Muistanet Vanhan testamentin ehkä rakastetuimman kuninkaan ja psalmien kirjoittajan kuningas Daavidin. Hän on myös Israelin historian merkittävin hallitsija, jos menestystä arvioidaan sotilaallisten meriittien mukaan.

Tällainen ’sliipattu’ kuva elätellään vielä meidän aikanakin tästä Jumalalle mieluisesta kuninkaasta. Hän ei kuitenkaan ollut ’Jumalan suosikki’ siksi, että hän oli niin ihan täydellinen vaan siksi, että hän piti ’tilivälit’ lyhyenä Jumalan suuntaan. Oli kuitenkin tilanteita, joissa edes tälle ’superkuninkaalle’ ei ollut helppoa nöyrtyä syntisen paikalle, vaan hän teki niin kuin me ihmiset tapaamme silloin tällöin tehdä: peitellä häpeää ja tehdä niin vaikka se vetäisi meidät syvemmälle suohon.

Luetaanpa pieni ote tällaisesta häpeän peittelystä, jonka kanssa Daavid oli piehtaroinut vajaan vuoden päivät. Tässä ote Natanin ja Daavidin kohtaamisesta.

”Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: ’Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä, mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tytär. Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian.’ Daavid suuttui kovasti tuolle miehelle ja sanoi Natanille: ”Niin totta kuin Herra elää, se mies, joka noin teki, on kuoleman oma. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki tuolla tavalla eikä tuntenut sääliä.” Silloin Natan sanoi Daavidille: ’Se mies olet sinä. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Minä voitelin sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastin sinut Saulin käsistä. Minä korotin sinut herrasi asemaan, annoin herrasi vaimot sinun syliisi ja annoin sinulle Israelin ja Juudan heimot. Jos tämä on vähän, voin antaa vielä mitä tahansa muutakin. Miksi olet halveksinut minun sanaani ja tehnyt sellaista, mikä on minun silmissäni pahaa? Heettiläisen Urian olet lyönyt miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi. Niinpä miekka ei tule milloinkaan väistymään suvustasi, koska olet halveksinut minua ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Urian vaimon.’ Herra sanoo näin: ’Minä nostan omasta perheestäsi onnettomuuden sinua vastaan, ja silmiesi edessä otan sinulta omat vaimosi ja annan heidät toiselle, joka makaa vaimojesi kanssa keskellä kirkasta päivää. Sinä olet tehnyt tekosi salassa, mutta minä teen tämän teon koko Israelin nähden, keskellä kirkasta päivää.” Silloin Daavid sanoi Natanille: ’Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.’ Natan vastasi: ’Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla. Mutta koska olet tällä teolla rikkonut pahasti Herraa vastaan, niin sinulle syntynyt poika kuolee.’ Sitten Natan meni kotiinsa. Ja Herra löi lasta, jonka Urian vaimo oli synnyttänyt Daavidille, ja lapsi sairastui pahoin. Daavid kääntyi pojan vuoksi Jumalan puoleen, paastosi ja vietti yönsä maaten paljaalla lattialla.” (2. Sam. 12:1-16)

Ylle lainattu teksti Toisesta Samuelin kirjasta kertoo profeetta Natanin melkoisen ikävästä tehtävästä avata kuningas Daavidin silmät näkemään tekemänsä vääryys sillä tavalla, miten Jumala sen näki. Ei varmasti ollut miellyttävää käydä nuhtelemaan hallitsijaa, vaikka hovin profeetta Natan olikin, sellaisesta asiasta, jonka kuningas oli pyrkinyt tarkoin pitämään salassa.

Daavidin erheiden summa

Kuningas Daavidin hovista ei puuttunut mitään. Hänellä oli siellä kaikki, mitä hän ikinä saattoi haluta. Eräänä iltana Daavid katseli palatsistaan alas kaupunkiin ja näki kauniin naisen kylpemässä talonsa kattotasanteella. Tuo nainen oli Batseba, hänen uskollisen taistelijansa Urian vaimo. Uria itse ei ollut kotona, vaan oli Israelin joukkojen mukana valloittamassa maata kuninkaalle. Batseban kauneus houkutti Daavidin silmää. Hetken houkutus sai yliotteen Daavidissa, joten Daavid selvitti naisen henkilöllisyyden ja haetutti Batseban hoviinsa ja makasi hänen kanssaan (2. Sam. 11:1-5). Kävi kuitenkin niin, että Batseba tuli raskaaksi Daavidille.

Daavid yritti peittää syntinsä jäljet kutsumalla Urian lomalle Jerusalemiin luoksensa, jotta tämä voisi yhtyä vaimoonsa ja näin kaikkoaisivat epäilyt lapsen isästä. Uria oli uskollinen sotilas, eikä kuitenkaan mennyt kotiinsa, vaan pysyi joukkojensa keskuudessa (2. Sam. 11:6-11).

