Satuihin liittyy usein opetus ja onpa saduilla myös onnellinen loppu. Samoin satujen hahmot ovat usein selkeästi hyviä tai pahoja. Harvoin sitä törmää sellaiseen satuun, jossa sama henkilö on samaan aikaan hyvä ja paha – puhumattakaan siitä, että hän lukijan olisi vaikea arvioida hänen tekojensa oikeellisuutta eri tilanteissa.

Ihmiselämä sen sijaan on monisyinen ja vaikea tulkittava. Olemme varsin usein tilanteessa, että ’sankarin’ tai hallitsijan onnistumisen arvioiminen riippuu valitusta näkökulmasta. Esimerkiksi me suomalaiset arvioimme oman maamme johtajien toimia tietty kotimaamme edun näkökulmasta. Samaan aikaan ulkoapäin arvioituna tehdyt valinnat voivat näyttää aivan joltain muulta.

Hyvä esimerkki historiasta on jatkosota. Siihen johtaneet tapahtumat ja sota itse ovat suomalaisen näkökulmasta arvioituna oikeutettuja enkä millään tavalla itse suomalaisena voi hyväksyä sotamme arviointia huomioimatta näitä meille tärkeitä näkökulmia. Mutta jos unohdetaan suomalainen näkökulma ja tarkastellaan tapahtumia täysin ulkopuolisten silmin, näyttää valintamme hyökätä välirauhan jälkeen itänaapuria vastaan hyökkäys- ja valloitussodalta. Toisin arvioituna Suomi kävi hyökkäyssotaan liitossa Saksan kanssa ja niinhän sodan jälkeen Suomi tuomittiin teosta sodan lopuksi. Asiat näyttävät varsin erilaisilta, jos tulkinnan näkökulmaa vaihdetaan.

Vaikka historia ja elävä elämä ovat vaikeat tulkita, opettaa mennyt meitä elämään tänään paremmin, jos vain osaamme soveltaa historiasta opittua oikein nykyhetkeen. Elävässä elämässä tosin opetukset eivät ole yhtä ilmeisiä kuin saduissa ja niistä jää puuttumaan satujen onnelliset loput. Opetus pitää sekin kaivaa esiin ilman, että kukaan tuo sitä helposti valmiiksi suodatettuna esiin.

Aivan ainutlaatuinen opinlähde myös historiasta oppimiseen on Raamattu. Raamattu on Jumalan sanaa, mutta myös Jumalan suurten tekojen kirjoitettua historiaa. Ne on kirjoitettu meille opiksi, jotta me pienet ihmiset oppisimme tuntemaan paremmin suurta Jumalaa hänen suurten tekojensa kautta.

Raamattu valitsee näkökulmaksi historiaan Jumalan valtakunnan näkökulman. Se on näkökulma, jossa annetaan uskolle se tila, mikä sille kuuluu. Meiltä lukijoilta Raamattu edellyttää uskon näkökulman tueksi tahdon uskoa. Ranskalainen matemaatikko ja uskonnonfilosofi Blaise Pascal nimitti tahtoa ”uskon tärkeimmäksi aistiksi”. Onhan niin, että usko tarvitsee tuekseen tahdon uskoa ilmoituksen uskon näkökulmasta.

Jos tahdomme uskoa Raamatun ilmoituksen sen tarjoilemasta uskon näkökulmasta, saamme tekstistä mitä parasta evästä omaan elämäämme.

Kuningas Asan ja Hananin kohtaaminen

Tästä on kyse tekstissämme (2. Aik. 16:7-10), jonka tahdon sinulle tarjoilla tänään. Se on herkullinen teksti, jota voimme lukea uskon näkökulmasta käsin siten, että se antaa meille useamman oppitunnin luottamuksesta jokapäiväisen elämämme tueksi.

