”Jeesus vastasi hänelle: ’Jokainen, joka juo tätä vettä, tulee uudelleen janoiseksi, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, sille ei ikinä tule jano. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.’” (Joh. 4:13-14)

Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoi samarialaiselle naiselle: “Anna minun juoda astiastasi” (Joh. 4:7). Tätä samaa kaikki ihmiset vaativat, eikä syyttä. Onhan peräti inhimillistä tuntea janoa. Jeesuksen tarve juoda puhuu meille siitä, kuinka Jumala tulee Kristuksessa ihmiseksi (Joh. 1:14) ja tyhjentää itsensä jakaakseen meidän ihmisyytemme (Fil. 2:6-7). Mutta hän tehnyt sitä vain sen tähden, vaan samalla tämä ihmiseksi tullut Jumala kohtaa meidät ja antaa puolestaan meidän juoda – ”elävää vettä”:

”Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” (Joh. 4:14)

Jeesuksen elävä vesi on vastakohta fyysiselle vedelle siinä, että elävä vesi sammuttaa janon lopullisesti. Brasiliassa on tapana toivottaa vieraalle, kun hän on lähtemässä, paikallisen sananlaskun sanoin: “Kuka ikinä juokaan tätä vettä palaa aina takaisin”.

Ajallinen vesi virvoittaa hetkeksi, kunnes se taas kutsuu meidät uudelleenjuomaan yhdessä. Tässä merkityksessä tarjottu virvoittava lasi vettä on vuoropuhelun ja rinnakkaiselon sekä vieraanvaraisuuden ja jakamisen vertauskuva. Se on raamatullinen ele tarjota vettä kaikille lähtijöille ja tulijoille (Matt. 10:42).

Syökäämme ja juokaamme

Jeesus puhuu itsestään ”elävänä vetenä” tai ”elävän veden lähteenä”. Miksi hän valitsi veden ja juomisen vertauskuvaksi? – Ymmärrän toki, että kohtaaminen samarialaisen naisen kanssa kaivolla tapahtui veden äärellä, joten vesi ja juominen olivat siinä mitä sopivampia vertauskuvia.

Usein huomaamme tekstissä vain veden, mutta väitän edelleen, että juomisella on silläkin jo vahva vertauskuvallinen merkitys. Jos siis ”elävä vesi” on vertauskuva virtaavana ja uutta elämää synnyttävänä arkisena ihmeaineena, on juominen sekin rikas vertauskuva. Ei liene sattumaa sekään, että Jeesus vertaa itseään myös leipään ja puhuu syömisestä muutamaa lukua myöhemmin Johanneksen evankeliumissa:

”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.” (Joh. 6:51)

Syöminen ja juominen ovat muutenkin iso osa kristittyjen yhteyttä ja osallisuutta Herran Jeesuksen valmistamaan elämään tänäkin päivänä. – Ehtoollinen yhteysateriana on sekin syömistä ja juomista. Se ei ole mitä tahansa syömistä ja juomista, vaan konkreettista osallisuutta Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen (1. Kor. 11:23-31). Se on enemmän kuin muisto tai pelkkä vertauskuva.

Eivät ainoastaan pöydälle asetetut elementit – vesi ja leipä tai viini ja leipä – ole vertauskuvia, vaan myös syöminen ja juominen kantavat vahvaa hengellistä sanomaa, kun syömme ”elävää leipää” tai juomme ”elävää vettä”.

Syöminen ja juominen hengellisesti

Kun syömme ja juomme hengellisesti, tapahtuu meissä hengellisenä temppelinä samanlainen yliluonnollinen muutos, mitä tapahtuu savelle savenvalajan käsissä, kun muodoton saa muodon ja merkityksen (Jer. 18:1-18). Sama tapahtuu hengellisesti vielä isommin ihmisessä, kun hän käy Jumalan yhteyteen ja antaa Jumalalle luvan tehdä uutta.

Tuota tapahtumaa Raamattu ei kuvaa vain muutoksena, vaan peräti uuden luomisena (Joh. 3:5-8). Se on sama, mitä tarkoittaa sana muodonmuutos – transformaatio. Se on siis enemmän kuin uuden muodon antaminen aineelle. Se on sitä, mitä ’alkemistit’ aikanaan turhaan yrittivät: muuttaa aineen toiseksi aineeksi. Jumalan käsissä sekin onnistuu; siinä muuttuu lyijy kullaksi, savi arvokkaaksi kiveksi ja ”maan tomu” ”jumalan kaltaiseksi” (1. Moos. 1:26-27).

