”Minä olen Israelille kuin aamun kaste. Israel kukoistaa kuin lilja, työntää juurensa syvälle kuin Libanonin puut. Sen versot leviävät, sen kauneus on oleva kuin öljypuun ja sen tuoksu kuin Libanonin. Sen varjossa asuvat kasvattavat jälleen viljaa ja kukoistavat kuin viiniköynnös. Sen maine on oleva kuin Libanonin viinin.”

Hoos. 14:6-8

Hoosean kirjan tekstin jakeet puhuvat siitä, mikä on Jumalan todellinen merkitys Israelille, vaikka se ei sitä profeetan elinaikana itse ymmärtänyt. Jakeet puhuvat siitä, mitä se oikein tarkoittaa, kun ihminen (tai kansakunta) antaa Herralle elämässä paikan keskipisteenä.

Tekstin kohdalla kannattaa pitää mielessä sen alkuperäinen fokus puheena kokonaiselle kansakunnalle. Lukijoina me niin mieluusti pelkistämme lupauksen virvoituksesta koskemaan vain itseämme yksikön ensimmäisessä persoonassa, kun Jumalan lupaus puhuu kokonaiselle kansalle – tai meidän kontekstissa seurakunnalle eli Jumalan kansalle. Älkäämme siis julistako jakeiden siunausta vain omaan elämäämme, vaan laajemmalti seurakunnan tai koko kansamme ylle riemullisena kutsuna osalliseksi Jumalan siunausta.

Aloitetaan ensimmäisestä jakeesta: ”Minä olen Israelille kuin aamun kaste”. Se on koko tekstin ydin siinä, että kaikki se, mitä tapahtuu seuraavissa jakeissa, on seuraus ensimmäisestä jakeesta.

Jumalan Hengen virvoitusta

Luonnossa aamukaste on elinehto kaikelle elolliselle. Se on virkistyksen lähde. Se on luonnon verraton järjestely, miten maanpäällinen elämä saa joka aamu tarvitsemansa voiman uudistua nousevaan päivään.

Aamukaste laskeutuu yön hiljaisten tuntien aikana ja ilman sitä kasvillisuus kuolisi. Yöllä, kun lehdet ja ruoho lepäävät auringon valossa tehdystä päivätyöstä, kasvien huokoset aukenevat ja ottavat vastaan virkistävän kylpynsä aamukasteessa. Se on hieno kuva luonnon toiminnasta; päivän työn jälkeen yön levossa kasvikunta asettuu vastaanottamaan aamukasteen virkistyksen. Jos se ei sitä ottaisi vastaan, olisi virvoitus turha.

Tämä aamukasteen valtava uutta luova voima näyttäytyy siis monesti Raamatun sivuilla – kuten tässä Hoosean profetiassa. Kirjoituksissa sitä käytetään tekstimme tapaan hengellisen virkistymisen vertauskuvana (Hoos. 6:3; Ps. 133:3; Ps. 110:3). Aivan niin kuin luonto saa kylpeä aamukasteessa, Herra on samalla tavoin oman kansansa aamukaste, joka uudistaa ja virkistää sen.

Hoosean tekstiin annettu vertauskuva aamukasteesta kertoo meille, mitä käytännössä Pyhän Hengen virvoittava ja uudistava ”aamukaste” (Tiit. 3:4-7) merkitsee Israelille tai ihmiselle. Aamukasteen virkistys ei ole vain virvoittava kokemus. Se on alku prosessille.

Mihin aamukaste vie virvoitetun?

Mitä tarkoittaa hengellisesti, kun Israel kukoistaa siinä tarkoituksessa, mihin Jumala on sen luonut ja pyytänyt olemaan? Tai mihin Jumalan Hengen aamukaste johtaa Herran omat? Hoosean antaa meille kaksiosaisen vastauksen.

”Israel kukoistaa kuin lilja, työntää juurensa syvälle kuin Libanonin puut. Sen versot leviävät, sen kauneus on oleva kuin öljypuun ja sen tuoksu kuin Libanonin.” (Hoos. 14:7)

Aamukasteen virvoituksen seurauksena on sisäisen – hengellisen maailman – muutos, mikä johtaa kasvuun ja uudistumiseen laajemmin. Kasvun tuloksena ’juuret’ työntyvät syvemmälle maaperään ja koko ’puu’ kukoistaa. Jumalan aamukasteen virvoitus antaa merkillepantavan kukoistuksen uskovan elämään. Mutta Jumalan siunauksen koko tarina ei ole yhden kansakunnan tai yksilön kukoistuksessa.

