On ollut jo yli puoli vuotta tiedossa, että perheemme muuttaa Tampereelta Pohjois-Savon pääkaupunkiin Kuopioon. Eipä ollut sattumaa, että juoksin kevään kenraaliharjoituksen, kuuden tunnin juoksun, Kuopiossa. Samaan aikaan liityin paikalliseen kestävyysjuoksuseuraan Rauhalahti Road Runnersiin (RRR).

Pari viikkoa ennen Suomi-juoksua sain tiedon, että minua oli onnistanut ’arpajaisissa’. Toisin sanoen sain tiedon, että olin saanut paikan lokakuussa juostavaan Vaarojen maratonille. Se ei ole ’kuin’ 43 km pitkä, mutta se juostaan poluilla Kolilla, missä korkeuseroa riittää. Se on ensimmäinen polkujuoksutapahtuma (trailrunning) minulle, jos Pirkan hölkkää lasketa (32 km). Haastetta riittää.

Polkuja riittää juostaviksi.

Olen aina pitänyt metsässä juoksemisesta ja treenannutkin sitä jonkin verran, mutta nytpä sain syyn treenata polkujuoksua järjestelmällisesti. Syksyn tavoitetta silmällä pitäen juoksin alle kaverin tukena kevyttä maantiejuoksua 48 km lenkin Päivölän kansanopistolle Tampereelta. Kolmen päivän päästä tästä juoksin 53 km lenkin suurelta osin polkuja pitkin takaisin Päivölästä Tampereelle.

Nyt kuopiolaisena minulla on ilo asua lähellä Puijoa, missä pääsen treenaamaan kunnon korkeuseroissa pururatoja ja polkuja. Nyt lenkittely on ollut reittien etsimistä ja tutustumista Kuopion mahdollisuuksiin, mutta syksyn tullen alan treenaamaan puolet poluilla ja puolet tiellä. Ajatus on valmistaa kehoa syksyn polkujuoksuun, mutta samalla myös mahdollisesti talven tai kesän 12 h juoksuun, jos sitä siihen tulee vielä ryhdyttyä.

Muutoin tavoitteena on juosta Kuopiossa muutama pidempi ’seikkailujuoksu’ jonnekin – muuten mihinkään juoksutapahtumaan en ole aikaisessa syksyllä osallistua Vaarojen maratonia lukuun ottamatta.

Puijolla riittää juoksijalle reittejä.

Ainakin tällä hetkellä nautin Puijon läheisyydestä ja mäkisestä maastosta. Se on oivaa vaihtelua Tampereen tasaiseen tottuneelle. Olenpa löytänyt sykkeistä uudelleen taas ne yläalueet, jotka kuvittelin jo menettäneeni :-)