Jeesuksen sanat ”Jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on” ovat varmasti tutut jokaiselle lukijalle. Jos parhaiten muistetuista Raamatun sitaateista pidettäisiin kirjaa, kuuluisi oheinen sitaatti varmasti kymmenen parhaiten muistetun tekstin joukkoon.

Teksti kuluu varmasti myös niiden tekstien joukkoon, jotka ovat perinteisesti hämmentäneet uskovia ainakin jossain vaiheessa uskontaivalta. Moni lienee ihmetellyt tekstiä pohtien, mihin Jeesus haluaa sitä sovellettavan? Ja mieliin on herännyt varmasti myös kysymys, kuulunko itse niihin ”joilla on”, vai niihin keiltä ”otetaan pois sekin, mitä hänellä on”? Vieläpä joku ihmettelee, että oliko Jeesus aatteeltaan kovan luokan kapitalisti, joka laajensi sanonnallaan ”raha tulee rahan luo” periaatetta koskemaan myös hengellistä maailmaa?

Näihin kysymyksiin ja muutamaan vielä tärkeämpään etsimme vastausta tällä kertaa ensin evankeliumien yhteisesityksen pohjalta, jonka jälkeen otamme varsinaiseksi tekstipohjaksi Luukkaan evankeliumin hieman poikkeavan muodon oheisesta sananparresta: ”Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hän luulee itsellään olevan.’”, Luuk. 8:18. Näin siksi, että sen hieman poikkeava muoto avaa aavistuksen erilaisen näkökulman muuten samaan tekstiin

”Ei kukaan sytytä lamppua ja sitten peitä sitä astialla tai pane sitä vuoteen alle. Lampunjalkaan se pannaan, jotta sisään tulevat näkisivät valon. Ei ole mitään kätkettyä, mikä ei tulisi ilmi, eikä salattua, mikä ei paljastuisi ja tulisi tietoon. Tarkatkaa siis, miten kuulette. Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hän luulee itsellään olevan.'” (Luuk. 8:16-18)

Aloitetaan kuitenkin tarkastelemalla evankeliumien tekstejä ja katsotaan missä yhteydessä Jeesus käyttää sanontaa selvittääksemme, mihin asiaan hän sitä ensisijaisesti soveltaa.

Sanonnan sijoittuminen evankeliumiteksteissä

Tekstimme lyhyt sananparsi on tietoisesti muotoiltu helposti muistettavaan sananlaskun omaiseen iskulauseen muotoon, joten Jeesuksen tarkoitus oli iskostaa sanat kuulijoidensa mieliin. Mitä ilmeisemmin Jeesus onnistuikin tässä hyvin, koska Uuden testamentin evankelistat mainitsevat sen peräti viisi kertaa lähes sanasta sanaan samassa muodossa: Matt. 13:12; Matt. 25:29; Mark. 4:25; Luuk. 8:18 ja Luuk. 19:26.

On aiheellista olettaa, että kyseessä on Jeesuksen julistukselle äärimmäisen keskeinen opetus, koska se löytyy kaikista kolmesta synoptisesta evankeliumista ja kahdessa niistä vieläpä kahden eri vertauksen yhteyteen kirjoitettuna. Kaikki kolme evankelistaa liittävät sananparren ensimmäisen kerran Jeesuksen kylväjävertauksen yhteyteen. Matteus sijoittaa tekstin välittömästi osaksi kylväjävertauksen selitystä (Matt. 13:3-12), kun taas Markus ja Luukas liittävät sen kylväjävertausta selittävän lyhyen ’lampunjalka’-vertauksen yhteyteen (Mark. 4:21-25; Luuk. 8:16-18).

Matteus ja Luukas ottavat sanonnan esiin vielä toisen kerran Jeesuksen toimintakautensa loppupuolella esittämän ’palvelijoille uskotut rahat’ -vertauksen loppuosassa kuninkaan vuorosanoina (Matt. 25:28-30; Luuk. 19:25-27).

