Usein kuulee, että Raamattu on merkillinen ja monessa kohdin vaikeaselkoinen kirja. Väite on toki jossain määrin tosi, mutta mielestäni vielä merkillisempiä ovat kuitenkin tulkitsijat, itseni mukaan lukien, koska he eivät pitäydy tulkitessaan tekstissä, vaan heidän mieltään askarruttavat enemmän ne asiat, joista teksti vaikenee.

On kirjoitettu monen monta teoriaa esimerkiksi luomisen yksityiskohdista, uuden taivaan ja helvetin olemuksesta sekä spekuloitu teologisesti ongelmallisten henkilöiden, kuten Juudas Iskariotin, Kainin ja Saulin ikuisuuskohtaloita.

Monia esimerkiksi kiusaa ajatus siitä, että Juudas Iskariot olisi ennalta valittu pettäjäksi – tai vielä pahempaa hänet olisi jopa predestinoitu kadotukseen. Vai onko Juudas sittenkään kadotettu – täyttihän hän osuutensa Jumalan pelastussuunnitelmassa, niin kuin esimerkiksi apokryfinen Juudaksen evankeliumi asian näkee. Mielenkiintoinen dilemma, mutta onko sillä lopulta juurikaan merkitystä Raamatun ilmoituksen kannalta?

Näiden ’ikuisten ongelmien’ lisäksi on olemassa suuri joukko tulkinnallisia ongelmia, joihin ahkera tulkitsija löytää tyydyttävän ratkaisun, jos vain jaksaa tulkita Raamattua huolellisesti sen kokonaisilmoituksen valossa.

Kallio Pietari vai Pietari kallio?

Yksi tällainen ’ratkaistavissa’ oleva ongelma liittyy oheisen Matteuksen tekstiin ja etenkin sen viimeiseen jakeeseen:

”Simon Pietari vastasi: ’Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.’Jeesus sanoi hänelle: ’Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.’” (Matt. 16:16-18;)”

Jeesuksen sanoissa on sanaleikki, jossa Jeesus leikittelee Pietarin nimen merkityksellä. Nimittäin Pietarin nimi, kreikaksi ’petros’, johdetaan sanasta ’petra’, joka tarkoittaa suomeksi kalliota. Tekstin tulkinnan kannalta on oleellista, että tulkitsija viitsii selvittää, mikä tai kuka on se kallio tai perusta, jolle Jeesus sanoo rakentavansa kirkkonsa?

Kysymykseen tarjotaan yleensä kolmea eri vastausvaihtoehtoa. Niiden mukaan kallio on joko a) Pietari, b) Kristus tai c) Kristuksen tunnustaminen.

Kaikki kolme vaihtoehtoa sopivat jakeen välittömään asiayhteyteen. Ongelma kuulostaa ensikuulemalta mitättömältä, mutta jakeen tulkinnassa on kuitenkin kyse niinkin merkittävästä asiasta kuin seurakunnan perustus eli pohja, jonka päälle seurakunta on tarkoitettu rakennettavan.

Esimerkiksi roomalaiskatolinen oppi apostolisesta sukkessiosta, siis paavin erityisasemasta maanpäällä Kristuksen erehtymättömänä sijaisena, perustuu pitkälti tämän jakeen tulkintaan siten, että kallio tulkitaan tarkoittavan Pietaria, jonka erityisasema periytyy Rooman piispan virassa paavilta toiselle katkeamattomana ketjuna. Tämän ajatuksen mukaan apostoli Pietarin oli Rooman ensimmäinen piispa eli paavi. Tämä näkemys antaa paavinviralle erityisaseman seurakunnassa, koska kirkko joko kestää tai kaatuu paavin mukana.

Ja vaikka jättäisimme edellisen tulkinnan huomiotta, on kysymys seurakunnan perustasta kuitenkin elintärkeä myös protestanttiselle uskolle. Rakentuuko seurakunta Kristuksen persoonan varaan, vai onko seurakunnan perusta sittenkin hänen tunnustamisessaan?

Alkukielen ehdotus ongelmaan

Suomenkielistä käännöstä lukeva tekee ensisilmäyksellä saman johtopäätöksen katolisen teologian kanssa, että Jeesus puhuu Pietarista kalliona, jonka varaan Kristus edelleen rakentaa seurakunnan. Kreikankielessä tilanne ei ole yhtä selkeä, koska siinä Pietarista kalliona käytetään maskuliinimuotoa ’petros’, kun taas seurakunnasta kalliona käytetään feminiinimuodossa ’petra’. Alkukielisen tekstin mukaan Jeesus ei siis yhdistä ’Pietari kalliota’ suoraan ’seurakunta kallioon’, vaan käyttää Pietarin nimeä sanaleikkinä.

