”Herra, sinä olet minun Jumalani! Minä korotan sinua ja kiitän sinun nimeäsi, sillä sinä olet tehnyt ihmeitä, sinun suunnitelmasi kaukaisilta päiviltä ovat todet ja vakaat.

Sinä olet tehnyt kaupungista kiviröykkiön, varustetusta kaupungista rauniopaikan. Muukalaisten palatsi on kadonnut kaupungista, ei sitä enää ikinä rakenneta.

Sen tähden sinua kunnioittaa väkevä kansa, väkivaltaisten kansojen kaupunki pelkää sinua. Sinä olit turvana kurjalle, turvana köyhälle hänen ahdingossaan, suojana rankkasateelta, varjona helteeltä. Väkivaltaisten kiukku on kuin rankkasade seinää vasten. Niin kuin helteen kuivassa maassa sinä vaiensit muukalaisten metelin. Kuin helle pilven varjossa, niin vaimenee väkivaltaisten voittolaulu.”

Jes. 25:1-5

Luterilaisen kirkon jumalanpalvelusteksteissä joulun jälkeisen sunnuntain (pyhän perheen tai Simeonin ja Hannan sunnuntai) teksteihin on otettu mukaan useampikin Jesajan kirjan ennustus. Valitsemani teksti sivuaa yhtä niistä. Jumalanpalvelustekstissä jätetään lukematta jakeet 2 ja 3, jotta teksti muodostaa yhdessä muiden päivän tekstien kanssa teemaan sopivan kokonaisuuden.

Ikävä kyllä leikkailu ja liimailu ei tee Jesajan kirjan tekstikokonaisuudelle oikeutta, mikäli tahdotaan lukea siitä se asiakokonaisuus, joka oli profeetan sydämelle jaettavaksi annettu. Jakeet 1 – 5 ovat yhtenäinen ajatuskokonaisuus, joten ottamalla ne mukaan, pääsemme nauttimaan tekstin koko sanomasta.

Jesajan puhetta psalmien kielellä

Tekstimme on keskellä ennustusta, jossa Jesaja puhuu Jumalan tuomiosta ja rauhan valtakunnasta tulemisesta (Jes. 24-27). Jakson keskimmäinen luku 25 muistuttaa tuomion positiivisesta puolesta eli Herran omien pelastuksesta. Tuomio on siinä mielessä mustavalkoinen käsite, että toisille se tarkoittaa tappiota ja toisille voittoa, mutta kukaan ei jää harmaalle vyöhykkeelle.

Lukuteksti on kokonaisuutena vaikeatulkintainen, mikä johtuu osin siitä, että tekstissä esiintyy kahta eri kirjallisuuden lajia. Teksti on osin muodoltaan eskatologinen profetia, mutta siinä on myös tuulahdus psalmikirjallisuudesta.

Jakso ei ole kooste useammasta irrallisesta tekstistä, koska se on teeman puolesta yhtenäinen. On toki hämmentävää, että kirjoittaja yhdistelee useampaa kirjallisuuden lajia, mutta mielestäni tämä ’poikkeama’ sopii Jesajan persoonalle.

Tässä käsittelemäni tekstikokonaisuus (Jes. 25:1-5) on juuri tuo kirjallinen ’poikkeama’, koska se on kokonaisuutena psalmi – ja vielä tarkemmin kiitospsalmi. Se on kuin raikas tuulahdus profeetan henkilökohtaista ylistystä keskellä profetiaa niiden tapahtumien edellä, joista hän on saanut armon profeettana julistaa. Jesaja ylistää Herraa siitä, että hän tulee toteuttamaan suunnitelmansa niin kuin hän on luvannut.

Psalmin teksti sopii Jesajan ’suuhun’ hänen henkilökohtaisena raikkaana ylistyksenään jopa väliin raskaiden profetian sanojen keskellä. Jos muistat, miten Jesajan kutsuttiin profeetaksi, ymmärrät paremmin sitä, miksi psalmien kieli oli Jesajalle luontainen kanava kertoa tuntemuksistaan Jumalalle. Voit verestää muistiasi lukemalla Jesajan kutsusta kirjan kuudennesta luvusta (Jes. 6). – Jesaja sai kutsun ryhtyä profeetaksi Jumalan temppelissä, joten hän aivan varmasti myös vietti paljon aikaa siellä. Herra kohtasi hänet siellä, missä hän aikaa vietti.

