”Rakkaus on väkevä kuin kuolema” ja ”suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa” ovat tuttuja sitaatteja, jotka epäilemättä toistuvat päivittäin kymmenissä rakastavaisten toisilleen kirjoittamissa kirjeissä, korteissa hääparien lahjapöydällä ja monesti myös jossain muodossa hääseremoniassa.
Itsekin muistan lukeneeni näitä Laulujen Laulun -kirjan tekstejä usein häiden tekstejä etsiessä. Tosin nyt myöhemmin tuo teksti on muuttunut minulle enemmänkin kuvaukseksi Jumalan rakkauden kohtaamisesta. Tähän suurin yksittäinen tekijä on Cantico Espiritual – eli Ristin Johanneksen Laulujen laulu, joka on tyyliltään saman kaltainen tämän Vanhan testamentin teoksen kanssa. Se kuvaa sielun (morsian) matkaa Kristuksen (sulhanen) läheisyyteen.
Ihmisten välistä rakkautta
Toisaalta inhimillinen vajavainen rakkaus täällä maanpäällä on Jumalan elävä vertauskuva siitä rakkaudesta, jota hän osoittaa meille kaikessa täyteydessä. Ei siis ole mitenkään väärin lukea tekstiä niin kuin se on kirjoitettu – intohimoisena kertomuksena siitä, miten morsian saa monien vaiheiden jälkeen sulhasensa ja päinvastoin.
Laulujen Laulu on verratonta rakkautta kuvailevaa runoutta, jonka ilmaisut välittävät yhä tämän päivän ihmiselle jotain hänen omasta lemmentuskastaan ja ilostaan.
Laulun runot kertovat kauniilla tavalla kahden ihmisen puhtaasta rakkaudesta, johon kuuluu luonnollisesti myös eroottiset ja seksuaaliset ilmaukset ja kokemukset. Miehen ja naisen välinen rakkaus ei ollut ’puhtaan platonista’ edes Salomon aikaan; kirjan kuvaama ’onnellinen rakkaus’ ei siis pelkistynyt vain henkiseksi kauneuden kaipuuksi.
Laulujen Laulu onkin herkkä itämainen rakkausruno tai kuvaelma kahden nuoren rakastavaisen suhteesta. Nimi Laulujen Laulu on suora käännös kirjan hepreankielisestä nimestä, jolla haluttiin sanoa, että tämä laulu oli paras kaikista lauluista. Kirja sisältää useita eroottisia ilmaisuja (Laul. l. 8:10; Laul. l. 4:1-10). Juutalaisilla olikin aikanaan määräys, jonka mukaan Laulujen laulua eivät saaneet lukea alle 30-vuotiaat.
Muita tulkintatapoja
Laulujen Laulujen tulkinnasta ollaan perinteisesti oltu montaa mieltä, mutta tulkintatavat voidaan jakaa pääpiirteittäin kolmeen ryhmään. Historiallisen tulkinnan mukaan kirja tulee tulkita pelkästään rakkauslauluna, johon ei liity mitään muuta symboliikkaa.
Tätä Laulujen Laulu tiettävästi onkin, mutta jos kirja olisi ’vain’ rakkauslauluista parhain, miksi juutalaiset olisivat sijoittaneet sen pyhien kirjojensa kokoelmaan? Eikö sitä olisi voinut sijoittaa vaikkapa ’rakkauslaulujen kokoelmaan’?
Juutalaiset vertasivat Sananlaskujen kirjaa temppelin esikartanoon, Saarnaajaa pyhään ja Laulujen Laulua kaikkein pyhimpään, mikä oli temppelin kaikkein tarkimmin varjeltu alue, jonne ei saanut mennä kukaan muu kuin ylipappi – ja hänkin vain Suurena Sovituspäivänä. Se kuvaa kaikkein pyhimpää, koska Jumala on rakkaus.
Laulujen laulu sijoitetaan ensimmäiseksi juutalaisten viidestä juhlakääröstä (muut olivat Ruut, Valitusvirret, Saarnaaja ja Ester). Juhlakääröjä käytettiin vuotuisissa uskonnollisissa juhlissa. Laulujen laulu oli ensimmäinen, koska sitä laulettiin pääsiäisenä, sen viimeisenä päivänä. Juutalaisen kalenterin mukaan pääsiäinen on vuoden ensimmäinen juhla.
Jos kerran Laulujen Laulun kirja on sisällytetty kaanoniin ja sitä käytettiin perinteisessä pääsiäisjuhlassa, on aiheellista olettaa, että kirja on enemmän kuin äärettömän kaunis rakkauslaulu.