Tämä kieliopillinen yksityiskohta ei kuitenkaan riitä yksin todistamaan, että ’Pietari kallio’ ei voisi edelleen olla seurakunnan perusta, koska esimerkiksi katolinen teologia vastustaa kieliopillista perustetta sillä, että Jeesus puhui alkujaan arameaa eikä suinkaan kreikkaa, minkä tähden kreikan kielen sanojen sukuun liittyvä todistearvo jää vähäiseksi mietittäessä, mitä Jeesus ilmauksella tarkoitti.

Vanhassa testamentissa ja juutalaisessa traditiossa

Mielestäni vahvempi todistus ’Pietari kallio’ tulkintaa vastaan on Vanhan testamentin tapa käyttää sanaa ’kallio’ Jumalan vertauskuvana. Toinen lainauksemme on Mooseksen ylistyslaulusta (5. Moos. 32:1-43), josta poimin vain muutaman jakeen esimerkiksi aiheeseemme liittyen.

”Minä julistan Herran nimeä. Ylistäkää Jumalamme kunniaa! Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen. Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, ei hän vääryyttä tee. Hän on vanhurskas, tuomioissaan oikea. . . Niin Jesurun lihoi ja alkoi oikutella, niin Israelista tuli lihava, mahtava ja äksy. Se hylkäsi Jumalan, joka oli sen luonut, alkoi halveksia turvakalliotaan. Israel sai hänet kiivastumaan vierailla jumalillaan, vihastutti hänet iljettävillä menoillaan. Se uhrasi pahoille hengille, epäjumalille, joista ei ennen tiennyt, uusille, äsken löytämilleen jumalille, joita isät eivät tunteneet. Te unohditte kallion, joka antoi teille elämän, ette muistaneet Jumalaa, joka oli teidät synnyttänyt.’” (5. Moos. 32:3-4, 15-18)

Mooseksen laulun pääteema voisi olla ”Herra on kallio”. Laulun 18. jakeessa Mooses mainitsee pelastuksen kallion: ”Te unohditte kallion, joka antoi teille elämän, ette muistaneet Jumalaa, joka oli teidät synnyttänyt”. Samaa pelastuksen kallion vertauskuvaa käytetään myös psalmeissa (Ps. 31:3-4).

Myöhemmässä juutalaisessa traditiossa ’pelastuksen kallio’ yhdistetään aina messiaaseen, Daavidin poikaan. Samoin messiaanisiin psalmeihin liittyvät midrash kirjakääröt opettavat kallion poikkeuksetta tarkoittavan messiasta. Jeesuksen ajan juutalaisille sanan ’kallio’ vertauskuvallisuus oli siis entuudestaan tuttu.

Se, että ’pelastuksen kallio’ -käsite on tuttu juuri juutalaiselle lukijakunnalle, selittää myös sen, miksi ainoastaan Matteus, jonka evankeliumi on suunnattu juutalaisille, on ainoana sisällyttänyt ’ongelmajakeen’ evankeliumiinsa.

Jos luet Matteuksen evankeliumin ’ongelmajakeen’ laajemmassa kontekstissa (Matt. 16:13-20), huomaat Jeesuksen puhuvan asiayhteydessä messiaan tehtävästä sekä hänen messiaan tehtävään kuuluvasta tulevasta kärsimyksestä. Huomaat myös Pietarin tunnustavan Jeesuksen olevan messias sanoin:

”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika”.

Jos siis opetuslasten entuudestaan tuntemaan tradition sanastoon kuului ’pelastuksen kallio’ messiaseen liittyvänä symbolina, olisi ihme, ellei Jeesus olisi soveltanut kielikuvaa itseensä Pietarin tunnustuksen yhteydessä. Jos Jeesus olisi puhunut Pietarista kalliona messiasteeman yhteydessä, olisivat opetuslapset luulleet Jeesuksen tarkoittaneen Pietarin olevan messias!

Asiayhteyden perusteella on ilmeistä, että Jeesus puhui itsestään messiaana, ’juutalaisten pelastuksen kalliona’. Saatan kuvitella kuinka Jeesus osoitti itseään kädellä sanoessaan: ”…ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.”, ja Pietarin nimeen liittynyt sanaleikki teki opetuksesta sen lisäksi helposti muistettavan.

Toki tämäkin tulkinta on spekulointia, joten en nosta näkemystäni muiden yläpuolelle. Esitän sen vain vaihtoehtoisena näkökulmana.