On perusteltua olettaa, että Jeesus toisti sanontaa julistuksessaan kiertäessään puhumassa eri puolella Galilean ja Juudean maakuntaa. Näin siksi, että jos kerran pelkästään evankelistojen lyhyeen kokoelmaan Jeesuksen opetuksia sanonta mahtuu yhteensä kolmeen eri tekstiyhteyteen, on sangen epätodennäköistä, etteikö Jeesus olisi käyttänyt sitä toistuvasti opettaessaan eri kuulijakuntia. On aiheellista olettaa, että sanat ”Jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on.” ovat toistuneet Jeesuksen opetuksessa kerta toisensa jälkeen niin, että lähimmät kaksitoista ovat osanneet toistaa ne unissaankin.

Minkä tähden hän sitten toisti sanontaa iskulauseen tavoin? Tietenkin siksi, että hän tahtoi ihmisten muistavan ja ymmärtävän sen kautta kuulijoiden kannalta sen keskeisen ja tärkeän opetuksen. Seuraavaksi selvitämmekin, mihin vertauksiin ja hengellisiin totuuksiin Jeesus sanonnan liitti, ettemme erehdyksissä sovella sen periaatetta sellaisiin asioihin ja tilanteisiin, joihin sitä ei ole tarkoitettu sovellettavaksi.

Vertaus lampusta ja lampunjalasta

Jeesus käytti ”Jolla on sille annetaan…” -sananpartta kolmen eri vertauksen yhteydessä, kuten edellä totesimme. Näistä kylväjävertausta ja ’Palvelijoille uskotut rahat’ -vertausta olen käsitellyt aiemminkin, joten niihin emme paneudu tällä kertaa tarkemmin. Sen sijaan siteerattuun Luukkaan tekstiin kuuluva vertaus lampusta ja lampunjalasta kaivannee lyhyttä selitystä.

”Ei kukaan sytytä lamppua ja sitten peitä sitä astialla tai pane sitä vuoteen alle. Lampunjalkaan se pannaan, jotta sisään tulevat näkisivät valon.”

Vertaus lampusta ja lampunjalasta on sijoitettu Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa täydentäväksi vertaukseksi kylväjävertaukselle (Mark. 4:21-25; Luuk. 8:16-18). Sen sijaan Matteus sijoittaa sen osaksi vuorisaarnaa heti autuaaksijulistusten jälkeen (Matt. 5:14-16) yhteen toisen lyhyen vertauksen (vertaus suolasta, Matt. 5:13) kanssa.

Suomenkieliset käännökset käyttävät vertauksessa johdonmukaisesti sanaa ’lamppu’, kun taas monet englanninkieliset käännökset korvaavat sen sanalla ’kynttilä’. Tämä johtuu siitä, että lamppu voidaan tulkita myös soihduksi, joka on vertauksessa esiintyvän öljylampun edeltäjä. Ennen öljylamppuja käytettiin soihtuja, mutta niitä käytettiin yleisesti vielä öljylampun keksimisen jälkeenkin. On vertauksessa kyse sitten lampusta tai ’kynttilästä’, se ei vaikuta vertauksen sanomaan. Kumpiakin näet pidettiin sisätiloissa samalla tavalla ylös seinille sijoitetuissa lampun- tai kynttilänjaloissa, josta valo levisi mahdollisimman laajalle alueelle.

Vertaus painottaa lampun hyödyllisyyttä valon lähteenä. Lampun tehtävä on antaa valoa ympäristöön – ei säilyttää sitä tai kätkeä valoa pois näkyviltä. Kukaan ei sytytä lamppua ja laita sitä astian alle piiloon. Päinvastoin lampun hyödyllisyys perustuu sen kykyyn valaista muuten pimeä tila, joten olisi käsittämätöntä, jos joku haaskaisi öljyä pitämällä palavaa lamppua kannen alla ikään kuin piilottaen sen tuoman valon mustasukkaisesti muilta.