Edellisestä johtuen monet rabbiinit ja kristityt kirkkoisä Origeneesta alkaen ovat tulkinneet Laulujen laulua vertauskuvallisesti. Tästä muodostui keskiajalla käytetty morsiusmystinen tulkintatapa, johon siis alussa mainitsemani Ristin Johannes myös oman teoksensa lukutavan sijoittaa.
Morsiusmystisessä tulkinnassa kuningas tulkitaan Jeesukseksi ja ihminen itse morsiameksi. Joidenkin mielestä tämä tulkinta ei tee oikeutta kirjalle, koska näin tulkittuna tulkitsijan mielikuvitus saa aivan liikaa tilaa, jolloin vaarana on tulkinnan vääristyminen. Laulujen Laulu toki auttaa uskovaa ilmaisemaan rakkauttaan Jeesukselle, eikä ole väärin tulkita sen sanontoja Jeesuksen rakkaudeksi syntistä kohtaan, mutta pidemmälle viedyt päätelmät voivat johtaa kyseenalaisiin oppeihin. Näin tämän tulkintaperinteen vastustajat argumentoivat.
Itse en näe tässä ongelmaa, koska minun kokemukseni mukaan Jumala ei mahdu sanoihin eikä edes paperiin sanojen takana. Oleellisinta on se, että kuljettaako tulkinta sinua lähemmäs Jumalaa vai kauemmas hänestä.
Enemmän kuin rakkauslaulu
Onko siis Laulujen Laulua tulkittava siten, että se on vain kokoelma muinaisjuutalaisia ’maallisia’ lemmenlauluja? – En usko.
Kirjan aihe on inhimillinen ja jumalallinen rakkaus. Jakeessa 8:6 tuon rakkauden sanotaan olevan ”tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki”, mikä on avain koko kirjan tulkintaan. Juutalaiset näkivät kirjan pääsiäisen yhteydessä vertauskuvana Jumalan toimivasta rakkaudesta Israelin kansaa kohtaan. Samalla tavoin me voimme nähdä kirjan kuvaavan Jeesuksen Kristuksen rakkautta seurakuntaa kohtaan (Ef. 5:25).
Näen siis Laulujen Laulun sekä historiallisena että vertauskuvallisena teoksena. Voin hyvillä mielin lukea sitä aikansa kaunokirjallisuuden parhaimpana kuvauksena miehen ja naisen välisestä rakkaudesta, johon liittyy niin erotiikka kuin seksuaalisuus ilman minkäänlaista häpeää.
Mutta samalla muistan myös kirjan vertauskuvallisuuden Kristuksen rakkaudesta seurakuntaa ja minun omaa sieluani kohtaan, mikä taas auttaa minua ymmärtämään entistä syvemmin Jeesuksen hyvyyden vaikutuksen omassa elämässäni. Tätä jälkimmäistä kuvaa ei tule ylitse analysoida niin, että rakkaus kuivettuu sanoiksi tai teoiksi. Ei! Jumalan rakkauden tunteminen on samaa huumaa, tunnetta ja viehkeyttä, mitä se on ihmisrakkaudessakin. Mutta rakkaus on aina enemmän kuin tunteet. Tunteet ovat mauste rakkauden keitossa. Rakkaus selviää silloinkin, kun rakastettu on kaukana tai tunteet eivät ole pinnassa.
Esimerkkinä Pieni pätkä tekstiä
Katsotaan tekstiä ja käydään läpi muutama jae. Uskon, että se avaa sinulle sitä, mitä tarkoitin edellä.
Ajattelepa vaikkapa seuraavaa sitaattia, jossa on neito vastaa muiden esittämään kysymykseen rakkaudesta ja mieti mitä Kristuksen rakkaus todella on:
”Muut: Kuka tuolta tulee? Kuka saapuu autiolta kedolta rakastettuunsa nojaten? Neito: Omenapuun alla minä herätin rakkautesi, siellä, missä sinä sait alkusi, siellä, missä äitisi alkoi sinua odottaa. Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, pane sinetiksi ranteesi nauhaan. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan. Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan.” (Laul. l. 8:5-7)
Tuo ”rakkaus on väkevä kuin kuolema”, eli aivan kuin hauta tai tuonela ei luovuta pois kuolleita, ei Herran rakkaus luovuta otetta omistaan. Jumalan rakkaus ei luovuta otetta omistaan. Kun hänen rakkautensa on kerran kiintynyt seurakuntaansa, voit olla varma, ettei hän luovuta otettaan, vaan päinvastoin tekee kaikkensa pitääkseen seurakuntansa omanaan.
”Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan.”
