Sananlaskujen kirjaan koottujen Salomon sananlaskujen pääkokoelman (Sananl. 10:1-22:16) loppupuolelta poimin tähän yhden lyhyen sananlaskun:
”Älä sano: ’Minä kostan pahan.’ Odota Herraa, hän auttaa sinua.” (Sananl. 20:22)
Salomon viisas ohje on yksi niistä monista ohjeista, jotka kovin helposti ohittaa itsestäänselvyytenä. Eihän siinä mitään uutta ole – toki tuon jo tiesin. Näin me uskovat toki teemme. Kehotus on helppo ottaa vastaan rauhallisen lukutuokion lomassa, kun elämäkin on autuaan seesteistä.
Onko sananlasku enää helppo tai itsestäänselvä, kun muutetaan vähän tilannetta? Mietipä itseäsi tärkeän ratkaisun äärellä. Samassa pöydässä on muitakin ja heillä on vahvat mielipiteet asiasta. Samaan hetkeen tulee tekstiviesti, sähköpostia ja vielä pari puhelua. Ja kaikki kehottavat sinua toimimaan; tekemään kovia päätöksiä ihan jo itsesi tähden – ”et voi antaa toisten kävellä ylitsesi”.
Siinä sitten kuulet kuningas Salomon kuiskaavan sinulle vuosituhansien takaa ”Odota Herraa, hän auttaa sinua”. Ja vieläpä Salomon isä Daavid komppaa pojan neuvoa ja todistaa sinulle:
”Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni.” (Ps. 40:1)
Ketä kuuntelet? Jumalan miesten viisautta vai kaikkia heitä, ketkä ’kiehuvat’ ympärilläsi janoten kostoa tai oikeutta? Odottaminen on paljon vaikeampaa kuin vaikkapa käveleminen, koska odottaminen vaatii kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys puolestaan on harvinainen hyve.
Entä jos suoja estää myös näkymän?
Nautimme siitä, kun näemme Jumalan rakentavan suojat kansansa ympärille, kun tähystämme uhkaa suojan sisältä käsin suojelun näkökulmasta. Mutta kun suojat kasvavat korkeammalle emmekä enää näe niiden yli, suoja muuttuu peloksi, että jospa me emme koskaan pääse pois suojien takaa, jonne tunnemme jääneemme loukkuun. Miksi meidän pitää odottaa täällä tietämättä mitä suojien toisella puolella tapahtuu!
Joskus on vaikea hyväksyä, miksi meillä ei ole suurempaa ’elintilaa’ palvella ja toimia, kun Jumala on rajannut ’nurkkamme’ kovin pieneksi odottaa. Silti Herralla on aina syynsä viivytyksiin (Ps. 37:23). On vaikea kerta kaikkiaan vaikea odottaa kävelemättä ja etenemättä. Samoin on vaikea odottaa Jumalan aikaa silloin, kun hän pysäyttää meidät liikkeestä ja asettaa ’nurkkaan’ odottamaan.
On surullista, että kovin usea käy omaa tyhmyyttään murtamaan Jumalan pystyttämiä suojia sen tähden, että he eivät kestä odottaa. Jumalan johdatuksen kantava periaate uskovan elämässä on pysyä sillä paikalla, johon hän kokee Herran hänet asettaneen. Jos maltamme odottaa Jumalan johdatusta kaikessa, me opimme tuntemaan hänen vahvuutensa ja kulkemaan vakaasti horjumatta jatkuvasti kahtaalle.
Tahdomme jokainen oppia vaeltamaan vakaasti Herran johdatuksessa. Mikä olisi upeampaa kuin löytää Jumalan tahto jokaiseen hetkeen! Vaikein oppitunti sen oppimisessa on oppia odottamaan ja olemaan kuuliainen hänelle silloin, kun ympäröivä maailma janoaa ja huutaa jotain muuta.
Kuinka vaikeaa on odottaa ja pysyä asemassapaikassa silloin, kun Jumalan suojat ympärillä ovat niin valtavan suuret, että emme kykene näkemään niiden taakse. On vaikea luottaa, kun ei näe tai ymmärrä.
Vaade nähdä tai ymmärtää Jumalan suojan tai suunnitelmien koko kuva on tavallaan epäuskoa. Se on kieltäytymistä luottaa Jumalaan kokonaisvaltaisesti. Tahtoisimme niin kovasti neuvoa Jumalaa tai laatia omia varasuunnitelmia siltä varalta, että Jumalan suojelus tai suunnitelma pettää – meidän näkökulmastamme. Usein on hyvinkin niin, että Herran suunnitelma ei olekaan juuri sitä, mitä me luulemme parhaaksemme.
Uskallatko siis tarttua kuningas Salomon neuvoon ”Odota Herraa, hän auttaa sinua”? Uskallatko tarttua siihen, kun maailma kiehuu ympärilläsi? Entä uskallatko tarttua siihen silloin, kun ’nurkka’ jo ahdistaa ja paikkasi Jumalan suunnitelmassa tuntuu ahtaalta?
Pohdittavaa
Miksi kulkeminen ja tekeminen on odottamista helpompaa?