Jotkut muinaiset kirjoittajat tosin kertovat teoksissaan, että ainoastaan ne, joilla oli pahoja aikomuksia, piilottivat lampun astian alle. Tällä tavoin he peittivät sen antaman valon odottamaan sopivaa hetkeä, että se olisi käyttövalmiina yön pimeydessä, kun he tarvitsivat sitä. Näin he saattoivat yöllä muiden nukkuessa kaivaa lampun esiin ja tehdä sen valossa teot, jotka eivät kestäisi päivänvaloa. Tämä merkitys Jeesuksella tuskin lienee ollut mielessä, vaan hän viittasi lampun käyttökelpoisuuteen valontuojana samalla tavoin kuin Matteuksen tekstissä suolan käyttökelpoisuuteen maun antajana (vrt. Matt. 5:13).

Lamppua käytettiin kirjallisuudessa myös kuvainnollisessa merkityksessä tarkoittaen ’opasta’ (Ps. 119:105; Sananl. 6:23). Pieni lamppu näkyy näet kauas pimeässä, joten se toimi myös oppaana ja suunnannäyttäjänä.

Vertauksessa Jeesus korostaa lampun hyödyllisyyttä omistajalleen. Lampulla on tietty oma rahallinen arvo, mutta sen todellinen arvo omistajalle mitataan lampun antaman hyödyn perusteella. Tuskin kukaan nykypäivänäkään ostaa kattolamppua kotiin vain pimeään komerossa säilytettäväksi, vaan kyllä lamppu laitetaan sellaiseen paikkaan, jossa sen antama valo hyödyttää mahdollisimman paljon. Jos lampulle ei löydy paikkaa, on se omistajalleen hyödytön.

Vertauksen selitys

Vertauksen lampulla Jeesus viittaa itseensä maailman valkeutena (Joh. 8:12). Hänen tehtävänsä on paljastaa Jumalan valtakunnan todellisuus ihmisille, jotka eivät pimeydeltä sitä kykene löytämään. Evankeliumin sanomaa ei tullut pitää salassa ’kannen alla’, vaan se on tarkoitettu julistettavaksi avoimesti kaikille.

Jakeessa 17 Jeesus viittaa edelleen valon hyödyllisyyteen pimeyden voittajana ja kätketyn paljastajana:

”Ei ole mitään kätkettyä, mikä ei tulisi ilmi, eikä salattua, mikä ei paljastuisi ja tulisi tietoon.”

Jeesuksen opetusten ja vertausten tarkoitus ei siis ollut kätkeä totuutta sen etsijöiltä, vaan päinvastoin tehdä totuus tiettäväksi mahdollisimman monelle.

Jeesuksen tarkoitus ei ollut pitää totuutta salassa, kuten joidenkin esoteeristen mysteeriuskontojen edustajat väittävät. Jeesuksella ei ollut salattua oppia, syvempää tietoa, jonka hän olisi jakanut vain valituille. Päinvastoin hänelle mikään ei ole salattua tai yksityistä, vaan koko evankeliumi pitää opettaa julkisesti. Edes vertausten tarkoitus ei ollut kätkeä, vaan päinvastoin avata ja selittää muuten käsittämättömiä asioita oppimattomillekin kuulijoille. Jokaisen vertauksen tarkoitus oli havainnollistaa totuutta, ja siitä syystä jokainen vertaus selitettiin.

’Lamppu ja lampunjalka’ -vertauksessa on pohjimmiltaan kyse on evankeliumin totuudesta ja sen oikeasta käyttämisestä niin, että se on hyödyksi mahdollisimman monelle. Totuus, jota ei ymmärretä ja arvosteta sen ansaitsemalla tavalla, on hukkaan heitettyä, kun taas totuus, jota hyödynnetään oikein, tulee tuottamaan ilon, joka on monin verroin suurempi kuin kukaan alun perin saattoi edes kuvitella.