Temppelin jumalanpalvelukseen kuului Daavidin aikana ja sen jälkeen oleellisena osana psalmien laulaminen ja ylistys. On varsin ilmeistä, että Jesaja temppelissä yhtyi hänkin temppelimuusikoiden ylistykseen ja lauletut psalmit varmasti tulivat hänelle rakkaiksi siinä, missä meille tulevat ne hengelliset laulut, joita itse laulamme Herran kasvojen eteen kokoontuneina. Psalmien kieli oli tuttu ja luonnollinen keino Jesajalle ilmaista sydämen liikutusta ja tuntemuksia Herralle.

Psalmien kieli oli Jesajan ominta sydämen kieltä. Ei siis ole ollenkaan ihmeellistä, että Jumalan Henki inspiroi Jesajaa kirjoittamaan psalmin muotoon osan kirjansa profetian tekstistä. Jesajan psalmi on tuulahdus hänen sydämensä ilosta profetian tekstin välissä. Jumalan Pyhä Henki inspiroi tällä tavoin Jesajaa kirjoittamaan omalla kielellään, aivan niin kuin hän oli inspiroinut kuningas Daavidia kirjoittamaan tuntemuksensa psalmeiksi, jotka olivat hänellekin luonnollinen tapa ilmaista itseään.

Rohkaiskoon Jesajan esimerkki kirjoittaa profetian ylistävä osuus psalmin muotoon myös meitä puhumaan Jumalalle aina sillä ’kielellä’, minkä koemme tilanteessa itsellemme luontaisimmaksi välineeksi ilmaista tuntojamme. Sydämen puhetta ei tarvitse kahlita muotoon, vaan päinvastoin muoto vapauttakoon sydämemme puhumaan. Jumala on antanut meille taidollisuuden ylistää häntä, joten meillä on vapaus ylistää häntä yhtä monimuotoisesti, mitä näemme hänet esimerkiksi luonnossa.

Jesajalla ei ollut tekstissä tarvetta ’kikkailla’ kirjallisuuden muodoilla, vaan Jumalan Pyhä Henki yksinkertaisesti vapautti palvelijansa tuomaan sanoman esiin juuri sitä kieltä käyttäen, mikä oli Jesajalle paras ilmaisukanava. Ja kun kyseessä oli Jumalan nimen suuruuden ylistäminen ja kiitollisuus hänen huolenpidostaan, Jesaja ’temppelin lapsena’ puhkesi ylistykseen hänelle rakkaan psalmirunouden sanoin.

Jesajan psalmi

Tehdäänpä vielä katsaus itse tekstiin, mitä nimitän tässä profeetta Jesajan psalmiksi. Jesajan psalmi on samalla muistutus lukijalle, ettei Raamatun kirjat sisällä vain ja ainoastaan sitä kirjallisuuden lajia, mihin kirja luetaan kuuluvaksi. Esimerkiksi psalmeja löytyy sekä historiakirjojen että profeettakirjojen teksteistä, kuten Jesajan psalmikin.

Psalmi alkaa Jumalan suuruuden ylistyksellä. Herran suuruus ei käy ilmi ainoastaan ’tittelistä’ Jumala, vaan ennen kaikkea niistä ihmeistä ja teoista, jotka kulkevat hänen nimensä edellä. Ne eivät ole satunnaisia pilkahduksia siellä täällä, vaan suunnitelmallisia ja yhdessä ne toteuttavat sitä suurta pelastushistoriaa, jonka osana mekin tänään saamme riemuita olevamme.

Ensimmäisestä jakeesta kannattaa huomioida myös se yksityiskohta, että Jesaja kirjoittaa siinä poikkeuksellisesti yksikön ensimmäisessä muodossa ”sinä olet minun Jumalani! Minä korotan…” eikä monikossa, kuten esimerkiksi seuraavan luvun alussa (Jes. 26:1).

Minä-muodossa kirjoittaminen korostaa psalmin olevan Jesajan oman sydämen ylistys sen edessä, mitä hän on saanut Jumalalta jaettavaksi profetian muodossa. Jesaja profeettana ei ollut täten pelkkä kylmä väline sanoman jakamiseksi, vaan hänen sydämensä ja tunteensa resonoivat sanoman mukana siinä missä kielisoittimen kielet resonoivat musiikin mukana.

