Markuksen evankeliumin kahdeksannessa luvussa on evankeliumin taitekohta siinä, että sen 27. jakeessa alkaa Jeesuksen matka kohti Jerusalemia.

Samassa yhteydessä Jeesus käy opetuslasten kanssa keskustelun siitä, että mitä he ovat kuulleet ihmisten hänestä ajattelevan. Keskustelu päättyy kohtaan, missä Jeesus kysyy opetuslapsilta itseltään, että mitä he Jeesuksesta ajattelevat:

””Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Pietari vastasi hänelle: ”Sinä olet Messias”” (Mark. 8:29)

Tämä jae on Markuksen evankeliumin keskikohta monella tapaa laskettuna. Tietenkään emme voi määritellä evankeliumille tarkkaa keskikohtaa, koska sen voi mitata niin monella tavalla, Mutta vaikka tarkkaa vastausta kysymykseen ei ole, voidaan sanoa, että Markuksen evankeliumin puoliväli on noin luvun 8 kohdalla.

Evankeliumin huippukohta

Teemallisesti keskikohta sijoittuu juurikin näihin Pietarin sanoihin. Se jakaa kirjan selkeästi kahteen osaan. Evankeliumin ensimmäinen puolisko keskittyy Jeesuksen tunnustekoihin ja todistukseen Messiaana ja Jumalan Poikana. Jeesus tekee voimallisia tekoja, jotka osoittavat hänen auktoriteettinsa. Ja tämä teema saavuttaa huipun juurikin tässä jakeessa, kun Pietari julistaa Jeesuksen Messiaaksi.

Pietari sanoittaa tässä sen, mihin Jeesuksen julistustyö tähtäsi. Pietarin sanallinen todistus ”sinä olet Messias” teki näkyväksi Jeesuksen palvelutyön ytimen. Ennen kaikkea Pietari paljasti sen, kuka Jeesus oli hänelle. Käytännössä Pietarin todisti Jeesuksen olevan hänelle ”kaikki kaikessa”.

Näistä sanoista alkava evankeliumikirjan jälkimmäinen puolisko puolestaan (Mark. 8:31–15:47) keskittyy ristille johtavaan matkaan. Markuksen kantava ajatus on, että Jeesus on todella Messias ja Jumalan Poika, ja hän täyttää messiaanisen roolin ainutlaatuisella ja yllättävällä tavalla (Mark. 10:45). Jos siis ensimmäinen osa kertoi Jeesuksen messiaanisuudesta, jälkimmäinen osa kertoo meille siitä, mitä Jeesus messiaana tekee meidän tähtemme ja mihin sovitustyö johtaa hänen seuraajiensa elämässä.

Sanoisin näin, että tavallaan Markuksen evankeliumin rakenne haastaa meitä lukijoita näkemään tekstin henkilökohtaisena haasteena. Tekstin puolivälissä ennen matkaa Jerusalemiin Jeesus pysäyttää opetuslapset kysymyksellään. Samalla tavalla, kun olemme mekin kulkeneet aikamme Kristuksen seurassa, hän pysähtyy ja kysyy:

””Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?”” (Mark. 8:29a)

Tällöin on minun vastata hänelle, onko hän minulle ”kaikki kaikessa”, kuten elämänsä hänen seuraamiseen omistaneella Pietarilla vai onko hän kenties minulle jollain tapaa vähemmän.

Evankeliumi kokonaisuutena

Jos taas ajattelemme Markuksen evankeliumia kokonaisuutena, niin näin seuraajan näkökulmasta se kiteytyy kutsuksi opetuslapseuteen. Ensimmäinen osa kertoi siitä ihmeellistä kutsusta, kun opetuslapset saivat hämmästellä Jumalan Pojan ihmeellistä suosiota ja valtavia tunnustekoja.

Vaan opetuslapseudella on aina myös toinen puoli, ja siitä kertoo evankeliumin loppuosa. Kyse on siitä, että olemmeko me Kristuksen seuraajina valmiit ottamaan oman ristimme ja seuraamaan häntä.

Toisin sanoen olemmeko valmiit antamaan elämämme hänen kannateltavaksi jopa silloin, kun tapahtuu asioita, jotka sattuvat meitä syvään ja me emme ymmärrä. Tämän kutsun Jeesus esittää samaisessa kahdeksannessa luvussa, josta evankeliumin toinen puolisko alkaa:

”Jeesus kutsui väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava.” (Mark. 8:34-35)

Olemme kuulleet tämän raamatunkohdan kovin usein ja ehkä siteeranneetkin sitä. Mutta pysähdy nyt hetkeksi. Kuulostele sitä uudelleen. Mieti, mitä Jeesus tarkoitti näillä sanoilla evankeliumissa, jossa samat sanat aloittivat hänen viimeisen matkansa kohti Jerusalemia.

Toisaalta näin sanoessaan Jeesus ennakoi omaa kuolemaansa ja varoitti seuraajiaan siitä, että opetuslapsena oleminen tulee maksamaan heille hintaa, jota he eivät välttämättä ole vielä valmiit maksamaan. Samalla hän tiesi, että kulkiessaan tämän tien hänen kanssaan, opetuslapset samalla kasvavat siihen todellisuuteen, että he ovat valmiit maksamaan tämän hinnan Jeesuksen seuraamisesta.

Jeesuksen sanat ristin kantamisesta ovat täten myös jotain syvästi rauhoittavaa. Aivan kuin hän sanoisi:

”Tuokaa koko elämänne ristille, kaikki taakat ja vaikeudet, joita te kannatte. Seuratkaa minua. Teidän ei tarvitse kantaa kaikkea yksin.”

Olihan se niin, että opetuslapset kulkivat tämän matkan kohti Jerusalemia yhdessä mestarinsa Jeesuksen kanssa. He eivät kulkeneet yksin ristejä kantaen, vaan samassa saattueessa Herransa kanssa, joka loppuviimeksi kantoi meidänkin ristimme.

Tämä on se viesti, jota niin monet meistä tarvitsevat kuulla. Ei siis ole ihme, että Markus sijoittaa sen juuri sinne missä se on: täsmälleen Markuksen evankeliumin puoliväliin.

Se on kirjaimellisesti evankeliumin, eli hyvän uutisen, ytimessä. Oleellisin kysymys minun kannalta onkin juuri se, mihin Pietari vastasi:

””Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?”” (Mark. 8:29a)

Ja tästä eteenpäin matka jatkuu yhdessä kohti ristiä, jonne koko minunkin elämäni on kannettu.