Jumalan rakkauden liekki on niin voimakas ja intensiivinen, ettei mikään vesimäärä kykene sitä tukahduttamaan. Kirjoittaja viittaa ’suurilla vesillä’ paitsi kaikkiin valtamerten vesiin, myös muinaiseen käsitykseen valtavista ’alkuvesistä’. Monien kansojen luomiskertomuksissa Luoja-Jumala ’kesytti’ nämä valtavat alkuvedet ja alisti ne valtansa alle. Tästä huolimatta yhä pelättiin, että nämä valtavat alkuvesimassat pääsisivät jälleen vapaaksi tuhoten kaiken elämän maanpäältä. Mutta tässä tekstissä ’suuret vedet’ siis symboloivat sitä, ettei mikään mahti voisi sammuttaa Jumalan rakkautta omiaan kohtaan. Voidaan siis sanoa, ettei ole olemassa mitään voimaa tai mahtia, joka sammuttaisi Jumalan rakkauden omaa seurakuntaansa kohtaan. Se on ikuista rakkautta, joka ei lopu edes tämän maailmanajan lopussa.
”Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan.”
Kirjoittaja tuo vielä ilmi rakkauden hinnan – mikään summa tai rikkaus ei riitä Jumalan rakkauden ostamiseksi. Sitä ei voi millään hinnalla ostaa pois rakkauden kohteesta eikä sitä millään hinnalla voi myöskään ostaa itselleen. Joka niin yrittäisi tehdä, joutuu vain yleisen pilkan kohteeksi. Jumalan rakkaus kuuluu hänen seurakunnalleen; millään rikkaudella ei Jumalan rakkautta voida kääntää pois seurakunnasta jonnekin toisaalle. Jumala on valinnut seurakunnan rakkautensa kohteeksi, joten mikään ’uusi juttu’ ei voi viedä seurakunnalta pois sen osaa Jumalan rakastettuna.
Jumalan rakkaus ei enää etsi kohdetta, se on löytänyt kohteensa; se kuuluu Kristuksen omille – seurakunnalle. Jos siis mielit voittaa Herran rakkauden omaksesi, et saavuta sitä ’liehittelemällä’ Herraa mielistymään itseesi, vaan sinun on käytävä hänen rakastettujensa joukkoon, jonne on vain yksi tie:
”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.” (Joh. 10:9)
Ja jos jo olet löytänyt tiesi Jumalan valittujen pyhien joukkoon, iloitse Herrasi rakkaudesta tänään niin kuin tulet iloitsemaan ikuisuudessa. Ei ole mitään syytä odottaa rakkauden syttymistä ikuisuudessa, koska Jumala rakastaa sinua jo tänään samalla rakkaudella. Tartu hänen rakkauteensa ja tunne sen hehku elämässäsi.
Nimittäin Herran rakkaus ei sammu, se ei koskaan käännä sinulle selkääsi tai kiinny toisaalle, vaan ’mustasukkaisesti’ Herra pitää kiinni omistaan. Kun olet kerran pelastettujen joukkoon astunut, voit olla varma, ettei kukaan tai mikään erota sinua Herran rakkaudesta.
Rakastettuna herää kysymys, voisinko minä kenties osoittaa rakkauttani häntä kohtaan? Toki rakkauteni on heikkoa ja vajavaista, mutta ehkä Herra Jeesus ansaitsisi edes sen, mitä pystyn hänelle antamaan? Toki ansaitsee, mutta täydellinen rakkaus ei sitä sinulta vaadi. Hänen rakkautensa on vastikkeetonta – ihmisen rakkaus ei sitä ole täydellisimmilläänkään.
Jeesus osoitti rakkautensa minua kohtaan käytännössä, kun hän luopui asemastaan ja kärsi kuoleman omiensa puolesta. Tämän lisäksi hän on osoittanut rakkauttaan minua kohtaan lukuisin eri tavoin joka päivä uudestaan ja uudestaan.
Mutta mitä minä olen valmis tekemään hänelle osoittaakseni rakkauteni? – Hän ei vaadi mitään, mutta jos en välitä lainkaan vastata hänen rakkauteensa, mitä se kertoo minusta? Ainakin sen, että jään jostain paitsi. Nimittäin jos en anna rakkauden virrata minun ja kohteen välillä, ei rakkaus saa minusta otetta.
Jos tahdon tuntea rakkauden kosketuksen, minun on sallittava toisen rakastaa minua. Rakkaus virtaa persoonien välillä. Jos en salli Jumalan rakkauden virrata minuun ja minun pienen rakkauteni virrata häneen, olen kuin kuralätäkkö, johon on kerran kaadettu vettä – sen sijaan, että olisin puro, jonka läpi virtaa jatkuvasti raikasta vettä.
Pohdittavaa
Miten minä Laulujen Laulua tulkitsen?
Miten Herra on ilmaissut / ilmaisee rakkautensa omiaan kohtaan?