Psalmin sanoma sanassa ”sen tähden”

Jakeissa 2 ja 3 käsitellään raskaita asioita, mutta Herran kädestä nekin on turvallista ottaa. Se, että Jesajan profetian sanoma on raskas sille ajalle, mistä hän puhuu, ei tee tyhjäksi hänen iloaan tänään siitä, että Jumala on armollinen ja hyvä palvelijaansa ja kansaansa kohtaan siinä, että hän ilmoittaa tapahtumista.

Jakeen kolme aloittaa looginen ilmaus ”sen tähden”, mikä kantaa isoa merkitystä tekstin sanoman kannalta. Siinä, missä Herralle uskolliset – ainakin hyvänä päivänä – osaavat antaa kunnian Jumalalle hänen suuruutensa ja majesteettiutensa tähden, Herra osaa vakuuttaa jopa vihollisensa suuruudestaan. Nimittäin siinä missä rangaistus ja kosto vyöryy Jumalan vihollisten niskaan Jesajan profetiassa, se aiheuttaa heissäkin kunnioista ja tervettä pelkoa Jumalaa kohtaan.

Pieni sana ”sen tähden” kantaa täten melkoisen suurta totuutta tekstissä. Jumala kykenee vakuuttamaan ihmisen suuruudestaan jopa siten, että ihminen löytää paikkansa pienenä luotuna ihmisenä Herran edessä. Silti Herran suuruuden tunnustaminen ei vielä tarkoita sitä, että ihminen vakuuttuisi Jumalan suuruudesta siinä merkityksessä, että hän tunnustaisi hänet Herranaan.

Herran kansan vihollisten suusta tuskin kuului samanlainen ylistyslaulu, mitä Jesajan suusta nousi tekstissämme, vaikka he olivat pakon edessä joutuneet tunnustamaan Herran suuruuden.

Sama pätee tänäänkin. Moni saattaa elämässään tunnustaa Jumalan tekojen suuruuden ja sen, mutta silti he eivät ota Jumalaa vastaan elämäänsä sen Herrana. Eli he käsittelevät elämässään Jumalaa vain ulkopuolisena voimana ja suuruutena, johon he suhtautuvat samalla tavoin, miten me suhtaudumme kunnioittaen niihin luonnonvoimiin, jotka ylittävät voimamme tai ymmärryksemme.

Kun taas puhutaan Herran omista; heille Jumala ei ole ulkopuolinen käsite, vaan Herra. Herra ei ole jotain, mikä vaikuttaa elämän ulkoreunalta käsin ja tekee pieniä pistokkaita, jotka vaikuttavat tahtomattamme elämän menoon. Herra on persoona, jonka läsnäolo on ilmeinen elämässämme. Hän on se persoona, jolle me uskaltaudumme jakamaan elämämme ja luottamaan sen hallinnan. Hän ei ole Jumala, jolle puhumme kuin etäiselle hahmolle TV:n ruudulla, vaan hän on läsnäoleva rakkain aarteemme. Me luotamme hänelle kaiken ja hän on kaikkemme.

Jesajan psalmi on profeetan henkilökohtainen puhkeaminen ylistykseen rakkaan Jumalansa olemassaolosta. Herran viholliset taas näkivät Herran tekojen suuruuden ja antoivat hänelle tunnustuksen sen perusteella, mitä joutuivat kokemaan. Samaan aikaan Jesaja ylistää Herraa siitä, mitä Herra on hänelle. Jumalan suuruus oli hänelle aivan yhtä ilmeinen, mutta Herra oli hänelle enemmän rakas Herra ja huolenpitäjä kuin vain suuri ja voimallinen.

Toivottavasti me uskovat tänään ymmärrämme tämän eron omassa elämässämme. Katsommeko Jumalan kätten töitä maailmassa kuin TV:stä vai iloitsemmeko hänen läsnäolostaan ja suuruudestaan niin kuin lapsi isänsä sylissä kun lasketaan hurjaa pulkkamäkeä?

Pohdittavaa

Miten minä näen Jumalani? Ulkoinen apu ja voima vai henkilökohtaisen elämäni rakkain persoona?