Jesajan kirjan 38. luvun kertomus kuningas Hiskian tervehtymisestä on useammalle tavalla tai toisella tuttu. Kertomus alkaa pysäyttävästi:

Jotain siivottavaa… järjestä asiasi :-) (Image by Nanne Tiggelman from Pixabay)

”Noihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Silloin profeetta Jesaja, Amosin poika, tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Näin sanoo Herra: ’Järjestä asiasi, sillä sinä et parane vaan kuolet!’”” (Jes. 38:1)

Tämä tekstin alkuosa menee meiltä monesti ohi, kun luemme kertomusta. Kiirehdimme eteenpäin tekstiä kohtaan, jossa profeetta saa uuden sanoman Hiskian parantumisesta ja lukuisista ’lisävuosista’, joita Herra kuninkaalle armossaan antoi.

Mitäpä, jos tällä kertaa pysähdymmekin tekstissä jo ensimmäiseen jakeeseen ja jäämme miettimään niitä omakohtaisena profetiana. Onhan näet niin, että tuon saman hetken mekin kohtaamme ennemmin tai myöhemmin. Ei edes kuningas Hiskia siltä säästynyt. Kuninkaan ’viimeisen käyttöpäivän’ päiväystä vain siirrettiin hetki eteenpäin.

Jospa tässä kohtaa teemme samoin kuin Hiskia profeetan sanat kuultuaan:

”Hiskia kääntyi seinään päin ja rukoili Herraa” (Jes. 38:2)

Ehkä minäkin voi sulkea hetkeksi muun elämän ulos ja viettää hetken kahden Jumalani edessä. Sitähän tuo seinään päin kääntyminen ainakin kontemplatiivisessa rukouksessa korostaa. Suljemme aistit tarpeettomalta ja keskitymme oleelliseen – Jumalan läsnäoloon hetkessämme. Voit nyt tehdä tämän omalla tavallasi.

Järjestä asiasi

En tiedä, mitä ”järjestä asiasi” toi eteesi tai minne se vei ajatuksesi. Ehkä ne ovat juuri niitä asioita, joista Jumala tahtoo puhua sinulle tänään. Täten ne ovat elämäsi keskeisimpiä asioita, koska eihän sinulla ole mitään muuta kuin tämä hetki, vaikka toisin kuvittelitkin. Niin minäkin teen.

Minulle tuo ”järjestä asiasi” tarkoitti sisäisen tilan järjestämistä, hengellistä järjestystä ja uudistumista. Se on ohjautumista Jumalan tahdon mukaan.

Hiskia kuuli Jumalan sanan, uskoi siihen ja rukoili. Rukous oli hänellekin elämän palauttamista oikealle raiteelle. Hänen kohdallaan sanoja ei seurannut kuolema, vaan elämä jatkui. Silti olen varma, että sydämen tasolla tapahtui hyvä oikeansuuntainen liikahdus.

Kuolema uuteen elämään

Meille Kristuksen läsnäolon kohtaamisen seuraus ei ole koskaan kuolema, vaan aina elämä – ikuinen sellainen. Toki meidän on kuoltava; kohtaamme kuoleman sekä kirjaimellisesti iankaikkisen elämän saavuttamiseksi että hengellisesti, kun päästämme irti syntisestä taipumuksestamme miellyttää elämällämme vain itseämme. Se on jotain samaa, mitä tapahtui tuhlaajapojalle, kun hän astui isän taloon palattuaan oman mielihyvänsä matkoilta.

Astuessamme ikuiseen elämään Kristuksessa me luovutamme oman egomme ja itsekeskeisyytemme kokonaan Herrallemme. Sitähän se herraus tarkoittaa. Sen enempää synti kuin oma itsekeskeisyytemme eivät enää hallitse meitä herroina, vaan Kristus on ikuisen elämän Herra. Ja taitaapa olla niin, kun langennut itsekeskeinen luontomme luovuttaa valtikkansa todelliselle Jumalalle, synnin hallintavalta meissä on päättynyt.

Se on sitä, kun saan kuolla pois paremman tieltä, jotta Pyhän Hengen elämä voi ottaa minut kokonaan valtaansa. Se ei ole helppo tie, mutta se on selkeä tie, joka ei kiellä kuolemaa eikä välttele kärsimystä, vaan valaisee niiden todellisen luonteen.

Järjestäkäämme siis sydämemme sisäiset asiamme kuntoon, antakaamme Jumalan liekin elää sydämessämme ja kohdatkaamme yhdessä Jumalan kanssa elämämme useat päivittäiset ’pienet kuolemat’.

Vaikka emme tiedä fyysistä kuolemanhetkeämme, me tiedämme, kuka johdattaa meitä sen läpi iankaikkiseen elämään.

Johdata meitä, Herra Jeesus! Johdata meitä kuoleman kautta elämään. Tämän ajan jokaisena päivänä ikuisuuteen asti. Aamen.