
Tyydymmekö siis me fiilistelemään toistemme läsnäolossa, värivalojen paisteessa tai inspiroivan musiikin luomassa hurmoksessa ilman, että koskaan kutsumme Herraa Jeesusta pystyttämämme temppelin tai juhlan keskipisteeksi? Jos näin on, niin jumalanpalvelus on vain kuollut muotomeno, tuntuu se sitten kuinka elävältä tai ajan hengen mukaiselta tahansa.
Jerusalemin temppelin arvo ja merkitys ei ollut kalliissa ulkokuoressa tai upeassa sisustuksessa. Se ei myöskään ollut taitavasti järjestetyssä jumalanpalveluksessa, taidokkaassa musiikissa eikä pappien ammattitaidossa. Ilman Herran läsnäoloa temppeli olisi ollut turha kaunis rakennus satojen samanlaisten joukossa.
Mutta nyt Herran läsnäolo teki temppelistä erityisen. Onko meidän temppeleissämme ja juhlissamme tilaa Herralle Jeesukselle? Onko Herra Jeesus ylistyksen ja juhlan ydin vai kokoontuuko hänen kansansa juhlimaan ja fiilistelemään ilman häntä? Jääkö Kristus yksin temppelin esipihalle, kun me uskovat pidämme hauskaa keskenämme ja etsimme kokemusta Kristuksen kasvojen sijaan? Kysyn vain – onko ’liitonarkki’ paikallaan temppelissämme vai jäikö kaikkeinpyhin tyhjäksi?
Pohdittavaa
Mikä on kallisarvoisin aarre Jumalan temppelissä?