Tekstissä jakaantuneen eteläisen valtakunnan – Juudan – järjestyksessä toinen kuningas Asa antaa erinomaisen oppitunnin luottamuksesta. Kyseinen aikakirjan 16. luku kertoo kuningas Asan hallinnon myöhemmästä ajasta, mikä ei varmasti ollut kuninkaan itsensä näkökulmasta hänen hallintonsa parasta aikaa. Sieltä löytyy tekstimme (2. Aik. 16:1-10), jossa kerrotaan avoimesti Asan virheestä ja sitä seuranneesta näkijä Hananin nuhdesaarnasta, näkijän kohtelusta ja Asan henkilökohtaisesta näköalattomuudesta tilanteessa.

Aikakirjan kirjoittaja Esra arvioi tekstissä kuningas Asan toimia Jumalan ilmoituksen ja kuuliaisuuden näkökulmasta. Arviointikriteeriksi tekstin tulkitsemiseksi lukija voi ottaa esimerkiksi kuningas Daavidin neuvon psalmin tekstissä:

”Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen!” (Ps. 37:5)

Jos arvioit Asan toimia (2. Aik. 16) psalmin neuvon pohjalta, saat ilmaisen oppitunnin siitä, mitä tarkoittaa todellinen Jumalaan luottaminen ja kuinka kuka tahansa – jopa paras meistä – voi erehtyä lankeamaan tästä yksinkertaisesta ohjeesta.

Luetaanpa tähän väliin tekstistä tämä yksi lyhyt kertomus Asan hallintokauden loppupuolelta. Tämä lienee teksti, josta kuningas Asa ei ainakaan Esran näkökulmasta kirjoitettuna ole järin ylpeä. Silti uskon, että kuninkaalla oli mielestään hyvä syy valintaansa toimia valitsemallaan tavalla.

”Noihin aikoihin tuli näkijä Hanani Juudan kuninkaan Asan luo ja sanoi hänelle: ’Koska olet turvautunut Syyrian kuninkaaseen etkä Herraan, Jumalaasi, Syyrian kuninkaan sotajoukko pelastuu joutumasta sinun valtaasi. Olihan nubialaisia ja libyalaisiakin suuri joukko ja heillä oli suuret määrät sotavaunuja ja hevosia, mutta koska sinä turvauduit Herraan, hän antoi heidät sinun käsiisi. Herran valvova katse kiertää koko maata, jotta hän voisi vahvistaa niitä, jotka vilpittömin sydämin palvelevat häntä. Sinä olet nyt tehnyt tyhmästi. Tästä lähtien joudut jatkuvasti käymään sotia.’ Asa suuttui näkijälle ja heitätti hänet vankilaan, niin vihainen hän tälle oli. Samoihin aikoihin hän käski kurittaa myös eräitä muita.” (2. Aik. 16:7-10)

Tekstiä edelsi kuvaus siitä, miten kuningas valitsi juonitella Syyrian kuninkaan kanssa pohjoista Israelin sukulaiskansaa vastaan. Lainattu teksti puolestaan on ’palaute’ Herralta, jonka profeetta Hanani sai tehtäväkseen jakaa kuninkaalle.

Näkijä Hananin sana sattui kuninkaaseen. Sana pisti häntä ehkä erityisesti sen tähden, että kuningas tunnisti nuhteesta väärän päätöksensä luottaa ihmisten voimaan ja tässä jopa juonitteluun mieluummin kuin Herran voimaan. Hanani muistutti kuningasta siitä, että hän oli aikaisemmin menetellyt oikein ja turvautunut Herraan vastaavassa tilanteessa. Tuolloin valinta oli tuottanut voiton. Se, että hän oli nyt valinnut menetellä toisin, koituisi hänen omaksi tappiokseen.

Kuningas Asan reaktio vangita näkijä ja vieläpä kurittaa myös joitain muita ilmeisesti hänen valintaansa myös kyseenalaistaneita, kuvaa hänen vihastustaan ja sitä, että hän oli päättänyt pysyä päätöksessään eikä katuisi päätöstään nuhteesta huolimatta. Hän oli mielestään toiminut oikein.

Asa pysyi kannassaan eikä katunut päätöstään. Tästä syystä profeetan ennustus ”tästä lähtien joudut jatkuvasti käymään sotia” toteutui Asan myöhemmässä elämässä. Ensimmäinen kuninkaiden kirja mainitsee kahteen otteeseen (1. Kun. 15:16, 32) kuningas Asan ja pohjoisen sukulaiskansan kuningas Baesan olleen jatkuvasti sodassa keskenään.

