Lokakuun jälkeen on tullut juostua ihan vain omaksi ilokseen sen verran, mikä on tuntunut hyvältä. Viikkokilometrit eivät ole juuri vähentyneet treenaamisen ajoilta, mutta intensiteetti on ollut aivan toista luokkaa. Samoin motivaatiota on välillä pitänyt oikein etsimällä etsiä. Se on vain niin, että tarvitsen tavoitteen ja treeniohjelman motivoituakseni.
Syksyn juoksutapahtumasta jäi elämään unelma 100 km matkan taittamisesta jonain päivänä. Nyt on aika heittää hyvästit unelmalle ja tehdä unelmasta näky. Unelma on jotain, mitä toivotaan ja mistä nähdään unia, mutta näky on jotain, mitä lähdetään tavoittelemaan. Ja nyt tuo 100k (100 km) siintää näkynä edessä. Tavoite on 2015 Suomijuoksu ja treenisuunnitelma on valmiina.
Puolen vuoden treenisuunnitelma on laadittu. Yhdistin siihen kaksi ohjelmaa. Toinen on kirjasta ”Relentless forward progress: a guide to running ultramarathons” (Bryon Powell). Ja toinen on juoksijan ’raamatusta’ eli kirjasta ”Lore of Running” (Timothy Noakes). Ensimmäinen ohjelma oli laadittu 60 mailin kilpailuun ja jälkimmäinen Comrades maratonille (80 km).
Näistä yhdistin itselleni motivoivan ohjelman, jota sopii kommentoida. En ole asiantuntija näissä. Sen verran tunnen itseäni, että minulla on taipumus treenata liian kovaa. Syksyn tauolla olenkin juossut sykkeen mukaan ja pitänyt siitä, vaikka en ole tehnyt sitä enää vuosiin. Nyt ajattelin kokeilla sitä kevään treenissä ja täten laadin ohjelman sykepohjaiseksi, jolloin se mukautuu paremmin olosuhteisiin ja saan paremmin selville vauhdit kilpailuihin.
Palauttavat lenkit ja ’ultravauhtiset pitkät’ juoksen alhaisilla aerobisilla sykkeillä. Maratonvauhtiset treenit ja ’reippaat’ lenkit juoksen ylemmillä aerobisilla sykkeillä. Pitkät vedot ja tempojuoksut mennään 5/10 km vauhdilla eli anaerobisilla sykkeillä. Ja intervallit juostaan maksimisykkeillä, mikäli sinne lyhyillä vedoilla pääsee.
Tämän artikkelin ohessa on tuo minun ohjelmani pdf-tiedostona, mikäli asia kiinnostaa. Sen olen laatinut siis itselleni. Siitä puuttuu paljon kivoja harjoituksia, mitä tykkään juosta (fartlek, tikapuut, useamman mailin vedot, jne.), mutta tarkoitus ei ole kikkailla, vaan saavuttaa näyn lopussa maaliviiva.
Ja tässä linkki 100k juoksuohelmaani: harjoitusohjelma_100k_2015.pdf
Eli ei muuta kuin hyviä juoksukilometrejä jokaiselle. Poluilla ja teillä nähdään.
Ps. Vuoden erikoinen oli se, että jouluaaton ja -päivän syöminen toi 1 1/2 vuorokaudessa 4,5 kg painoa lisää :D Eli kyllä kroppa on oppinut imemään energian talteen. Eiköhän tuo saada pois helmikuun loppuun mennessä…
Onnea vaan matkaan. Aika intensiivinen ohjelma, mutta mitä muutakaan voi odottaa. Pisti silmään noiden palauttavien lenkkien pituudet, mutta kai se vaan niin on että ultramatkan palauttavat ovat normikaverin keskipitkät. Tulen seuraamaan edistymistäsi tällä matkalla kohti tuntematonta. Mulla olis pari juttua mielessä, joista voitais puhua. Ne ajoittuisivat loppu kesään.
No, ne palauttavat tuntuvat tietty pitkiltä, mutta… toisaalta eipä sitä alle tunnin leikkiä juuri viitsi tehdä :-) Mietin sitä itsekin, mutta mulle onkin ollut opettavaista oppia juoksemaan myös sellaisella palauttavalla intensiteetillä. Se on melkein vaikeampaa kuin tuo juoksematta oleminen. Ollut kiva opetella juoksemaan hitaammin – jossain vaiheessa pitäisi opetella vielä kävelemään välissä…