Jeesus – kestävä turvakallio

Nyt, kun olemme saaneet pienen tutkimuksemme loppuun, voimme siis päätellä, että Jeesus Kristus on paitsi messias ja juutalaisten ’pelastuksen kallio’, on hän myös ’seurakunnan kallio’ ja perustus. On aika soveltaa tutkimustulos käytäntöön ja aloittaa itsetutkistelu asian tiimoilta. Se, että Kristus on kristillisen seurakunnan perusta ja tukijalka, osoittaa seurakunnan olevan jumalallinen luomus, joka rakentuu Jumalan itsensä varaan.

Puhuessamme seurakunnasta emme puhu ihmisten yhteenliittymästä tai yhteiskunnallisesta organisaatiosta, vaan Kristuksen persoonan ja pelastustyön päälle rakennetusta ihmeellisestä luomuksesta. Seurakunta on jumalallinen organismi, jonka tehtävä on palvella Jumalaa tämän ajan loppuun saakka, kunnes seurakunnan perustus palaa henkilökohtaisesti noutamaan seurakunnan taivaalliseen kirkkauteen.

Me olemme Kristuksen seurakunta ja hän on sen perusta. Kristus on perusta, jonka päälle rakennettu seurakunta kestää. Jos ’seurakunta’ on rakennettu muulle perustalle kuin Kristus kalliolle, se ei kestä. Ja painotan vielä, että perusta on Kristus – ei meidän tunnustuksemme tai sanamme hänestä. Toki todistuksellamme on suuri merkitys, mutta pelastusta ei ole rakennettu meidän oppirakennelmiemme varaan, vaan Kristuksen sovitustyön varaan. Älkäämme siis rajoittako pelastusta vain heille, ketkä ovat älyllisesti notkeat vastaanottamaan hienoja oppirakennelmiamme!

Ennen kuin käyt Raamattu tanassa ahdistelemaan katolisia tai muita toisinajattelevia teologeja kerettiläisyydestä, muista että aivan yhtä hyvin sinäkin voit olla harhassa niin tämän kuin jonkin toisen opinkappaleen kohdalla.

Sovella siis mieluummin oppimasi arvokas totuus oman hengellisen kotisi rakennukseksi paikallisessa seurakunnassa. Voit pohtia rakentuuko seurakunnan julistus ja toiminta Kristus kallion varaan? Onko opetus ja toiminta Kristus-keskeistä ja häntä kirkastavaa? Kokoontuvatko ihmiset yhteen iloitakseen ja julistaakseen Kristuksen sovitustyötä vai tuleeko motiivi kokoontumiseen jostain muualta?

Entä mitä tarkoittaa Kristuksen varaan rakennettu sen sijaan, että vaadimme jonkin tietyn tunnustuksen varaan rakennettua oppirakennelmaa? Onko todella niin, että meillä on valta sanoa, kuka uskoo oikein ja kuka ei? Vai oliko se sittenkin niin, että seurakunta on rakennettu Kristuksen varaan?

Ja ennen kuin jälleen huomiosi kiinnittyy liiaksi sisariisi ja veljiisi, aloita toki kysely mieluusti omasta itsestäsi. Ja muista, että koska me kaikki teemme virheitä, seurakunta rakentuu keskinäinen rakkauden eikä oikeassa olemisen varaan.

Ja vielä enemmän tahdon tämän opetuksen herättävän sinua, joka uskot ja laitat toivosi Kristuksen sovitustyöhön, mutta halveksit hänen rakentamaansa seurakuntaa. Tarkoitan tällä tunnustuksellisia kirkkokuntia yleensä. Meitä on moneen lähtöön, mutta yhdessä muodostamme Kristuksen kirkon.

Jeesus ei tahdo Kristus-kallion olevan pelkästään henkilökohtaisen uskomme perusta, vaan myös seurakunnan perusta niin, että hänen seuraajansa voisivat kokea yhteyttä jo tässä ajassa. En usko vain itse pelastuakseni, vaan uskon, että Kristuksen valon ja tuoksun kautta minäkin, voisin olla armonväline jollekin.

Kristus rakensi seurakunnan oman sovitustyönsä perustalle, jotta seurakunta kestäisi kovimmatkin myrskyt. Seurakunta on annettu uskoville turvaksi, jossa he voivat rakentua yhteisestä uskosta turvallisen Kristus kallion päällä.

Ethän siis halveksi Kristusta halveksimalla hänen rakentamaansa seurakuntaa? En puhu tässä minkään tietyn kirkkokunnan puolesta enkä mitään kirkkokuntaa vastaan – puhun kaikkien kirkkokuntien puolesta. Kaikissa kirkoissa on vikoja, koska kaikissa kirkoissa on ihmisiä. Ja missä on vikoja, siellä on läsnä myös Jumala, jossa vikoja ei ole. Hän tekee ehyeksi jokaisen astian, joka vuotaa.