Vanhan testamentin viisauskirjallisuuteen lasketaan kuuluvaksi Jobin kirja. Se on runollinen dialogi Jobin, hänen ystäviensä ja Jumalan välillä. Kirjassa käsitellään ihmiselämää monesta perspektiivistä.
Neljännen puheensa loppupuolella Job sivuaa ihmiselämän katoavaisuutta (Job 14). Luku on siitä merkillinen, että se kääntyy lukijan mielessä joko toivoksi tai uhkakuvaksi sen mukaan, miltä elämä hänestä tuntuu tällä hetkellä. Toisen toivo voi olla toisen onnettomuus ja päinvastoin. Jobin näkökulma varmasti yllättää monet nykyisen hyvinvoinnin keskellä elävät ja antaa perspektiiviä ymmärtää heitä, ketkä elävät omassa ajassamme kärsimyksessä.
Jumalan asettamat rajat
Job puhuu tekstissä paitsi ihmisen rajallisuudesta myös siitä, miten ’rajaton’ Jumala on kaikessa viisaudessaan nähnyt tarpeelliseksi asettaa rajalliselle luomakunnalle ja ihmiselle sen mukana rajat. Rajaton niitä ei tarvitse, mutta rajallinen elää niistä. Job sanoo:
”Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä [Jumala] olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää.” (Job 14:5)
Jumalan asettamat rajat eivät ole heikomman holhoamista tai vahvan vallankäyttöä, koska kaikkivaltias ei sellaisia tarvitse. Kaikkivaltias ei tarvitse rajojakaan.
Muistanet, että olen kirjoittanut useamman kerran siitä, että kaikkivaltius tarkoittaa esimerkiksi sitä, että milloin ja missä vain kaikki on toisin, jos kaikkivaltias niin päättää. Kaikkivaltiaan ei tarvitse valmistella, varautua tai suunnitella, koska hänelle kaikki on mahdollista milloin vain. Tätä on vaikea ymmärtää, koska kaikkivaltiaalla ei ole edes tuota sanaa milloin, koska aika ei määritä häntä.
Jumala on rajaton, mutta luodessaan maailman hän loi sen rajalliseksi. Tämän rajallisuuden tähden Jumala on asettanut luomakunnalle rajat. Rajat suojelevat luotua. Ajattelepa vaikka ihmisen keksimää moottoria. Jos moottorin kierroslukua ei rajoiteta, on helppo rikkoa vahingossa tuo moottori. Rajoitin suojelee moottoria ylikierroksilta.
Jumala on asettanut ihmiselle ja muulle luomakunnalle monenlaisia rajoja pelkästään luonnonlakien kautta ihan vain suojellakseen elämää. Tämän hän on tehnyt meidän parhaaksemme, koska hän on rakkaus. Rajat, jotka ovat meille usein näkymättömät, takaavat meille Jumalan rakastetuille turvan elää hänen rakkaudessaan.
Ihmisen rajat
Jumalan kuvana myös ihmisellä on myös monia kykyjä ja taitoja, jotka tavallaan heijastavat Jumalaa. Olemme ’jumalaolentoja’ siinä, että meille on suotu rajallinen valta vaikuttaa omaan ja siinä sivussa toisten elämään.
Yksi tällainen jumalallinen taito on kyky asettaa rajoja. Olemme tässäkin ’vain’ kuvia eikä kuva ole koskaan alkuperäisen veroinen, vaan kalpea heijastus alkuperäisestä. Tämän voit todeta valokuvaamastasi upeasta maisemasta. Se ei vain ole oman kokemuksesi veroinen.
Sama koskee kykyäni asettaa rajoja. Missä Jumalan rajat pysyvät ja ovat luonnostaan oikeat, minun rajani horjuvat ja ovat usein väärin asemoitukin. Silti periaate säilyy. Kokeakseni rauhaa ja turvaa tarvitsen erilaisia rajoja elämässäni. On paljon rajoja, jotka syntyvät luonnostaan minusta riippumatta, mutta sitten on niitä, joita pystytän itse turvaamaan elämääni.
Hyvä raja suojelee ja varjelee, huono raja estää ja ahdistaa. Toisaalta raja turvaa minulle turvallisen alueen. Toisaalta raja erottaa minut ulkopuolelle rajan toisella puolella olevasta. Se sulkee sisäänsä ja eristää ulos.
Rajojen pystyttäminen on periaatteessa helppoa, mutta niiden pitäminen ja varjeleminen vaatii käytännössä työtä ja ponnistelua. Ajatellaanpa vaikka rakkaan kotimaamme rajoja. Siellä ne ovat kartalla ja maastossa merkittynä, mutta silti tarvitaan paljon työtä monella yhteiskunnan alueella, jotta rajoja ei loukata.
Usein nämä ponnistukset rajojen säilyttämiseksi edellyttävät myös epämiellyttäviä kohtaamisia. Ja tämä on totta, vaikka ei puhuttaisi sodista, koskemattomuuden loukkaamisesta tai edes riidoista.
Jokapäiväiset rajamme
Rajojen säilyttäminen maksaa hintaa mukavuudessa – ainakin mitä tulee sosiaalisiin rajoihin arkipäivän kontakteissa. Elämä onkin usein pohdintaa rajojen säilyttämisen ja sosiaalisen kanssakäymisen helppouden välillä.