Daavid ei luovuttanut, vaan yritti uudelleen; hän juotti Urian humalaan, jotta hän nyt humalassa menisi kotiinsa ja makaisi vaimonsa kanssa. Uria kuitenkin pysyi uskollisesti joukkojen keskuudessa (2. Sam. 11:12-13). Huomaathan, millaiseen vilpilliseen juonitteluun Daavid joutui turvautumaan vain sen tähden, että antoi ’hyvän sattuman’ johtaa epäkelpoon hedelmään elämässään.

Daavid tiesi syntinsä tulevan ilmi, ellei hän pian tekisi jotain. Pelastaakseen maineensa ja henkensä hän turvautui viimeiseen vaihtoehtoon. Daavidin näkökulmasta kyseessä oli joko hänen ja Batseban henki tai Urian henki.

Daavid täten käski armeijansa komentajan Joabin siirtää Urian seuraavassa taistelussa etulinjaan, ja kesken taistelun vetäytyä niin, että Uria jäisi yksin ja kuolisi vihollisten keskelle (2. Sam. 11:14-26). Toisin sanoen Daavid tietoisesti murhautti uskollisen taistelijansa mieluummin kuin olisi antanut syntinsä tulla julki. Daavid siis tapatti uskollisen Urian mieluummin kuin olisi antanut syntinsä tulla ilmi. Hän siis ajautui nykyihmisellekin tuttuun kierteeseen: synti peitetään uudella synnillä.

Kertomuksessa Daavid ajautui täten nykyihmisillekin tuttuun kierteeseen: synti yritetään peittää uudella synnillä, josta tulee pahimmillaan loputon kierre, ellei sitä missään välissä katkaista.

Natanin epäkiitollinen tehtävä

Daavid pystyi peittämään tekonsa jäljet ihmisiltä ja näin välttämään välillä jo todennäköiseltä näyttäneen kuolemantuomion aviorikoksesta (3. Moos. 20:10; 5. Moos. 22:22). Oli siis ehtinyt kulua vähintään yhdeksän kuukautta ’epäonnekkaaksi’ muuttuneesta ’onnekkaasta sattumasta’ palatsin katolla.

Herra ei kuitenkaan jättänyt asiaa tähän, koska Daavid oli tehnyt väärin ja toisaalta syyllisyys varmasti painoi hänen mieltään joka kerran, kun hän katseli Batsebaa vaimonaan. Daavid ei päässyt pakenemaan Jumalaa peittämällä jälkensä, vaikka ihmisiä hän pystyikin harhauttamaan.

Daavid oli kantanut syyllisyyttä jo miltei vuoden verran, kun Herra lähettää profeetta Natanin tuomaan hänelle viestin (2. Sam. 12:1-10). Tässä tilanteessa oli siis profeetta Natanin aika astua kuninkaansa eteen.

Tuohon aikaan profeetat puhuivat kansalle yleensä kuninkaan kautta, joten profeetan saapuminen kuninkaan luo ei ollut mitään uutta sinänsä. Natan nähdään useasti muulloinkin Daavidin hovissa neuvoa antamassa.

Uutta Natanin kannalta oli tällä kertaa sanoman sisältö: Natan joutui puuttumaan kuninkaan henkilökohtaiseen elämään. Natanin osa ei varmasti ollut helppo. Vai miltä sinusta tuntuisi mennä ilmoittamaan karskille valloittajakuninkaalle tämän syntiä, jos kuningas oli jo synnin ilmitulon pelossa murhannut uskollisen sotilaansa. Eikö tällöin profeetankin pää ollut pölkyllä jo sekin?

Natan puki Herralta saamansa sanoman tarinaan, joka mukaili Daavidin tekoja niin viekkaasti, etteivät Daavidin ’puolustusmekanismit’ heränneet, vaan Daavidin oma oikeudentaju tuomitsi tarinassa esiintyvän ’rikkaan miehen’ tämän törkeästä menettelystä.

”Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä, mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tytär. Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian.” (2. Sam. 12:1-4)

Natanin menetelmää kutsutaan vastakkainasetteluksi, jossa henkilö laitetaan kohtaamaan tekonsa objektiivisesti. Tarinan kautta Natan sai Daavidin näkemään oman menettelynsä raadollisuuden ja kohtaamaan tekemänsä synnin sellaisena kuin sen kaikki muut näkivät. Jos Natan olisi käynyt suoraan syyttämään Daavidia tämän menettelystä Batsebaa ja Uriaa kohtaan, olisi Daavid todennäköisesti löytänyt mielessään tuhat ja yksi ’lieventävää asianhaaraa’, jotka olivat vaikuttaneet hänen tekoonsa ja tekivät hänestä vähemmän syyllisen.