Evankeliumin totuus on lampun tavoin arvokas vain silloin, kun sen vastaanottaja antaa sen valaista omaa ja muiden elämää. Jos taas joku kuulee evankeliumin, mutta laittaa ’sen piiloon odottamaan’ kannen alle mukamas parempaa hetkeä, ei se hyödytä häntä lainkaan. Mutta joka ottaa sydämessään vastaan evankeliumin totuuden ja ojentautuu elämässään sen mukaan ’altistaen’ koko elämänsä sen valolle, on kuin henkilö, joka laittaa lampun lampunjalkaan valaisemaan huonetta. Vasta hän on ymmärtänyt evankeliumin arvon ja hyödyllisyyden. Hänen elämänsä tulee evankeliumin kautta valaistuksi ja samoin hänen ’oivalluksensa’ kautta evankeliumin valo leviää myös muiden hänen vaikutuspiirissään olevien ihmisten tietoisuuteen.

On kyse evankeliumin vastaanottamisesta

Edellisen vertauksen perusteella Jeesuksen sanonta ”Jolla on, sille annetaan…” liittyy evankeliumin vastaanottamiseen, koska sanonta on annettu Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa selitykseksi vertaukseen kynttilästä ja kynttilänjalasta. Ja samaan teemaan liittyvät myös vertaukset kylväjästä ja ’palvelijoille uskotuista rahoista’, joiden yhteyteen evankelistat ovat siis samaisen Jeesuksen sanaparren myös liittäneet.

Eli varsinainen tekstimme ”Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hän luulee itsellään olevan.” puhuu ensisijaisesti evankeliumista ja sen oikeasta vastaanottamisesta. Mutta mitä se siitä tarkalleen ottaen opettaa?

”Jolla on, sille annetaan…”

Tekstin alkuosa ”jolla on, sille annetaan” on viittaus lähes kaikissa maissa ja kulttuureissa valitsevaan kirjoittamattomaan käytäntöön. Eli hänelle, kenellä on jo ennestään paljon (taitoa, viisautta, kunniaa, vaurautta, …), annetaan tavallisesti lahjoja erityisen runsaskätisesti. Ajattelepa vaikkapa meidän aikaamme; eikö vain olekin niin, että menestys palkitaan menestyksellä, mutta sen sijaan he, jotka eivät ole menestyneet hankkeissaan, jäävät unholaan ja täysin huomiotta, kun on palkitsemisen aika. Tämä näkyy niin liike-, urheilu- kuin koulumaailmassakin. Stipendit annetaan niille, jotka ovat menestyneet jo muutenkin; urheilussa vain voittajat muistetaan ja palkitaan; ja liike-elämä näyttää toteuttavan sääntöä ’raha tulee rahan luo’.

Jeesuksen sananparren alkuosa täten toteaa meille ihmisille ominaisen toimintatavan olemassaolon ja soveltaa sitä hengelliseen maailmaan – ja siinä nimenomaan evankeliumin vastaanottamiseen. Sanat voi täten kirjoittaa auki sovellukseksi, vaikkapa näin:

”jolla on aarre taivaassa {pelastus evankeliumin kautta}, sillä on katoamaton siunaus osallaan {elämä Kristuksessa niin tässä ajassa kuin tulevassakin}”.

Eli hän, joka on jo saanut vastaanottaa evankeliumin omakohtaisesti, voi olla täysin varma siitä, että Jumala on häntä vastaisuudessakin siunaava lukuisin siunauksin. Jos siis sinulla pelastus Jeesuksessa, voit olla varma, että sinua odottaa loistava tulevaisuus – siitähän tässä on kyse.