”Asan ja Baesan, Israelin kuninkaan, välillä oli sota niin kauan kuin he elivät.” (1. Kun. 15:32)

Sota oli todennäköisesti luonteeltaan kylmän sodan kaltaista vihanpitoa, johon kuului säännöllistä kahakointia.

Jos sivuutamme aikakirjojen kerronnan luvuista 14 ja 15 ja luemme vain luvun 16, tyydymme todennäköisesti kauhistelemaan kuningas Asan sydämetöntä ja katumatonta asennetta. Jos emme sijoita tekstiä historian kokonaiskontekstiin, saamme Asasta kuvan jumalattomana ja Herraa pelkäämättömänä katkerana kuninkaana. Hänestä tulee ’elävä varoitus’ siitä, mitä tarkoittaa, kun jumalaton ihminen päättää luottaa ihmisvoimaan Jumalan sijaan.

Kuningas Asa – pinttynyt pahantekijä?

Jos lainaamani teksti olisi irrallinen satu tai opettava kertomus, toteaisimme näkijä Hananin, joka muuten oli Asan pojan aikana palvelleen näkijän Jehun isä (2. Aik. 19:2; 2. Aik. 20:34), olevan kertomuksen hyvä ’haltija’, kun kuningas Asalle lankeaisi ehdottomasti kertomuksen pahan miehen rooli, eikö totta? Tällä tavoin tekstin tulkinta olisi suoraviivaisen helppoa.

Mutta kertomus Asan ja Hananin kohtaamisesta ei ole satu eikä opetuskertomus, vaan katkelma todellista elävää elämää, kirjoitettua historiaa. Kertomuksen historiallinen viitekehys antaa meille suuremman oppitunnin, jos viitsimme tutustua Asaan laajemmin. Katsotaanpa.

Kuningas Asan hallinta-aika alkoi vuonna 910 ja sitä jatkui vuoteen 869 eKr. saakka. Hän oli järjestyksessä toinen Juudan kuninkaista. Tekstin tapahtumia on vaikea ajoittaa, vaikka kertoman mukaan ne tapahtuivat 36. hallintovuotena (2. Aik. 16:1). Esran käyttämä ajanilmaus voi tarkoittaa kuninkaan hallintoajan lisäksi myös 36. vuotta Salomon valtakunnan jakautumisesta, mikä sopii paremmin kokonaisuuteen. Tällöin tekstimme tapahtuma-aikaan elettiin vuotta 895 eKr., mikä osuu sopivasti keskelle Asan (910 – 869 eKr.) että pohjoisen valtakunnan kuninkaan Baesan (910 – 886 eKr.) hallintokausia.

Kuningas Asa oli hallinnut maata noin 15 vuotta, mistä kerrotaan aikakirjan edellisissä luvuissa (2. Aik. 14-15). Nuo 15 vuotta ovatkin tärkeät, kun tulkitsemme hänen erhettään. Nimittäin suureksi yllätykseksi paljastan, että se, mitä Asa oli valtakunnan eteen tuona aikana tehnyt ja vielä tämän tapahtuman jälkeenkin teki, voidaan kiteyttää kirjoittajan sanoin näin:

”Asa teki sitä, mikä oli hyvää ja oikeaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä.” (2. Aik. 14:1)

Jakaantuneen valtakunnan aikana pohjoista ja eteläistä valtakuntaa hallitsivat vuoroin kuninkaat, jotka kirjoittaja Esra arvioi joko a) Herran mielen mukaisiin tai b) jumalattomiin kuninkaisiin. Kuningas Asa puolestaan kuului ehdottomasti ensimmäiseen ryhmään! Hän oli saanut armon ”Herran, hänen Jumalansa, silmissä” tulla tunnustetuksi oikeamieliseksi ja hyväksi kuninkaaksi.

