Mitä tekisit, jos et pelkäisi? Ensimmäinen ajatus on luonnollisesti, että enhän minä mitään pelkää. Mutta jos mietit rehellisesti ja katsot elämääsi syvemmältä pinnan alta, niin huomaat, että monet eri tasoiset pelot vaikuttavat melkoisesti siihen, mitä lopulta teemme ja mitkä asiat jäävät aikeen tasolle.

Ajattelepa, kuinka moni asia elämässä on jäänyt sinulta tekemättä vain ja ainoastaan sen tähden, että pelko saa sinut luopumaan aikeistasi. Toki usein pelko on tervettä, koska se estää ihmistä vahingoittamasta itseään tai muita sekä estää olemaan tekemästä tyhmyyksiä. Tällöin pelko on sangen hyvä rajoitin.

Mutta pelko ei ole sen enempää erehtymätön ’auktoriteetti’ kuin omatuntokaan. On pelkoja, jotka aiheetta estävät meitä tekemästä valintoja. Moni asiaa jää tekemättä pelon tähden. Jos pelko estää tekemästä oikein tai toteuttamasta elämässämme hyviä asioita, käyttäisin sellaisesta pelosta nimitystä ’haitallinen’ pelko tai ’väärä’ pelko. Tällöin pelko ’suojelee’ ihmisen hedelmälliseltä elämältä, kun se saa hänet torjumaan mahdollisuuden ja antamaan tilaisuuden mennä ohi. Pahimmillaan pelko estää häntä elämästä elämää jopa niin, että elämän ehtoopuolella hän puhuu vain elämättömästä elämästä.

Haastan sinut miettimään, mitä tekisit elämälläsi, jos et pelkäisi niin hirveästi? Mitä jos et pelkäisi taloutesi puolesta? Mitä jos et pelkäisi, mitä ihmiset sanovat? Tai mitä jos et pelkäisi epäonnistuvasi? Mitä siis tekisit, jos et pelkäisi?

Tämä kysymys on ollut minulle itselleni käänteen tekevä kysymys ja siksi kysyn sen tänään sinulta! Usein näet pelko tulee ylitsepääsemättömäksi esteeksi myös alttiudelle ja sille, mitä kutsumme uskollisuudeksi Jumalan liitolle.

Sananlaskut ajattelun innoittajina

Pohdinta pelosta nousi tällä kertaa mieleeni Sananlaskujen -kirjan herättämänä. Syntyneet ajatukset ovat näin todiste siitä, että kirja toimii vielä tänäänkin täydellisesti tehtävässä, mihin se on kirjoitettu.

Sananlaskuja ei ole tarkoitettu ’naseviksi sutkauksiksi’, vaan ne edustavat Israelin hovin viisaiden sepittämää ja kokoamaa viisautta – käytännön opastusta elämään ja hallitsemiseen. Niiden naseva muoto on tarkoitettu helpottamaan sisällön muistamista – se ei ole itsetarkoitus.

Edelleen sananlaskut on kirjoitettu muotoon, joka haastaa lukijan omaehtoiseen ajatteluun. Sananlaskut ovat ajattelun innoittajia; ne suuntaavat lukijan mielen Herran opetuksen suuntaan ja haastavat hänet ajattelemaan itse. Minut haastoivat ajattelemaan oheiset kaksi jaetta:

”Anna viisaalle opetusta, niin hän yhä viisastuu, anna vanhurskaalle tietoa, niin hän oppii lisää. Herran pelko on viisauden alku, Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä.” (Sananl. 9:9-10)

Tuttuakin tutumpi sananparsi ”Herran pelko on viisauden alku” tarttui sydämeeni ja alkoi puhutella. Sama ajatus toistuu myös muualla viisauskirjallisuudessa (Sananl. 1:7), Jobin kirjassa (Job. 28:28), psalmeissa (Ps. 128:1) ja deuterokanonisessa Siirakin kirjassa:

”Herran pelko on täydellinen viisaus, ja se juottaa heitä runsaasti hedelmiensä mehulla.” (Sir. 1:16)

Israelin viisaat tulivat jumaluusopillisissa pohdinnoissaan siihen tulokseen, että ihmiselämässä ainoa järkevä pelko on Herran pelko. Herran pelko ei ole elämää estävä pelko; se on elämää innoittava ja suojeleva pelko. Se on elämää suojeleva ’pelko’ siinä merkityksessä, että Herran tien kunnioitus pitää ihmisen poissa tuhoavilta teiltä. Mutta se on myös eteenpäin vievä ja innoittava pelko siinä merkityksessä, että se kutsuu ihmisen etsimään ja janoamaan alati lisääntyvää jumalantuntemusta.

Herran pelko on täten elämää kunnioittava ja innoittava käsite, joka kutsuu ihmisen alati syvempään ”Pyhimmän tuntemiseen”. Ja muistathan, että sananlaskut ovat käytännön viisautta – ei teoreettista pohdintaa. Herran pelko ei kutsu ihmistä täten teoreettisesti toteamaan Herran tuntemisen ja ’pelon’ merkitystä ihmisen parhaaksi. Se kutsuu ihmisen heittäytymään Herran pelon vietäväksi elämässään. Se on tie – elämän tie. Se on sydämen vakaa asenne elää pieni elämä omistautuen Jumalan tuntemiselle. Se on se arkinen pieni tai suuri päätös, joka vie ihmisen joko lähemmäs tai etäälle Herrasta.

Nyt on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan, mikä on sinun elämäsi ’innoittava’ tai ’estävä’ pelko? Onko Herran pelko sinun elämääsi innoittava tie, joka määrää valintojasi arkisessa elämässä? Missä asiassa sitten joudutkin toteamaan, että näin ei syystä tai toisesta ole, kysyn sinulta, että pelkäätkö sinä siis jotain muuta enemmän kuin Herraasi? Se on sangen kiusallinen mutta aiheellinen kysymys.

Jos et pelkää muuta kuin Herraa, tartu pyhimmän tuntemiseen ja mieti elämääsi; mihin sen haluat käyttää? Mitä voit enemmän elämältä toivoa kuin Pyhimmän läsnäoloa ja tuntemista. Huomasithan jo edellä, että teksti puhuu ’tuntemisesta’ ei ’tietämisestä’. Tunteminen on enemmän kuin tieto; tietäminen on ulkokohtaista, mutta tunteminen sulkee sisäänsä myös sinun persoonasi. Et voi tuntea ketään, ellet antaudu vuorovaikutussuhteeseen hänen kanssaan. Luepa siis teksti vielä kerran:

”Herran pelko on viisauden alku, Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä.” (Sananl. 9:10)

Ja mikä onkaan pohdintasi lopputulos, lähde rohkeasti etenemään siinä ’Herran pelon’ innoittamaa tietä.Kulkeepolku sitten vaikeuksien tai onnen maastoissa, maaliviivalla voit sanoa, että elämä meni, mutta minä elin sen ’Herran pelon’ innoittamana yhdessä Jumalan kanssa.

Pohdittavaa

Mitä tekisit, jos et pelkäisi muuta kuin Herraa?