Kirjassaan ”Jumala syytettyjen penkillä” C. S. Lewis kuvailee ihmisiä, joiden kanssa meillä saattaa olla vaikeuksia tulla toimeen.
On realismia todeta, että meille jokaiselle riittää haasteellisia ihmissuhteita. Osa haasteista nousee erilaisuudesta, osa väärinkäsityksistä, osa omista kuvitelmistamme. Nousevat haasteet mistä tahansa, ne näyttäytyvät meille todellisina.
Eipä tarvitse elää kovinkaan pitkään huomatakseen, että tämän ongelman ratkaisu ei piile siinä, että vaikeat ihmiset pitäisi ’taikoa’ pois tai kuntoon. Tätä taustaa vasten Paavalin ohje kirjeessään Efeson seurakunnalle kääntää ’sielun kirurgin’ parantavan veitsen oikeaan suuntaan.
”Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys.” (Ef. 4:1-3)
Paavalin kehotus on helppo lukea vaaleanpunaisten lasien läpi näkymäksi utopian kaltaiseen täydelliseen taruyhteisöön, jollaiseksi saatamme seurakuntaa, työtiimiä tai kaveriporukkaakin ajoittain luulla. Tosiasia on kuitenkin se, että missä on ihmisiä, siellä on vajavaisuuksia. Ja vajavaisuuksien voittamiseksi verrattomin tie on anteeksianto. Tässäkin tosin on hyvä muistaa, että myös meidän ihmisten anteeksianto on sekin vajavaista.
Ohje vaikean ihmisen kohtaamiseen
Itsekkyys, viha, kateus ja muut arkipäiväiset persoonallisuuden vinksahdukset sabotoivat usein suhdettamme toisiin ihmisiin. Nämä puutteet vaativat meitä tekemään työtä ihmissuhteen eteen.
Tosin varmaan jokainen meistä ajattelee joskus, että elämä olisi paljon helpompaa, jos ei tarvitsisi välittää niin monella tavalla vaikeista ihmisistä. Huvittavinta tässä ajattelussa on se, että tällöin ulkoistamme ongelman toisiin ihmisiin ja kuvittelemme olevamme itse jotenkin helpompia tapauksia.
Lewis kääntää tämän nurinkurisen asetelman päinvastoin huomauttamalla, että juuri tällaista kärsivällisyyttä Jumala joutuu osoittamaan joka päivä meitä itseämme kohtaan. Hän kirjoittaa:
”Sinä olet juuri tuollainen ihminen. Sinullakin on kohtalokkaita luonteenvikoja. Toisten toiveet ja suunnitelmat ovat jälleen kerran kariutuneet sinun luonteenpiirteisiisi, aivan kuten sinun toiveesi ja suunnitelmasi ovat kariutuneet heidän.”
Tällaisen itsetuntemuksen pitäisikin motivoida meitä yrittämään parhaamme osoittaaksemme samaa kärsivällisyyttä ja hyväksyntää toisille kuin Jumala osoittaa meille päivittäin.
Ja juuri tähän Efesolaiskirjeessä Paavali kehottaa meitä varustautumaan. Luetaanpa Paavalin teksti vielä uudelleen:
”Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys.” (Ef. 4:1-3)
Kärsivällinen pystyy paremmin kohtaamaan vaikean ihmisen ilman, että hän provosoituu vihaan tai vastahyökkäykseen. Sen sijaan hän kestää, osoittaen armollisuutta huolimatta häiritsevästä käyttäytymisestä.
Kärsivällisyyden rukous
Onko elämässäsi vaikeita ihmisiä? Pyydetään yhdessä Jumalaa osoittamaan rakkautta ja kärsivällisyyttä sinun ja minun kautta. Tulkoon Kristuksen sovitustyön uusi elämä näin näkyväksi meidänkin kauttamme – ei vain ajatuksissa ja sanoissa, vaan myös teoissa ja elämän valinnoissa.
”Herra, jotkut ihmiset voivat olla minulle niin vaikeita rakastaa. Ja niin en jaksaisi edes yrittää välittää. Armahda minun kovasydämisyyttäni. Mutta Jumala, sinä sanot: ”Rakasta heitä niin kuin minä olen rakastanut sinua, että tuot minulle kunniaa, kun jaat rakkauttani.” Herra, armahda minun kovasydämisyyttäni. Armahda minua myös siitä, kun sätin itseäni kovasydämisyydestä. Aamen.”