Siitä huolimatta mitä Asasta juuri luimme, hänet luettiin Jumalalle uskolliseksi ja hyväksi hallitsijaksi! Hänet jopa tunnettiin pitkistä rauhan vuosien jaksoista (2. Aik. 14:4). Olkoon tämä muistutus meille siitä, että Herralla ei ole yhtään täydellistä palvelijaa. Me kaikki olemme hänelle rakkaita virheinemme ja vajavaisuuksinemme.

Pintanaarmut tai matkalla tarttunut pinttynytkään lika ei tee Herran palvelijasta kelvotonta tai vastenmielistä Herralle, kunhan sisimmässä sykkii Herralle uskolle sydän, joka etsii ja janoaa Jumalan puoleen. Herran palvelijoina me jokainen olemme Asan tavoin vajavaisia ihmisiä ja varmasti teemme kukin omat virheemme. Se ei kuitenkaan tee meistä kelvottomia Jumalan suunnitelmien välikappaleina.

Vaikka Asa erehtyi tekstimme tilanteessa pahan kerran ja tiedämme hänen elämänsä loppupuolella toistamiseen (2. Aik. 16:11-14) kylmettäneen sydämensä Herran edessä, niin siitä huolimatta lukijan ei tule arvioida häntä pelkkien epäonnistumisten perusteella.

Elävän elämän ja sadun välillä suurin ero on siinä, että sadussa sankarit ja ’pahikset’ on teennäisen helppoa erottaa toisistaan. Elävässä elämässä sankaritkin tekevät virheitä ja ’pahikset’ päätyvät oikeamielisiin tekoihin. Jumalankin täytyy ’pärjätä’ ihmisillä, jotka eivät ole erehtymättömiä.

Vielä matkaevääksi meille

Entä miten teksti evästää meitä ajassamme? Ottaisimmeko oikeamielisen kuningas Asan virheestä opiksemme? – Raamatun lukijan etuoikeus on kuoria kermat päältä valmiin oppitunnin muodossa, kun Asan kaltaiset jumalanmiehet ovat jo ennakkoon elämässään maksaneet oppirahat oppitunneista.

Luimme, että kuningas Asa oli aikaisemmin elämässään tietänyt luottaa elämän suuret päätökset Jumalan käsiin. Hän ei ollut jumalankieltäjä, päinvastoin. Tekstissämme hän oli syystä tai toisesta valitsi toisin (2. Aik. 16:1-8). Kertomus ei paljasta syytä hänen valintaansa, mutta aloitteentekijänä valinta oli hänen ja uskoakseni hänellä oli ainakin omasta mielestään hyvä syy.

Saatamme joskus olla samalla paikalla Asan kanssa; valitsemme vilpittömästi mielestämme parhaan vaihtoehdon, mutta se meneekin väärin. Voinemme ottaa opiksi tästä sen, ettemme tahollamme kylmetä Asan tavoin sydäntä, vaan etsimme anteeksiantoa Herran edestä.

Asan päätöstä seurasi Hananin nuhdesaarna, jonka ydin on jakeessa yhdeksän:

”Herran valvova katse kiertää koko maata, jotta hän voisi vahvistaa niitä, jotka vilpittömin sydämin palvelevat häntä. Sinä olet nyt tehnyt tyhmästi. Tästä lähtien joudut jatkuvasti käymään sotia.” (2. Aik. 16:9)

Uskoakseni Herra oli varannut suuren voiton Asan armeijalle syyrialaisten armeijaa vastaan. Voitto karkasi Asan käsistä, koska hän lähti kieroilemaan ja luotti enemmän liittolaisuuteen naapurivaltojen kanssa kuin Jumalan apuun. Näkijä Hanani nuhteli Asaa ja osoitti hänelle, että kaikki aikaisemmat voitot olivat johtuneet Herran avusta eikä liittolaisista tai muista välineistä, joiden kautta Herra oli hänelle voitot antanut.

Asa teki tyhmästi siinä, että hän luotti ”murtuneeseen ruokoon” sen sijaan, että olisi turvautunut ”ikiaikaisen kallion” mahtiin. Tällä kertaa Herra ei löytänyt Asan sydämestä vilpitöntä ja uskollista sydäntä, vaikka yleisesti ottaen Asa vaelsi Herran silmissä vilpittömin ja uskollisin sydämin. Tästä Hanani muistutti Asaa.