”…mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, …”

Sanonnan keskimmäinen osa on alkua vieläkin mielenkiintoisempi: ”mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hän luulee itsellään olevan”. Herää kysymys, että mitä siltä ”jolla ei ole” voidaan ylipäätään ottaa pois? Ja mitä Jeesus tarkoittaa sanoilla ”jolla ei ole”…

Ilmaukset ”jolla on” ja ”jolla ei ole” ovat etenkin pedantille lukijalle vaikeat ymmärtää. Mutta apu löytyy antiikin kreikan kirjallisuuden tuntemuksesta. Nimittäin sekä uskonnollisessa että maallisessa kirjallisuudessa ilmaus ”jolla ei ole” tarkoitti yksinkertaisesti köyhää, kun taas vastaavasti ”jolla on” tarkoitti rikasta. Täten on perusteltua lukea lause muotoon, ”jolla on vain vähän, hän kohta kadottaa myös vähänsä” eli hänen vähänsä ei yksinkertaisesti riitä edes haalitun vähän säilyttämiseen, vaan hän vääjäämättä kadottaa kaiken lopunkin.

Roomalainen satiirikko Decimus Iunius Iuvenalis (140 – 60 eKr.), joka tunnetaan monista osuvista sanonnoista, kuten ”Vain kahta tahtovat ihmiset kiihkeästi – leipää ja sirkushuveja”, kirjoittaa kolmannessa satiirissaan köyhästä Codruksesta. Hänen tekstinsä havainnollistaa osuvasti siitä, mitä Herran sanat ”mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin,” tarkoittavat koko merkityksessään.

Alla oleva sitaatti Juvenaliksen satiirista kuvaa köyhän Codruksen kohtaloa, kun tulipalo hävitti kaupungin. Vapaasti englanninkielisestä teoksesta suomeksi käännettynä Juvenaliksen satiirin katkelma kuuluu kutakuinkin näin:

”Codruksella oli sänky – liian lyhyt jopa lyhyelle Proculalle, kuusi pientä astiaa ja pieni koristeltu tarjoilukaappi, jonka alla lojui pieni muki ja pieni Centaurin patsas. Oli myös vanha arkku, jossa oli muutama kreikankielinen kirjanen, joista tosin barbaariset hiiret olivat nakertaneet jumalaisia runoja. Codruksella oli ”EI MITÄÄN” – kuka sitä kieltäisi? Ja kuitenkin köyhä Codrus kaiken tuon ’EI MITÄÄN’, kadotti. Mutta hänen kurjuutensa huippu oli se, että kun hän alastonna kerjäsi, kukaan häntä ei auttanut – ei ruualla, ei vieraanvaraisuudella, ei majapaikalla.” (ote Juvenaliksen III satiirista)

Juvenalis käyttää tekstissä sanaa ’EI MITÄÄN’ samassa merkityksessä kuin Jeesus käyttää sanoja ”jolla ei ole”. Runon Codruksella ei ollut mitään, mutta kuitenkin hän kadotti katastrofissa jopa sen ’EI MITÄÄN’. Toisin sanoen Codruksen piti ensin menettää se ’EI MITÄÄN’, ennen kuin sitä saattoi edes ymmärtää hänellä olleen. Moni luuli, että kaupungin palossa köyhällä Codruksella, jos kenellä, ei ollut mitään menetettävää, mutta kun turma iski kohdalle, huomasi Codrus menettäneensä täsmälleen yhtä paljon kuin kuka tahansa muu – eli kaiken. Codruksen ’EI MITÄÄN’ oli sittenkin hänelle ’KAIKKI’.

Jos nyt tämän kertomuksen valossa pohdit Jeesuksen sanoja ”jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on”, muuttuu teksti entistä ymmärrettävämmäksi. Eli vasta siinä vaiheessa, kun ihminen kadottaa sen, mitä hän ei edes tiedostanut omistavansa, hän huomaa vasta todella kadottaneensa kaiken. Kuinkahan moni, joka valittaa kurjuuttaan eri elämänalueilla ja luulee ettei hänellä ole enää mitään menetettävää, huomaa sen ’ei mitään’ olleenkin todellisuudessa ’kaikki’ vasta sitten, kun hän joutuu siitäkin luopumaan.

