Mitä sinulle tulee mieleen sanasta ”turvakaupunki”? Raamatunopettajana minulle tulee ensimmäiseksi mieleen Vanhan testamentin leeviläislaista teksti, jossa leeviläisille varatuista kaupungeista julistettiin osa erityisiksi ’turvakaupungeiksi’:

Tämä voisi olla ’turvakaupunki’… (Image by Siggy Nowak from Pixabay)

”Niistä kaupungeista, joita te annatte leeviläisille, on kuuden oltava turvakaupunkeja, joihin toisen ihmisen kuolemaan syyllistynyt voi paeta. Näiden lisäksi teidän tulee antaa leeviläisille neljäkymmentäkaksi muuta kaupunkia” (4. Moos. 35:6)

Tämä nyt ei tarkoita sitä, että muistaisin Raamatun läpikotaisin, kun tällainen assosiaatio syntyy. Se johtuu vain siitä, että se oli aikanaan minulle iso löydös pentateukkia tutkiessa. Mielestäni ’turvakaupunki’ on ollut hieno tapa turvata epäselvässä tilanteessa oikeus koston pelossa. Lisäksi turvakaupunki on myös loistava konkreettinen kuva Jumalamme kärsivällisestä asenteesta meitä kohtaan. Kun olemme tehneet väärin, meillä on hänen luonaan aina paikka tulla etsimään elämää, sovitusta ja armoa.

Turvakaupunki arjessa

Arjen aherruksessa teen virheitä ja pahojakin kömmähdyksiä solkenaan. Usein syyttäjä tavoittaa minut ennen kuin edes ehtisin hakeutua edes lähimpään fyysiseen turvakaupunkiin, jos sellaisia Suomessa olisi.

Syyttäjä on joskus toinen ihminen, joskus koen sen olevan vihollisen ääni, mutta kaikkein useimmin kohtaan syytökset omassa äänessäni. Tällöin on lohdullista tietää, että vaikka turvakaupunkeja ei paikkoina ole saatavilla, minulla on aina mahdollisuus asettua omaan turvakaupunkiini sen sijaan, että kuuntelisin vain omia syytöksiäni.

Turvakaupungin käsite ei näet ollut tarkoitettu pelkäksi muinaisen Israelin käytännöksi. Enemmänkin turvakaupungit heijastavat Jumalan sydäntä kaikkia ihmisiä kohtaan. Psalmisti kuvaa Jumalan sydämen turvakaupunkia näin:

”Mutta minä laulan sinun voimastasi ja ylistän sinun uskollisuuttasi joka aamu, sillä sinä olet turvani, pakopaikka hädän päivänä.
 Jumala, minun voimani, sinulle minä laulan, sillä sinä olet turvani, uskollinen Jumalani. ” (Ps. 59:17-18)

Tämä ’kaupunki’ on aina ulottuvillani. Minun ei tarvitse tehdä pitkää matkaa syyttäjän puristuksissa saadakseni hetken rauhaa. Tämä kaupunki on lähempänä kuin uskoisi. Usein riittää, että suljen silmät, pysähdyn ja asetun Herrani kasvojen eteen. Hänen läsnäolossaan näen taas elämän ja itseni oikein. Ymmärrän asemani pelastettuna; tänäänkään en pelasta itse itseäni, vaan pelastajani on elämäni jokaisena päivänä kaikkivaltias Jumala, Jeesus Kristus.

Ylistys turvakaupungille

Herra Jeesus haluaa olla turvapaikkamme ja turvakaupunkimme elämän epäonnistumisissa, murheissa ja menetyksissä. On vain niin, että kovin usein se minun matkani kohtaamaan häntä viipyy turhan kauan. Miksi aina ensin yritän pelastaa itseni korjaamalla jotain, mitä olen rikkonut, kun parempi apu on niin lähellä. Korjaaminenkin sujuisi paremmin, kun se ei nouse syyllisyydestä vaan halusta hyvittää se, minkä on saanut jo anteeksi.

Jokaisen sukupolven särkyneille sydämille ”turvakaupunkimme” ei ole paikka. Turvakaupunkimme on persoona – Jumala, joka rakastaa meitä iankaikkisesti. Saamme löytää turvamme ja lepomme Hänessä.