Huomaa, ettei Herra hylännyt Asaa, vaan tässä kohden Asa jäi hänelle varattua siunausta paitsi. Hän ei saanut sitä voittoa, minkä Herra oli hänelle varannut. Silti teksti ei sano, että Herra olisi häntä hylännyt.

Yhdeksäs jae painottaa, ettei Herran katseelta ole piilossa yksikään tapahtuma tai yksityiskohta. Hänen katseensa kiertää tarkkaamassa arjen elämää, jotta pieninkään yksityiskohta, jossa hän voisi vahvistaa uskoamme häneen, ei tulisi käyttämättä hyväksemme. Toisin sanoen Herra etsimällä etsii tilaisuutta osoittaakseen olevansa kaiken sydämemme luottamuksen arvoinen.

Vastaavasti Herra tahtoo, että me olisimme omalta puoleltamme samoin sydämestämme vilpittömät ja valppaat etsimään hänen apuaan ja turvaansa elämäämme. Hänen tahtonsa ja apunsa etsiminen on edellytys sille, että uskallamme kasvaa sydämen uskossa häneen. Eipä luottamusHerraan kasva, jos emme ole tietoiset hänen avustaan elämässämme. Luottamuksemme häntä kohtaan vahvistuu, jos vainuskaltaudumme isommin ja useimmin luottaa elämän langat hänen käsiinsä.

Yhteenvetoa

Teksti muistuttaa lukijaa luottamaan elämän kokonaan Herran käsiin. Jumalan katse tarkkaa elämäämme ja hän etsii tilaisuutta vahvistaa sydämemme kiintymystä ja vilpitöntä luottamusta häneen. Hän odottaa, että me uskaltautuisimme elämään entistä runsaampaa elämää hänelle – omistautunutta elämää.

Entä mitä kuningas Asan erehdys meille opettaa? Mielestäni se muistuttaa meitä siitä, että me jumalanpalvelijat emme ole kukaan täydellinen. Paraskin meistä tekee virheitä, mutta edelleen Herra Jeesus on kykenevä tekemään suuria tekoja jopa vajavaisen ihmisen kautta. Tämän tunnustaminen opettaa meille edelleen jotain uutta.

Ajatus vajavaisuudesta rohkaiskoon meitä jokaista palvelemaan Herraa Jeesusta uskalluksella lahjoillamme, vaikka tuntisimme itsemme vajavaisiksi ja kelpaamattomiksi.

• Antakoon tietoisuus palvelijoiden vajavaisuudesta anteeksiantavaa mieltä toinen toistamme kohtaan. Jos aikakirjan kirjoittaja Esra uskaltaa nimittää kuningas Asaa Jumalan mielenmukaiseksi kuninkaaksi hänen virheistään huolimatta, uskaltautukaamme mekin näkemään toisemme Herran rakkaina lapsina.

• Lisäksi itse kukin tarkatkoon omaa elämäänsä siinä, että onko meillä samanlaisia sokeita pisteitä kuin kuningas Asalla. Eli löytyykö kenties elämästäni alueita tai asioita, joita minun on vaikea luovuttaa Herran käsiin?

Herra ei sinua tuomitse siitä, jos et ole uskaltanut tai huomannut luovuttaa kokosydämisesti jotain elämän aluetta hänelle. Hän janoaa antaa ja huomioida sinut entistä isommin.

Mitä siis ovat ne alueet, joihin minun on vaikea uskossa tarttua, vaikka ”Herran valvova katse kiertää koko maata, jotta hän voisi vahvistaa niitä, jotka vilpittömin sydämin palvelevat häntä.”

Olkoon tämä teksti rohkaisun sana jokaiselle meistäetsiä Jumalan katsetta ja apua niillä elämän alueilla, joita emme ole huomanneet tai uskaltaneet luovuttaa Herran käsiin.

Pohdittavaa

Mitä minun elämässäni on sellaista, jossa luotan mieluummin ihmisen kuin Herran apuun?