Niin kauan kuin elinpäiviä riittää, niin kauan ihmisellä on olemassa ’armon optio’ yltäkylläiseen ikuisuuteen Jumalan yhteydessä. Se, kuka tarttuu evankeliumin armotarjoukseen, hänestä tulee rikas eli se ”jolla on”, koska tällöin hänestä tulee samalla se, ”jolle annetaan”.

Sen sijaan se onneton köyhä, joka tyhmyyttään torjuu Jumalan armotarjouksen, koska kuvittelee, ettei hänellä ole mitään, kadottaa jopa sen ’ei mitään’, mikä todellisuudessa oli kaikki ja paljon enemmän kuin hänellä koskaan olisi voinut ollakaan. Traagista ei ole se, että ”jolla on, sille annetaan…”, vaan se, että ”jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on” vain sen tähden, että hän ei ole koskaan ymmärtänyt, että Codruksen esimerkin tavoin jopa se ’ei mitään’ olikin todellisuudessa ’kaikki’.

”…mitä hän luulee itsellään olevan”

Lopuksi vielä katsomme lyhyesti valitsemassamme Luukkaan tekstissä käytettyä muista teksteistä poikkeavaa sanavalintaa ”mitä hän luulee itsellään olevan” tekstin ”mitä hänellä on” sijaan. Nimittäin Luukkaan sanavalinta lisää vielä yhden näkökulman edellä käsiteltyyn ”jolla ei ole” teemaan.

Suomalaisista Raamatuista Vanhan Biblian käännös osuu kaikkein lähimmäksi sanatarkkaa käännöstä. Siinä sanotaan ”sekin kuin hänellä näkyy olevan”. Asian näyttäminen joltain on vasta asian havainnointia etäältä – saamista näkyville, ei ole vielä sen todellisuutta. Se, mitä olet saanut näköpiirisi, voidaan ottaa ja viedä pois, jos et sitä kerran ole vielä omistanut itsellesi. Eli se mitä vasta katselet horisontissa, on kannaltasi pelkkä haavekuva, koska reaalisesti et ole sitä koskaan oikeasti omistanut. Kun siis se jokin otetaan pois näkyvistäsi, et ole todellisuudessa menettänyt mitään, koska se mitä kaukaa ihailit, ei ollut koskaan sinun, vaikka ehkä niin kuvittelit.

Kun edellinen periaate sovelletaan Jeesuksen tekstin aiheeseen eli evankeliumin julistamiseen ja vastaanottamiseen nähdään toinen ihmisryhmä niitä onnettomia, joilta ”otetaan pois”. He ovat heitä, jotka päinvastoin kuin edellisen kappaleen onnettomat, kyllä näkevät ’ei mitään’ olevan jotain tavoiteltavaa, mutta ikävä kyllä hekään eivät ymmärrä sen arvoa niin, että ojentautuisivat sitä kohden ja omistaisivat sen itselleen.

He katselevat evankeliumin lahjaa etäältä ajatellen ehkä jonain päivänä sen omistavansa, mutta tänään ei ole vielä sen aika. He kuvittelevat omistavansa pelastuksen sen evankeliumin kautta, jonka he ovat vain etäältä nähneet, mutta tulevat pettymään, kun viimeisenä päivänä huomaavat, että se mikä oli heidän ulottuvillaan kaiken aikaa, on otettu pois. He eivät siis menetä mitään sellaista, mitä heillä olisi, vaan ainoastaan jotain sellaista, ”mitä he luulevat itsellään olevan”.

Mistä sanonta puhuu?