”Sen varjossa asuvat kasvattavat jälleen viljaa ja kukoistavat kuin viiniköynnös. Sen maine on oleva kuin Libanonin viinin.” (Hoos. 14:8)

Edelleen aamukasteen virkistyksen aikaansaama muutos on siunaukseksi kaikille niille, jotka ovat sen ympäristössä. Kukoistukseen puhjennut puu näet tarjoaa edelleen virvoittavan varjon eli suojan päivän poltteelta – toisin sanoen se antaa hyvän paikan asua ja olla.

Tähän meidät on siis kutsuttu. Vastaanottamaan Jumalan läsnäolon ja elämään hänen virvoituksensa sateessa. Se koituu hänelle hengelliseksi ja hyvinvoinniksi, kun uskova saa kasvattaa juuret syvälle Kristukseen. Se on antaa varmuuden seistä suorassa kovimmassakin tuulessa ja kestää auringon poltteen. Se on siis jotain, mikä muuttaa ihmisen kokonaan; se luo ympärilleen kauneutta, jota emme ehkä aina itse näe, muut näkevät sen ja tuntevat sen tuoksun,

Annettu käyttöön ja jatkuvaksi voimavaraksi

Jumalan Pyhän Hengen virvoittava aamukaste on annettu jokapäiväiseksi voimavaraksi. Ikävä kyllä useat hengellisen työntekijät – niin kuin me kaikki – unohtavat taivaallisen aamukasteen merkityksen omassa elämässään, mikä johtaa samaan mihin aamukasteen puute johtaa luonnossakin. He alkavat kokea virkistyksen ja energian puutetta ja mikä pahinta siitä tulee krooninen olotila, jolloin ihmisen elämän liekki hiipuu ja elämä näivettyy puurtamiseksi. Puutetilasta käsin on sitten kovin vaikea olla siunaukseksi enää toisillekaan.

Heidän hengellinen elämänsä kuihtuu ja riutuu aamukasteen puutteessa. Rakas ystäväni, tunnistathan sinä tarpeesi ottaa vastaan Jumalan virvoituksen elämääsi säännöllisesti. Yksikään työntekijä sen enempää kuin juoksija ei selvitä haasteestaan syömättä ja juomatta. On tyhmää kuvilla, että me ihmiset voisimme selvitä silti hengellisesti ilman, että tulisimme ravituksi Jumalan Hengen aamukasteesta.

Me jokainen tarvitsemme päivittäisen aamukasteemme, jotta jaksamme ottaa vastaan sen, mitä päivä tuo tulleessaan. Siinä on melkoinen ero, kun sisäinen elämämme sykkii Herran ravitsemana verrattuna siihen, että yritämme kulkea päivää eteenpäin tyhjästä astiasta ammentaen.

Minulle hiljaisuus ja pysähtyminen tuo monesti tuon aamukasteen elämään. Se sopii myös luonnon kuvaan ’aamukasteesta’. Yöllä, kun lehdet ja ruoho lepäävät auringon valossa tehdystä työstä, kasvien huokoset aukenevat ja ottavat vastaan virkistävän kylpynsä.

Hengellinen aamukaste laskeutuu viipyessä hiljaisuudessa Herran läsnäolossa. Käy hänen eteensä kiireettä ja ota vastaan, mitä hänellä on sinulle annettavaa. Sen sijaan, että yrität itse kovasti kastella itseäsi – käy vain vastaanottamaan ja anna Jumalan Pyhän Hengen hoitaa ja virvoittaa sinua siinä – mitä se ikinä tarkoittaakaan sinä päivänä. Jätä se rohkeasti hänen huolekseen. Sinun tehtäväsi on vain olla läsnä ja vastaanottaa se, mitä hän antaa.

Tämä on melko pieni muutos elämän rytmiin – pieni pysähdys siellä ja täällä, mutta sillä on todennäköisesti paljon suurempi merkitys, mitä ymmärrätkään.

Pohdittavaa

Mikä on minun aamukasteeni hetki ja paikka?