Suottako sitä aina pyörää keksii uudelleen – etenkään jos ei ole merkittävää uutta lisättävää. Tällä kertaa tapailenkin helluntain ihmettä yhtenäisen kirkon ajan kirkkoisä ja opettaja piispa Irenaeuksen (130 – 202) ajatuksin.

Mukailen seuraavassa vapaasti hänen ajatuksiaan teoksesta ”Κατὰ Ἀιρέσεων”, ”Harhaoppeja vastaan” liittyen helluntain teemaan. Tekstini ei ole käännös eikä edes referaatti, vaan vapaamuotoinen ’muistio’, jota kirjoittelin hänen tekstinsä pohjalta. Ethän siis siteeraa näitä ajatuksia sen enempää Irenaeuksen kuin minunkaan ajatuksina – tämä on sellainen yhdistelmä. Osa seuraavista ajatuksista on hänen tekstinsä minussa herättämää tulkintaa – osa taas hänen ajatuksiaan käännettynä kielellemme.

Tehdään niin, että jos löydät tekstistä jotain mieltä nostattavaa, anna siitä kunnia Herrallemme, joka on ajatuksen tuottanut näin parin tuhannen vuoden prosessina.

Jos taas jokin asia on sanottu väärin tai huonosti, niin nosta sekin Taivaallisen Isämme eteen ja pyydä armoa minulle – pienelle virheelliselle ihmiselle. Näin teksti pääsee aina tavoitteeseensa, koska niin hyvä ja huono kummatkin tuovat sinut Jumalasi eteen.

Suuri pelastussuunnitelma

Jumalan suuren pelastussuunnitelman kulminaatiopiste odotti Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen 50 päivää seurannutta helluntaita. Silloin Jumala valmisti omansa astumaan sisälle Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn:

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19-20)

Oli niin, ettei Jumala jättänyt ihmistä oman tekemisensä varaan, vaan hän päinvastoin kutsui ihmisen jatkamaan luomistyössä annettua tehtävää ”vaalia elollista” – nyt hengellisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Tästä yhteistyöstä Jumalan Hengen kanssa todistavat lähetyskäskyn sanat ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti”. Herra luotti seurakunnalle maailmankaikkeuden suurimman ihmeen: uuden elämän lahjan – elämän Jumalassa.

Herra oli aiemmin profeettojen suulla luvannut, että näinä viimeisinä aikoina päivinä hän vuodattaisi Henkensä palvelijoidensa ja palvelijattariensa päälle:

”- Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia.” (Joel 2:28)

Näemme tämän ensihedelmän jo Kristuksen inkarnaatiossa, kun Jumalan Poika syntyi Ihmisen Pojaksi ja Pyhä Henki laskeutui hänen päälleen. Ja mitä hän teki ihmiskunnan keskellä, sen hän teki vaeltaen Hengessä. Kristuksessa Jumalan Henki asettui asumaan ihmissuvun keskelle, elämään ihmiskunnassa ja asumaan Jumalan luomakunnassa.

Samoin helluntaina Henki edelleen asettui tekemään Isän tahdon heissä, ketkä ovat saaneet uuden elämän Kristuksessa. Ja niin Luukas kertoo, että Jumalan Henki laskeutui opetuslasten päälle helluntaina, Herran taivaaseenastumisen jälkeen. Hänellä oli voima avata elämän portit kaikille kansoille ja tehdä heille tunnetuksi se uusi liitto, jonka Kristus oli asettanut voimaan ristillä.

Niin kävi, että ihmiset kaikista kielistä yhtyivät laulamaan yhteistä ylistyslaulua Jumalalle. Hajallaan olleet heimot, jotka Henki oli palauttanut Isän yhteyteen, tarjottiin Jumalalle kaikkien kansojen esikoisiksi. Kerran paratiisissa rikkoutunut yhteys oli nyt korjattu.

Syntyi kokonaan uusi, kun vanhaan lisättiin uusi

Helluntai ei ollut vain kerran pystytetty voiton merkki seurakunnan historiassa. Se oli alku uudelle elämälle, josta Jeesus puhui. Herramme lupasi jäähyväispuheessaan lähettää puolestapuhujan – Pyhän Hengen.

Kun sitten Pyhä Henki vuodatettiin seurakunnan ylle, hän oli se uusi ’ainesosa’, joka teki mahdolliseksi sen, että vanhoista aineista – siis ihmisestä – syntyisi jotain uutta ja elävää.

Pyhän Hengen tehtävä on valmistaa meidät mieluisaksi uhriksi Jumalalle. Ilman hänen osallisuuttaan, meistä puuttuu elämä. Ei Jumala tahtonut kuollutta uhria vaan elävän uhrin. Siitä puhuu jo Kristuksen ylösnousemus. Jumala ei etsinyt kuolemaa vaan elämän kuoleman yli.

Eihän kuivasta jauhostakaan voi koskaan tulla taikinakimpaletta puhumattakaan leivästä, ellei siihen lisätä vettä. Vesi virvoittaa ja kosteuttaa taikinan. Samoin emme mekään voisi tulla yhdeksi uudeksi luomukseksi Kristuksessa Jeesuksessa ilman elävää vettä, joka lasketaan alas taivaasta.

Olemme kuin kuivunut maa, joka ei tuota hedelmää eikä satoa, ellei sen päälle lasketa kosteutta. Mekin, jotka kerran olimme kuin puu vedettömällä maalla, emme olisi koskaan voineet elää ja kantaa hedelmää ilman Jumalan Hengen yltäkylläistä sadetta – siis Taivaallisen sateen laskeutumista ylhäältä. Vasta tämän taivaallisen kasteen kautta, joka vapauttaa meidät kuoleman vallan alta, rappeutumisesta, olemme tulleet yhdeksi ruumiiksi: Hengen kautta olemme saaneet lahjan tulla yhdeksi sieluksi.

Helluntain lahja

Tämä on helluntain uuden elämän lahja – tulla osalliseksi Jumalan Hengestä, jonka läsnäolo ja taivaallinen virtaus tekee meistä eläviä ikuisia sieluja siinä Jumalan läsnäolossa, johon meidät jo luomisessa on tarkoitettu.

Viisauden ja ymmärryksen Henki, neuvon ja voiman Henki, tiedon ja Jumalan kunnioituksen Henki (Jes. 11:2-3) laskeutui alas Herraamme, ja Herra puolestaan antoi edelleen tämän Hengen seurakunnalleen lähettämällä Puolustajan taivaasta kaikkeen maailmaan. Se on vastaus langenneen ihmiskunnan huutoon. Se on myös vastaus vihollisen voittamiseksi, koska onhan niin, että Jeesuksen omien sanojen mukaan myös paholainen on heitetty alas taivaasta kuin salama.

Jos emme tahdo kärventyä ja jäädä hedelmättömiksi, me tarvitsemme Hengen kastetta, Jumalan kastetta. Koska meillä on syyttäjämme, tarvitsemme myös asianajajan.

Ja niinpä Herra säälistä ihmiskuntaa kohtaan, joka oli kerran joutunut rosvojen käsiin, sitoi itse heidän haavansa ja jätti heille kaksi kolikkoa. joissa oli kuninkaallinen kuva, ja antoi ne Pyhän Hengen haltuun (Luuk. 10:29-37).

Nyt Hengen välityksellä Isän kuva ja kirjoitus sekä Pojan kuva ja kuva on annettu meille. On vuorostaan meidän velvollisuutemme käyttää lahjaksi saamiamme kolikoita. joka on uskottu meille ja saada ne tuottamaan runsaasti voittoa Herralle.