Sanonnan sanoma on loppujen lopuksi kohtuullisen yksiselitteinen. Sanat ”Jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on {mitä hän luulee itsellään olevan}” puhuvat siis asiayhteytensä puolesta evankeliumin vastaanottamisesta. Sanonta kuvaa kaikessa yksinkertaisuudessaan hengellisen elämän perusperiaatteen:

• ”Jokaiselle, joka on” vastaanottanut evankeliumin, Herraa antaa ikuisen elämän siunauksen, joka vaikuttaa hänessä jo nyt, mutta joka tulee kirkastumaan täyteen mittaan vasta ikuisuudessa.

• ”Jolla ei ole”, se kadottaa sen armon, joka oli koko elinajan hänen ulottuvillaan, mutta jota hän piti ’ei-minään’. Ja kun hän armonaikansa loputtua huomaa sen kadottaneensa, hän huomaa sen olleenkin ’kaikki’.

Jeesuksen sanat herätelevät meitä kyselemään itseltämme, mihin joukkoon kuulumme tänään ja juuri nyt. Voit kysyä itseltäsi oletko sinä se ”jolla on”? Jos vastaus kysymykseen on myöntävä, voin onnitella sinua rikas ystäväni hyvästä osasta, jonka olet valinnut, sillä tiedän, että rikkautesi ei tule jäämään nykyiselleen, vaan päinvastoin saat nähdä kuinka Jumalan siunaus lepää ylläsi tavalla, jota et osaa tänään edes kuvitella. Sinun kohdallasi tulee toteutumaan mitä valtavammalla tavalla edellä kuvattu ihmistenkin keskuudessa vaikuttava lainalaisuus eli ”jokaiselle, jolla on, annetaan”. Kiitos Herralle evankeliumin voimasta ja siunauksista, joita hän on sen vastaanottaneille varannut.

Jos taas huomaat olevasi se onneton ”jolla ei ole”, kehotan sinua pohtimaan, minkä tähden sinulla ei ole? Nimittäin jos jatkat elämää nykyisellään, joudut huomaamaan, että sinulta ”otetaan pois sekin, mitä sinulla on tai mitä kenties vain luulet itselläsi olevan”.

Johtuuko se, että sinulla ei ole kenties siitä, että kuvittelet etäältä näkemäsi evankeliumin riittävän sinulle ilman, että koskaan otat sitä omaksesi? Tahdotko kenties pitää evankeliumin vain näköpiirissäsi, mutta et tahdo sitoutua omistamaan sitä henkilökohtaisesti? Vai ehkä kuvittelet, että pelkkä tietoisuus evankeliumista riittää?

Vai onko kenties elämäsi mielestäsi niin täydellistä helvettiä, että sinulla ei yksinkertaisesti ole mitään menetettävää? Runon Codrus oli samassa tilanteessa; hänkään ei omistanut mitään, mutta miten kävikään? Vasta sen jälkeen, kun onnettomuus kohtasi Codrus traagisesti ja hän todella menetti kaiken tulipalossa, näemme, että jopa hänen aiempi ’ei-mitään’ olikin todellisuudessa ’kaikki’. Niin kauan, kun sinulla on jäljellä Jumalalta lahjaksi saama elämä, niin kauan sinun ’ei-mitään’ on vielä ’kaikki’, koska evankeliumin pelastustarjous on edelleen voimassa. Saatat olla vielä eri mieltä kanssani, mutta ehkä tulee päivä, jolloin kadotat jopa sen ’ei-mitään’, silloin huomaat todellisuudessa kadottaneesi kaiken!

Älä odota loppua eläen hengellisessä puutteenalaisuudessa, vaan ota vastaan rikkaus ylhäältä, ota vastaan evankeliumi, sen jälkeen ’kaikki’ on sinun:

”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt. 6:33)

Pohdittavaa

Olenko minä se, ”jolla on”?
Vai olenko se, ”jolla ei ole”?
Vai vielä surkuteltavampaa, olenko se, ”joka vain luulee jotain omistavansa”?