Ja sama pätee jokapäiväisiin rajoihin, joita teen ja pidän omassa elämässäni. Otan muutaman esimerkin.
Olen lomalla ja minua pyydetään ’kiireelliseen’ työtehtävään. Keskeytänkö loman vai kieltäydynkö tehtävästä? Rajat ovat samat vaikka tehtävä vaihtelee. Sijaistanko sairastunutta kollegaa? Toimitanko hautajaiset? Otanko vastaan keskusteluapua kaipaavan ihmisen? Vastaanko sähköpostiin? Ja kuinka paljon tähän vaikuttaa se kuka kysyy: esihenkilö, kollega, omainen, seurakuntalainen, tuttu tai ystävä?
Tai entä tilanne, kun kieltäydyin sosiaalisesta tapahtumasta tai illanvietosta vedoten kiireellisyyteen. Kohtaan kutsun esittäjässä ärsyyntyneisyyttä ja tunnen tulevaksi tuomituksi, koska hän ei ymmärtänyt, miksi kieltäydyin. En ollut liian kiireinen hänen mielestään.
Samaan aikaan optimoin elämääni ja asetan rajoja omille prioriteeteilleni. Aiemmin työskennellyt organisaatiossa, jossa käytettiin paljon termiä ”optimointi” työntekijöiden mukauttamisessa uuteen tehtävään tai strategiaan. Ideana oli etsiä suotuisa ratkaisu siten, että työntekijä itsekin kokee priorisoinnin itselleen ja työtehtävälleen arvokkaaksi.
Käsite sopii täten tarpeisiini niin työssä kuin yksityiselämässä. Tosin rajanveto työn ja yksityiselämän välillä on toki sekin haasteellista papin työssä etenkin, kun puolisoni kanssa työskentelemme vielä samalle työnantajalle.
Rajojen kunnioittaminen
Jumala omalla esimerkillään näyttää meille, miten hän kunnioittaa niitä rajoja, jotka hän on luomakunnalleen asettanut. Hän voisi koska tahansa poistaa painovoiman, asettaa maapallon pyörimään toiseen suuntaan tai päättää, että ihmisen elämä kestää korkeintaan 20 vuotta. Hän voisi tehdä kaiken sen, mikä meistä tuntuu omissa rajoissamme täysin mahdottomalta. Meitä nämä monet rajat rajoittavat luonnostaan, mutta Jumalaa eivät. Hän voi siirtää rajoja, poistaa niitä tai luoda uusia. Hän ei vain tee niin, koska hän kunnioittaa niitä rajoja, jotka hän on luomakunnalleen asettanut.
Tätä taustaa vasten mietin, että miksi minä olen aina venyttämässä omia rajojani? Yksi syy on tietty siinä, että minun rajani eivät aina ole kohdallaan. Mutta useammin venytän rajojani siksi, että syystä tai toisesta en ole valmis maksamaan hintaa niiden pitämisestä. Täten sallin toisten ihmisten kävellä rajojeni yli tai teen niin itse, vaikka tiedän ettei se olisi minulle hyväksi.
Tästä olen käynyt Jobin tavoin dialogia Jumalan kanssa. Monet kerrat olen syyttänyt mielessäni Jumalaa siitä, että jokin minulle tärkeä asia tai tehtävä on taas kerran jäänyt tekemättä. Ne hankkeet, joita varten koen eläväni, eivät etene, koska aika kuluu jossain muualla. Sitten Jobin tavoin kiukuttelen Jumalalle tilanteestani.
Tässä keskustelussa minulle on viime aikoina käynyt samoin kuin Jobille aikanaan. Jumala puhuu ja sen jälkeen minä olen hiljaa. Tällä kertaa Herra on puhunut siitä, että olisiko vihdoin aika sanoa ”ei enää” joillekin minua jo vuosia sitoneille tehtäville. Olisiko aika sanoa ”ei” silloin, kun tiedän ajalleni olevan hedelmällisempää käyttöä.
Olen henkisesti luopunut useista sitoumuksista, koska ne eivät sovi tämän elämänvaiheeni prioriteetteihin. Rajat on nyt asetettu. Nyt on niiden vaalimisen ja suojelemisen aika. Jeesus on näyttäminen minulle uusia rajoja ja tiedän, että hän seisoo tukenani, kun toiset ihmiset ja oma heikkouteni koettelee niitä.
Aluksi tunsin syyllisyyttä jo tästä ajatuksestakin, mutta jatkaessani elämän optimointia kuuntelen yhä Herrani ääntä, rukoilen mahdollisuuksien ja vastuiden suhteen ja otan huomioon oman jaksamiseni. Ja olen varma, että Jeesuksen uudet rajat sopivat minulle täydellisesti. Odotan mielenkiinnolla, miten ne vaikuttavat elämääni.
Eteenpäin luotaavana kysymyksenä kysyn lopuksi sinulta: tarvitsetko elämän optimointia? Pyydä Jeesusta paljastamaan oikeat prioriteetit nykyiseen elämänvaiheeseesi. Opettele sanomaan luonnollisesti ”ei” ja ”kyllä” optimoidessasi elämääsi.