Tänään luemme kappaleen matkaa tekstiä vähemmän tunnetusta Aamoksen kirjasta Vanhan testamentin puolelta. Aamos lukeutuu niin kutsuttuihin pieniin profeettoihin, mikä ei viittaa kirjan arvoon vaan sen kuulumista pienten profeettojen kääröön ja ehkä myös kirjan lyhyempään mittaan.

Siteeraan kirjan loppupuolelta seitsemännen luvun puolivälistä Aamoksen ja ylipappi Amasjan keskustelua. Amasja oli virassa oleva ylipappi, joka palveli pohjoisen valtakunnan pyhäkössä. Hänen asemansa oli vahvistettu niin temppelilaitoksen kuin kuninkaan hovin näkökulmasta.

”Aamokselle Amasja sanoi: ”Näkijä, mene tiehesi ja palaa Juudaan! Profetoi siellä ja hanki leipäsi siellä! Betelissä et enää profetoi. Tämä on kuninkaan pyhäkkö ja valtakunnan temppeli!”
” (Aam. 7:12-13)

Profeetta Amos törmäsi voimakkaaseen vastustukseen yrittäessään toteuttaa Jumalan hänelle antamaa tehtävää: julistaa Jumalan sanaa Betelin pyhäkössä.

Ylipappi Amasja oli kuullut, että Aamos oli profetoinut Israelin hallintoa vastaan. Amasja kertoi Aamokselle, että tämä on ”kuninkaan pyhäkkö, valtakunnan temppeli”. Papit ja hovi eivät halunneet kuulla Jumalan sanomaa Aamoksen suusta, koska se ollut heille sopiva viesti, joka turvaisi heidän vaurautensa ja valtansa.

Näin ollen Amasja käskee Aamosta palamaan takaisin kotimaahansa ja harjoittamaan profeetan ’ammattiaan’ siellä. Entä mitä Aamos vastasi hänelle?

”Aamos vastasi hänelle: ”En ole profeetta enkä profeetan oppilas, vaan karjankasvattaja ja metsäviikunoiden viljelijä. Herra otti minut laumojeni keskeltä ja sanoi minulle: ’Mene ja julista kansaani Israelia vastaan!’” (Aam. 7:14-15)

Aamos puolestaan totesi ylipapin tavoin olevansa tehtäväänsä asetettu. Hän ei edes väitä olevansa profeetta. Hän ei kuulu mihinkään profeetalliseen kiltaan. Hän ei ole profeetan poika. Hänellä ei ole asemaa eikä valtaa, mutta siinä missä ylipappi oli virassa, Aamos oli ehkä liikkeellä ’viratta’ mutta Jumalan kutsumana.

Aamos vetosi ylipappiin, ettei hän ollut tullut Israelin puolelle ammattiaan harjoittamaan, koska oli ammatiltaan ”karjankasvattaja ja metsäviikunoiden viljelijä”. Bisnekset kyllä odottivat häntä kotona. Hän oli sen sijaan liikkeellä Jumalan kutsumana – ’virkavapaalla’ työstään.

Aamos oli sisäistänyt, että jos Jumala kutsuu, hän toimii kutsun mukaan. Olivathan hänen bisneksensä riippuvaiset nekin Jumalan tahdosta. Eivät viikunat eikä karja kasvaneet ilman Jumalan antamia suotuisia oloja.

Ja jos nyt tämä samainen Jumala on antanut hänelle sanoman tuotavaksi, niin hän kyllä tuo sen sinne, minne hänet on lähetetty. Kun hän kuulee Jumalan sanan, hän tottelee sitä. Tämä on sitä nöyryyttä, mitä Jeesus haluaa seuraajiltaan. Se on nöyryyttä luottaa Jumalan arvostelukykyyn silloinkin, kun syystä tai toisesta emme täytä tämän maailman mittoja tehtävämme edessä.

Aamoksella ei ollut näkijän tai profeetan ’virkaa’ niin kuin Amasjalla oli ylipapin virka. Aamoksella sen sijaan oli Jumalan kutsu – Amasjan kutsusta me emme tiedä sen enempää.

Kutsuttu

Tämä teksti voidaan kiteyttää ilmaukseen ’Jumalan kutsu’. Aamos sai kutsun Jumalalta ja hänet lähetettiin julistamaan sanomaa. Kun Amos sai kutsun ja hänet lähetettiin, hänen täytyi ymmärtää asemansa – eli kuka hän on ja kuka häntä kutsuu.

