Hurskaan kuningas Hiskian aika valtaistuimella kesti 29 vuotta (2. Aik. 29:1) vuodesta 726 vuoteen 697 eKr. Edellä luimme jo siitä, kuinka hän puhdisti temppelin ja pääsiäisen vieton. Aikakirjan 31. luku on kirjoittajan kokooma yhteenveto Hiskian temppelipalveluksen puhdistuksesta ja uudistamisesta.
Teksti alkaa maininnalla epäjumalanpalveluspaikkojen hävittämisestä koko Juudan valtakunnan alueella:
”Juhlien päätyttyä lähtivät kaikki paikalla olleet Juudan eri kaupunkeihin. He murskasivat kivipatsaat, hakkasivat palasiksi asera-paalut ja tuhosivat perin pohjin kukkulapyhäköt ja alttarit kaikkialta Juudan ja Benjaminin sekä Efraimin ja Manassen alueelta. Sitten israelilaiset palasivat kukin perintömaalleen ja kaupunkiinsa” (2. Aik. 31:1)
Kuningastenkirjojen rinnakkaistekstissä jakeessa on yksi perin mielenkiintoinen lisäys:
Vaskikäärme – Nehustan.
”Hän hajotti uhrikukkuloiden alttarit, murskasi kivipatsaat ja kaatoi asera-tarhat. Myös Mooseksen tekemän pronssikäärmeen hän löi palasiksi. Aina niihin päiviin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja tälle käärmeelle, jota kutsuttiin Nehustaniksi” (2. Kun. 18:4).
Israelilaiset olivat omaksuneet naapurikansojen pakanallisia menoja, mutta he olivat onnistuneet valjastamaan jopa Mooseksen erämaassa valmistaman vaskikäärmeen (4. Moos. 21:4-9) uuteen ’jaloon’ käyttöön. Erämaassa jokainen myrkkykäärmeen puremaksi tullut, joka katsoi vaskikäärmeeseen, jäi eloon. Uudessa ’jalossa’ käytössä samasta käärmeestä oli tullut epäjumalana kuoleman kylväjä.
Vaskikäärme säilytettiin, jotta kansa muistaisi niskuroinnin erämaassa ja Jumalan pelastavan työn. Kansa otti täten käärmeen talteen ja se oli säilytettynä vuosisatojen ajan ja oli vielä olemassa Hiskian aikana.
Jossain vaiheessa luopumuksen aikaan kansa alkoi polttaa käärmeen edessä uhreja ja pitää sitä ilmeisesti jumalana. Sitä palvottiin nimellä Nehustan. Nimi tulee hepreankielen sanasta, joka merkitsee vaskea tai pronssia.
Milloin käärmeenpalvonta alkoi, sitä emme tiedä, mutta ainakin kuningas Hiskian aikaan vaskikäärmeestä oli tullut merkittävä epäjumalanpalvonnan kohde, koska se mainitaan erikseen tekstissä.
Epäjumalana Nehustan on mielestäni erityisen kiinnostava, kun reflektoidaan Hiskian ajan epäjumalanpalvontaa oman aikaamme. Muut epäjumalat ja tavat olivat vierasperäisiä. Ne oli toisten uskontojen tapoja, jotka israelilaiset olivat omaksuneet itselleen, mutta Nehustan oli toista maata. Se oli Mooseksen valmistama pronssikäärme, joka oli ollut pelastus kansalle erämaassa.
Ajattele, että Jumalan Moosekselle antama armonväline ja pelastuksen vertauskuva, löysi tiensä valveutumattoman ihmisen käsissä epäjumalaksi, jolle uhrattiin polttouhreja. Armonvälineestä oli tullut epäjumala. Sama vaskikäärme, joka oli kerran pelastanut ihmiset kuolemalta, kylvi hengellistä kuolemaa Nehustan nimisenä epäjumalana. Kyllä ihminen osaa olla tarpeen tullen luova ja taitava!
Ikävä kyllä Nehustan ei ole poikkeustapaus. Se on kaikessa karkeudessaan osuva varoitus meille, jotka emme välttämättä ole yhtään sen viisaampia kuin israelilaiset vaskikäärmeen kanssa.
Meitä vaanii sama vaara, että nostamme samoin jonkin yksittäisen elementin esimerkiksi jumalanpalveluksesta Nehustan -käärmeen tavoin jalustalle, jolloin siitä tulee moderni epäjumala. Onko aikamme Nehustan joku johtaja, kenties jokin seurakunnallinen virka, tapa, käytäntö, rakennus tai alttarin esine – ne tiedä… Sinä päivänä, kun siitä jostain tulee palvonnan kohde tai väline, jota käytetään Jumalan ohjailuun, se on oma Nehustan -käärmeemme.
On pelottava ajatella, että meillä ihmisillä on vahva taipumus tehdä esineistä, tavoista, uskomuksista ja toisista ihmisistä epäjumalia. Herra varjelkoon meitä, jotta emme sokeudu samanlaiseen taikauskoon kuin Israel Nehustan -käärmeen kohdalla.
Nostakaamme katseemme aina ylemmäs mitä ovat ihmiset, tavat tai mikään luotu. Nostakaamme katseemme aina Herraan Jeesukseen Kristukseen, jonka sovitustyön kuva Nehustan -käärmekin oli:
”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:14-15)
Pohdittavaa
Mitä Nehustan -käärmeitä minä olen tavannut omassa ajassani?