Natanin tehtävä ei ollut tuomita Daavidia, vaan saada Daavid näkemään itse tekojensa seuraukset oikein. Natan ei tullut Daavidin hoviin lyömään kuningasta, julistamaan hänelle Jumalan kirousta tai osoittamaan halveksuntaa tätä kohtaan. – Ei, hän tuli tekemään Daavidin tietoiseksi hänen omasta synnistään, niin että Daavid saisi tilaisuuden katua tekoaan ja nähdä itsensä oikeassa valossa.

Minä Natanin ’vaatteissa’

Natan kantoi vastuunsa ja välitti Daavidille painavan Jumalan sanan. Hän teki sen niin tahdikkaasta ja taidollisesti kuin mahdollista ilman, että hän olisi itse alentunut tuomitsemaan Daavidia. Hän yksinkertaisesti toi Daavidin itsensä pohdinnan paikalle.

Teksti herättää minussa kysymyksen ”missä on oman aikamme Natanit?” Olenko esimerkiksi minä valmis tarpeen tullen pukemaan Natanin viitan ylleni ja tekemään Natanin vaativan osan?

On suuri kiusaus mieluummin vaieta kuin saattaa ystävä tietoiseksi vääryyden seurauksista hänelle itselleen.

On myös kiusaus mieluummin tuomita ja lyödä kuin oikaista rakkaudella. Ja onpa edelleen kiusaus hylätä ihminen hänen syntinsä mukana niin kuin hän jotenkin saastuttaisi ’minut puhtaan’. Mutta niin vaikeneminen, tuomitseminen että hylkääminen ovat rakkaudettomia ja julmia yrityksiä tehdä ’Natanin osan’.

Todellinen rakkaus uskaltaa tuoda ilmi totuuden silloinkin, kun se tekee kipeää. Ei ole rakkautta vaieta, kun vaikeneminen vahingoittaa lähimmäistä. Ei rakkaus tule ilmi hylkäämisessäkään; ei ole rakkautta hylätä lähimmäistä hänen syntinsä tähden. Ei ole myöskään sinun tehtäväsi tuomita lähimmäistä, ei moralisoida tai ’saarnata’ häntä maan rakoon. Ei ole tarpeen lyödä lyötyä, hylätä yksinäistä. On vain tarpeen tehdä ’Natanin osa’.

Herramme kutsuu esiin ihmisiä, jotka ovat valmiit avaamaan suunsa silloin, kun on aika, ja sulkemaan sen, kun on aika. Hän etsii heitä, jotka tahtovat kantaa vastuun lähimmistään. Tarvitaan heitä, jotka osoittavat rakkautta lähimmäisilleen paljastamalla heidän syntinsä ja vääryytensä tavalla, joka ei ole tuomitsemista, vaan lähimmäisen herättämistä vastuuseen itsestään. Tarvitaan heitä, jotka hyväksyvät lähimmäisen hänen synnistään huolimatta, mutta eivät hyväksyä hänen syntiään oman mukavuutensa tähden. Kysytään vastuullista välittämistä.

Jos velvollisuutemme lähimmäistä kohtaan on saada hänet näkemään, kuinka hänen harjoittamansa vääryys pikkuhiljaa tuhoaa häntä sisältäpäin, on velvollisuutemme myös seistä hänen tukenaan, kun hän kohtaa oman syyllisyytensä. On lähimmäisesi vääryys mielestäsi sitten kuinka suuri rikos tai synti tahansa, hän on edelleen sinun lähimmäisesi ja rakkautesi arvoinen. Hän on syntinen ihminen, kuten sinäkin.

Monelle tutun ylistyslaulun sanat sanovat ”rakastakaamme toisiamme… niin kuin Hän meitä rakastaa…”. Haluan muistuttaa noiden sanojen sisältävän myös sanat ”hyväksykäämme toisemme…”, ”kantakaamme toisiamme…”, ”ojentakaamme toisiamme…”, ”armahtakaamme toisiamme…” jne.

Olkoon yhteinen rukouksemme, että voisimme palvella Herraamme Jeesusta, kuten Natan palveli Herraa. Rukoilkaamme, että oppisimme kantamaan vastuuta toisistamme kaikessa rakkaudessa laiminlyömättä, hylkäämättä ja tuomitsematta toisiamme.

Pohdittavaa

Tuliko Natan moralisoimaan Daavidia?
Oliko Natanin tarinan tarkoitus ilkeillä ja ’jeesustella’ Daavidille?
Miksi Natan tuli Daavidin luo?