Profeetta Miikan kirjasta katson nyt sen kolmanteen ja viimeiseen ennustukseen (Miika 6:1-7:20). Se on kuva iankaikkisesta tuomioistuimesta, missä käsitellään syyte Israelia vastaan (Miika 6:1-7:7) ja Israelin uudesta kukoistuksesta sekä koko Jumalan valtakunnan voitosta (Miika 7:8-20).

Taivasten valtakunta on näkmistä uskossa.

Keskityn profetian viimeiseen osaan, missä Jumala paljastaa valtakuntansa voiton salaisuudeksi oman johtajuutensa ja voimansa. Miikan profetia on huipennus Taivasten valtakunnan murtautumiselle esiin koko kirkkaudessa.

Me katsomme valtakunnan tulemista kuin ruusun nuppua, jonka kukoistuksen hetki on edessä. Nupullaan olevasta ruususta me kuitenkin näemme kukoistuksen olevan kätkössä nupun sisällä ja samoin tiedämme odottaa muodonmuutosta kun aika on oikea. Sama koskee Jumalan valtakuntaa tänään; se on jo nyt, mutta sen loiston aika ei ole tullut.

”Niin kuin silloin, kun lähditte Egyptistä, niin te saatte vieläkin nähdä ihmeitä. Kaikki kansat näkevät nuo ihmeelliset teot, katselevat niitä voimattomina mahtavuudestaan huolimatta. Kaikki mykistyvät, ja heidän korvansa menevät tukkoon.” (Miika. 7:15-16)

Miikan profetian teksti puhuu voimallisesti Jumalan teoista. Hänen voimalliset tekonsa ovat yksi näkökulma hänen tuntemiseensa (Miika 7:15-16). Emmehän me tunne toinen toisiammekaan erossa niistä teoista, jotka elämämme kautta välittyvät. Miksi emme siis tuntisi myös Herraa hänen tekojensa perusteella.

On Jumalan armoa, että me saamme nähdä hänen työnsä täällä ajassa, jotta emme kuvittele hänen olevan etäinen taivasten taivaassa ihmistä ajan rajan taakse odottava Jumala. Hän on aktiivinen toimija myös ajan rajan tällä puolen – ei vain tulevassa ja menneessä, vaan tänään. Siitä Herran rukouskin meitä muistuttaa: ”tapahtukoon sinun tahtosi myös maanpäällä niin kuin taivaissa.” Miikan teksti muistuttaa tästä.

Jumalan tahto tapahtuu ajassamme; hän aktiivinen toimija. Hänen valtakuntansa tuleminen ei ole sidottu minun uskooni. Usko tai epäusko ei lisää eikä vähennä Jumalan tekoja ajassa. Herra ei tarvitse uskoani, jotta hänen valtakuntansa avautuu ’nupusta’ ja murtautuu esiin koko kirkkaudessa. Epäusko vain estää minua näkemästä Jumalan tekoja, koska epäusko selittää ne olemattomiksi. Samoin usko avaa silmät näkemään Herran teot siellä, missä niitä en muuten näkisi.

Herran läsnäolon ja Pyhän Hengen kosketuksen tunteminen avaa uskon silmät näkemään Jumalan työn ajassa. Kokemuksen puuttuminen ei silti tee Jumalasta kädetöntä; hän toimii keskellämme isosti siitä huolimatta, että näemmekö me hänen kätensä työn vai emme. Jumalan työ ei ole subjektiivinen ihmiskokemus; Jumalan työn havaitseminen on.

Herra Jeesus on tehnyt kaiken valmiiksi ajassa. Sovitustyö ja pelastus ei ole lähtöisin meistä tai teoistamme. Sekin on rakennettu Jumalan tekojen varaan ja nekin ovat tapahtuneet ajassa. Meidän uskomme puolestaan tekee Jumalan siunauksista näkyvät meille, kun taas epäusko haihduttaa ne näkyvistämme. Jumala on kaiken valmistanut, ja tästä puhuu Miikan seuraavat jakeet:

”Jumala, onko sinun vertaistasi! Sinä annat synnit anteeksi ja jätät rankaisematta jäljelle jääneen kansasi rikkomukset. Sinä et pidä vihaa iäti, sinä olet laupias. Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen.” (Miika 7:18-19)

Luepa nämä jakeet 18 ja 19 uudelleen ja vastaa sen jälkeen tarkkaan puntaroiden kysymykseeni: ”Uskotko sinä tämän?” Jos profeetan hämmästys siitä, mitä hän uskon silmin sai tässä nähdä ja sydämessään sisäistää, tuntuu sinusta ’perusevankeliumilta’, joka on ihan ’kiva juttu’ eikä muuta, niin sinä et näe oikein.

Osaatko nähdä miten paljon rakkautta Jumalalta ’vaatii’ se, että hän ”heittää kaikki syntimme meren syvyyteen”? Se on paljon hämmästyttävämpi todellisuus kuin ne toista suuremmat Jumalan teot, joita ajassa saamme uskon silmin nähdä. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, mitä on antaa anteeksi silloin, kun toinen ei sitä ansaitse eikä edes osaa arvostaa? Ja mitä se kertoo Jumalasta – iankaikkisesta rakkaudesta, persoonasta?

Jos Jumalan anteeksiantamus sinun kohdallasi tuntuu ’peruskauralta’ ja vähäisemmältä kuin vaikka ne ihmeet, joista olet lukenut, kuullut tai jopa itse kokenut, väitän, että et tiedä anteeksiantamisesta yhtään mitään.

Ihminen, joka on saanut armon antaa anteeksi toiselle ihmiselle, osaa arvostaa Jumalan anteeksiantamisen kaikkein suurimmaksi ihmeeksi. Näin etenkin, kun ihmisen näkökulmasta Jumalalla ei ole mitään hyvää syytä antaa ihmiselle anteeksi mitään. Hän ei saa ’hyötyä’ meistä tässä ajassa eikä tuskin ikuisuudessakaan.

Me saamme anteeksi vain sen tähden, että pyhä kolminainen Jumala on rakkaus. Hän iloitsee rakkaudessa meistä ja rakkautensa tähden hän kokoaa meidät sisään valtakuntaansa jo tänään. Tämä oli Miikan toinen suuri havainto Jumalan valtakunnan luonteesta.

Maistelepa sitä tänään sinäkin!