Amos tiesi, että Herra oli lähettänyt hänet. Amos tiesi myös, että hän oli yksinkertainen paimen ja metsäviikunapuiden hoitaja. Tärkeintä ei ollut se titteli, mitä hän itse kantoi ammattinsa puolesta, vaan tärkeintä oli tuntea Jumala, kuka tunsi hänet itsensä ja kuka hänet oli kutsunut.

Kun tiedät, että Jumala on kutsunut sinut, sinun ei tarvitse epäröidä riittävyytesi kanssa. Vai luuletko, ettei Jumala tiedä, mihin sinä kykenet ja mihin et? Sanooko Jumala: ”Oho, luulin sinusta enemmän. Laitetaanpa joku muu asialle…”

Kuka kutsuu?

Jos katson elämääni omasta arvovallastani, titteleistä, tutkinnoista tai osaamisestani käsin, joudun aina kohtaamaan sen tosiasian, että kohtaan jonkun joka on tavalla ja toisella minua pätevämpi. Tai ehkä hän on nuorempi tai tuntee merkittäviä ihmisiä. Tämän keskustelun käyn siis aina, jos olen itselleni kutsun esittänyt ja sitä lähtenyt seuraamaan.

Jos taas kutsun tai aseman ovat minulle antaneet muut ihmiset, joudun aina pohtimaan sitä, että pitääkö minun huomioida heidän ajatustensa ailahtelut ja tunteet, etteivät vain kadu kutsuaan. Ja vaikka asemani heidän kutsussaan olisi vankka, joudun punnitsemaan sitä, että ovatko he todella tunteneet minut, kun kutsun ovat esittäneet? Jos he näkisivät syvälle sisimpääni, olisivatko he edelleen valmiit pitämään kiinni kutsusta? Elän siis samassa epävarmuudessa kuin joukkueen valmentaja tai suuren yrityksen toimitusjohtaja. Kun suhdanteet muuttuvat tai menestys muuttuu menetykseksi, meneekö työ tai loppuuko kutsu?

Toista on silloin, kun kutsujan paikalla on Ikiaikainen Jumala. Hänen edessään kutsutun ei tarvitse aprikoida pätevyyttään. Jos Jumala ei sitä ennalta tiennyt, niin ei hän kyllä kummoinen jumala olisi. Herrasi kutsun edessä toki kohtaat edelleen oman epävarmuutesi, mutta se on jotain, mikä nousee sinusta itsestäsi. Sinun kutsujasi ei kutsuasi kadu. Voi olla, että menestys ja menetys, jota kohtaat, eivät vastaa sinun mielikuvaasi Jumalan suunnitelmasta, mutta tiedä, että hän kyllä tietää.

Omaan elämään

Tämän Aamoksen kirjan opetus kaikessa lyhykäisyydessään on tämä: Jumala kutsuu kaikkia riippumatta siitä, keitä he ovat tai millainen heidän menneisyytensä on.

Joskus on vaikea uskoa, että hän on kutsunut sinut ja antanut sinulle sanoman tai tehtävän. Sinun ei kuitenkaan tarvitse sitä epäillä, vaan voit vastata omaan tai toisten epäilyihin samoilla sanoilla kuin Aamos:

”Aamos vastasi hänelle: ”En ole profeetta enkä profeetan oppilas, vaan karjankasvattaja ja metsäviikunoiden viljelijä. Herra otti minut laumojeni keskeltä ja sanoi minulle: ’Mene ja julista kansaani Israelia vastaan!’” (Aam. 7:14-15)

Hän ei vedonnut itseensä, vaan siihen, että hänen kutsujansa tiesi varmasti paremmin kuin hän itse, mihin hän palvelijaansa tarvitsee.

Kun kutsujan tahto on selvillä, on jäljellä enää ’vain’ kamppailu ’minän’ (ts. lihan) asenteita vastaan. Oletko valmis jakamaan Herrasi Jeesuksen sanoman ja menemään sinne, minne hän sinut lähettää?

Kuvittele, mitä tapahtuisi, jos me kaikki seuraisimme Jeesuksen opetuksia, omaksuisimme nöyryyden ja antautumisen asenteen ja ojensimme kätemme, mielemme ja sydämemme avoimina kohti Jumalaa ja muita ihmisiä, kun hän meitä kutsuu…

Herra, auta minua ottamaan vastaan sinun kutsusi ja tehtäväsi minulle. Armahda minua, etten etsisi oikeutusta itsestäni tai osaamisestani vaan luottaisin sinun arviointikykyysi.