Jos kerran aineellinen vesi ja leipä paitsi ravitsevat ja virkistävät myös kasvattavat meitä, olisi kerrassaan kummallista ellei hengellinen leipä ja vesi tekisi meissä samoin uutta. Ei ole täten ihme, että Raamattu puhuu niin paljon syömisestä ja juomisesta myös vertauskuvana (Matt. 4:4; Matt. 15:26-27; Matt. 22:2; Matt. 26:29; Luuk. 12:37; Luuk. 15:23; Luuk. 22:30; Joh. 4:32; Joh. 7:38; 2. Moos. 16:31; Ps. 23:5; Job 23:12; Jes. 44:3; Jer. 15:16; Hes. 3:1-3).

Raamatun mukaan Jeesus on ’ruokamme’ (Joh. 6:51) ja Jeesus on ’juomamme’ (Joh. 4:13-14). Meidät on luotu ’ravitsemaan itsemme hänessä’ ja ’nauttimaan hänessä’. Syöminen ja juominen ovat elintärkeitä meidän ruumiillemme, samoin Kristuksen ’nauttiminen’ on elintärkeää meille hengellisesti.

Syökäämme ja juokaamme!

Ruumiillinen syöminen on paitsi tarve, se on nautinto ja samaan aikaan se vahvistaa meitä. Vastaavasti veden juominen virkistää ja elvyttää meidät. Syöminen ja juominen ovat tässä merkityksessä vahva kuva siitä, mitä hyvää meissä tapahtuu, kun me ’nautimme’ syöden ja juoden ’Kristusta’.

Osallisuus Kristuksessa on yhtä konkreettista osallisuutta kuin jonkin syöminen tai juominen. Siinä ruoka ja juoma tulevat konkreettisesti osaksi meitä ja vaikuttavat hyväksemme. Sama tapahtuu siinä, kun me syömme ja juomme hengellisesti. Siinä Kristus tulee osaksi meitä ja toimii meissä meidän hyväksemme.

Ajattele, jos ruoka tai vesi osaisivat puhua, ne varmaan sanoisivat meille jotain tämän tapaista:

”Kuinka riippuvainen sinä oletkaan minusta. Sinä ajattelet minua kaiken päivää. Sinä tulet minun luokseni ja otat nauttiaksesi minusta lukuisia kertoja päivässä. Minä olen sinun elämäsi tärkein asia. Sinä tarvitset minut elääksesi ja selvitäksesi. Ilman minua sinä kuolet. Minä olen sinun ilosi ja ravintosi. Olen osa sinua.”

Mutta oletko tullut ajatelleeksi, että ”elävä leipä” ja ”elävä vesi” – ts. meidän rakas Herramme Jeesus Kristus – sanoo tuon saman sinulle tänään ihan konkreettisesti. Me todella tarvitsemme yhteyttä Kristukseen; hän on jotain, mitä me syömme ja juomme.

Ja voihan olla, että me syömme ja juomme täällä ajassa vain sen tähden, että jano ja nälkä – samoin kuin vesi ja ruoka, muistuvat meitä konkreettisesti tarpeestamme elää Jumalan yhteydessä (vrt. Ilm. 7:16). Ehkä siis syöminen ja juominen ovat Jumalan luomistyössä suuren luokan vertauskuvia siitä, mitä hän meille merkitsee. Mietipä miten paljon Kristus sinulle merkitsee, kun hän on sinun ruokasi ja juomasi.

Joka kerta, kun istahdat alas syömään tai juomaan, leipä ja vesi muistuttavat sinua yhdestä ja ainoasta asiasta: minä olen kuva sinun Herrastasi. Samoin tekevät nälkä ja jano.

Syöminen ja juominen antavat ruumiille terveyden ja voiman. Hengellinen syöminen ja juominen antavat hengellisen terveyden ja voiman. Jumala loi fyysisen nälän ja janon muistuttamaan meitä Hänen Pojastaan, jossa me tänään saamme elää.

Kun syöt tai juot, ruoka ja juoma kasvavat osaksi sinua. Kun syöt ja juot hengellistä ruokaa tai juomaa – mikä on Kristus, hän kasvaa osaksi sinua. Näin hän kasvaa sinussa ja sinusta tulee vähän kerrallaan hänen kuvansa kaltainen.

Mikä valtava kuva pelkästään syömisestä ja juomisesta meille välittyykään! Mieti millainen syvääkin syvempi yhteys meillä on Kristuksessa. Hän ei tullut ’vain’ pelastamaan meitä omalta mahdottomuudeltamme, vaan hän tuli tehdäkseen meistä uusia luomuksia – ihmisiä Jumalan tarkoitusta varten. Valtava armo ja rakkaus!

Pohdittavaa

Mitä syöminen ja juominen merkitsevät ruumiilleni?
Miksi luulisin hengellisen syömisen ja juomisen merkitsevän vähemmän?