Psalmienkirjan ensimmäisessä psalmissa tuntematon psalmisti vertailee kahta lukijalle tuttua tietä toisiinsa: vanhurskauden tie ja jumalattomien tie (Ps. 1:1, 6).

Leikkisästi psalmia voi ajatella kahden kilpailevan tuotteen vertailuksi, missä toimituskunta testaa niiden laatua ja soveltuvuutta käyttötarkoitukseen. Lukijalle vertailun lopputulos lienee ennalta-arvattava; vanhurskauden tie voittaa kestotestissä, vaikka jumalattoman tie tuntuu ihmisestä usein lyhyellä tähtäimellä houkuttavammalta vaihtoehdolta.

Vaikka tämän ’tuotevertailun’ päätelmä on Jumalan tien kulkijalle ennalta-arvattava, teksti antaa mietittävää myös hänelle, joka on oman ’tuotteensa’ jo valinnut. Voimme tekstin perusteella jäädä miettimään, osaammeko ottaa ’tuotteestamme’ kaiken siunauksen irti. Nostan esiin psalmin kaksi ensimmäistä jaetta:

”Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien neuvon mukaan, ei viivy syntisten teillä eikä istu pilkkaajien parissa, vaan on mieltynyt Herran opetukseen ja tutkii sitä päivin ja öin.” (Ps. 1:1-2)

Jakeet puhuvat perustasta, minkä mukaan itse kukin valitsee elämänsä teillä vaeltaa. Vaihtoehdot on psalmissa kuvattu vahvasti vastakohtaisiksi – mitä ne tietty ovatkin, mutta jokapäiväisessä elämässä ei jumalaton vaihtoehto näyttäydy aina niin selkeän vastakohtaisena ja iljettävänä vaihtoehtona Herran tielle.

Jos ei ole selvillä ”Herran opetuksesta”, on vaikea tehdä ero arjen valinnoissa lyhyellä tähtäimellä houkuttavan jumalattomien tien ja kestävän vanhurskauden tien välillä. Jumalattomien neuvojen mukaan eläminen on kuin käyttäisi ”elämän tuotetta” kuulopuheiden perusteella, kun taas vanhurskauden tien kulkijat käyttävät ”tuotettaan” käyttöohjeeseen huolellisesti perehtyen.

Elämän ohjekirja

Raamattu kehottaa meitä jokaista opiskelemaan ”elämän ohjekirjaa” eli Jumalan sanan opetuksia – ei vain silloin tällöin ja kevyesti, vaan alituisesti ja ahkeraan. Herran opetuksen tuntemuksessa ei kenestäkään tule valmista.

Pidän psalmin toisessa jakeessa Raamattu Kansalle -käännöksen käännösvalintaa ’opetus’ sanaa ’laki’ huomattavasti parempana, koska siitä käy ilmi paitsi Jumalan sanan asema uskovan elämässä myös sen tarkoitus. ”Herran opetus” ei ole joukko mielivaltaisia kieltoja ja rajoja, vaan ohjeita ja ’vinkkejä’ parempaan elämään. Kukapa sitä nyt käyttöohjeesta jaksaa tavata osiota, jossa luetteloidaan asiat mitä tuotteella ei saa tai voi tehdä? Mieluummin luemme mielenkiinnolla ohjeesta kaikki ne vinkit, joilla saamme koko hyödyn irti tuotteesta.

Sama periaate pätee ”Herran opetukseen”; siinä on annettu ohjeet, joilla elämästä saa irti enemmän. Jumalan laki ei ole niin kuin se ohjeiden osa, missä luetellaan kiellot ja takuuehdot, vaan kyseessä on ”Herran opetus”, jolla elämästä saa paljon enemmän irti kuin se, joka ei viitsi ohjekirjaa avata.

Jumalaton valitsee elämänsä tiet sen perusteella, mikä parhaalta hänestä itsestään tuntuu, kun taas vanhurskas opiskelee ”Herran opetusta” tunteakseen elämän lahjan salaisuudet ja niksit.

Mutta tämäkö on psalmistin koko opetus? Kehottaako hän vain tutkimaan Herran opetuksia alituisesti ja ahkeraan? Siinäkö on elävän elämän riemulliset ohjeet, että me ahkerasti vetäydymme tutkimaan Raamattua ja kilvan teroitamme tietämystämme raamattupiireissä? Ja näinkö meistä kasvaa psalmissa mainittuja ”autuaita miehiä”, niinkö?

Ohjekirja jaloon käyttöön

Psalmistin kehotus tutkia ”Herran opetusta” ei tähtää siihen, että miellymme opetukseen niin, että sen tutkimisesta tulee itsetarkoitus. Hän puhuu ”mieltymisestä Herran opetukseen” vastakohtana jumalattomaan elämään mieltymiselle. Paino ei ole tietämisessä vaan taitamisessa. Mieltyminen Herran opetukseen tarkoittaa elämän suunnan jatkuvaa korjaamista ”Herran opetuksen” perusteella.

Jokainen päivä tuo omat haasteensa, minkä tähden meidän tulee löytää itsemme arvioimasta valintojamme sen perusteella, mitä ”elämän ohjekirja” kertoo.

Mitä hyötyä on osata ohjekirja ulkoa tai puhua siitä alati, jos ohjekirjalla ei ole mitään vaikutusta siihen, miten ’tuotetta’ käytämme? Mitä virkaa on raamatuntuntemuksella, jolla ei ole elävää kosketuspintaa elämään? Se on vähän kuin opettelisi perusteellisesti vaikkapa Venetsian matkaoppaat ilman aikomusta koskaan käydä Venetsiassa!

”Herran opetus” ei ole tiedollinen oppi Jumalasta kaukana ikuisuudessa. Se on jokapäiväinen opetus siitä, miten ikuinen Jumala tahtoo tulla osaksi elämäämme. Se on valintoja Jumalan puoleen: valintoja valtavirtaa vastaan, valintoja, joita ei tehdä ’musta-tuntuu’ -periaatteella, vaan ”Herran opetukseen” luottaen ja sen mukaan ojentautuen.

Älkäämme siis latistako ”Herran opetusta” vain tutkisteluhetkien iloksi, vaan ottakaamme se mukaan jokapäiväisen elämän sisällöksi. Opi ”elämän ohjekirjasta” miten saat eniten vastinetta elämästäsi ja ota irti kaikki, mitä vain voit saada. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi!

Pohdittavaa

Minkä aseman minä annan ”Herran opetukselle”?