”Kuinka tässä nyt tällä tavoin kävi?” ”Et ikinä arvaa, mitä meille eilen sattui?” ”Et usko, keneen törmäsin kaupungilla?” jne. Nämä arkipäiväiset lausahdukset kuvaavat sitä, kuinka vähän ihminen loppujen lopuksi elämän käänteitä hallitsee, vaikka hän yrittäisi pitää langat omissa käsissään.

Aina vain sattuu ja tapahtuu sellaista, mitä pieni ihminen ei ole osannut ennakoida. Jälkeenpäin katsottuna elämä tuntuu koostuvan lukuisista sattumista. Ei varmaan yksikään Adamin jälkeläinen ole elänyt täysin ennalta arvattavaa elämää. On elämänkatsomuksellinen kysymys miten kukin ’sattumien summaa’ nimittää; ympäristötekijöiksi, kohtaloksi vaiko johdatukseksi.

Yleensä kristillisissä piireissä on tapana puhua johdatuksesta, koska me uskomme, että Herra on luomakunnan yläpuolella ja toisaalta osana sitä johdattaa ihmisiä läpi elämän.

Ja koska Jumala on suvereeni, on yksinkertaisesti niin, ettei tapahdu mitään sellaista, mitä Herra ei olisi sallinut ja ennaltanähnyt. Raamattu ei tunne sattumaa, kuten ei myöskään kohtaloa sanan kylmässä merkityksessä. Jumala on rakkaus eikä hänen ulkopuolellaan vaikuta persoonatonta kohtalon lakia.

Tästä syystä ihmisen elämässä ei yksinkertaisesti tapahdu mitään sattumalta – ts. Jumalan ulkopuolella – eikä hänen elämäänsä säätele myöskään kohtalon kaltainen kylmä tekijä. Minusta on huomattavasti turvallisempaa ottaa kaikki elämän käänteet mieluummin rakastavan Jumalan käsistä kuin heittäytyä sattuman tai kohtalon vietäväksi.

Kaksi esimerkkiä ’sattumasta’

Poimin kaksi esimerkkiä Jumalan ’sattumista’ Raamatun kuuluisimpien naisten elämäkerroista eli Ruutin- ja Esterin kirjoista. Lainatut jakeet ovat kertomusten avainjakeita, jotka helpottavat kertomuksen kulun muistamista aiheemme kannalta. Luonnollisesti kattavamman kuvan tapahtumista saat lukemalla kokonaan Ruutin kirjan toisen luvun ja Esterin kirjan vaikkapa kokonaan. Ne ovat kummatkin ehdottomasti lukemisen arvoisia kertomuksia!

Kertomus Daavidin esiäidistä

Aloitetaan vaikkapa Ruutin elämästä. Ruutin kirjan tapahtumien taustasta kerroin enemmän edellisessä tekstissäni ’Ruutin valinta’. Jos et ole tutustunut Ruutin kirjan taustaan aiemmin, sinun kannattaa lukea tuo teksti ymmärtääksesi paremmin tässä käsiteltävän toisen luvun tapahtumia. Tässä muutamia pääkohtia.

”Niin Ruut lähti poimimaan tähkiä viljankorjaajien jäljiltä ja osui sattumalta peltopalstalle, jonka omisti Boas, Elimelekin sukulainen.
…

Silloin Ruut vaipui polvilleen, kumarsi maahan saakka ja sanoi hänelle: ’Miten sinä voit olla minulle näin hyvä? Kohtelet minua kuin tuttavaa, vaikka olen vierasmaalainen.’ Boas vastasi hänelle: ’Minulle on moneen kertaan kerrottu, kuinka hyvä sinä olet ollut anopillesi miehesi kuoltua ja miten jätit isäsi ja äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit ventovieraan kansan pariin. Herra palkitkoon sinulle tekosi, niin että saat täyden hyvityksen häneltä, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta tulit etsimään suojaa.’
…

’Missä sinä olet tänään ollut poimimassa?’ kysyi Noomi. ’Kenen pellolla olit? Siunattu se, joka on kohdellut sinua noin hyvin!’ Ruut kertoi nyt anopilleen, missä oli ollut, ja sanoi: ’Se mies, jonka pellolla tänään olin, on nimeltään Boas.’ Noomi sanoi miniälleen: ’Siunatkoon häntä Herra, joka on aina muistanut niin eläviä kuin kuolleita.’ Ja hän lisäsi: ’Boas on meille sukua, hän on perheemme sukulunastaja.’” (Ruut 2:3,10-12,19-20)

Oli elonkorjuun aika, kun Ruut ja Noomi saapuivat Israeliin. Moabilainen Ruut meni pelloille keräämään elonkorjaajilta yli jääneitä tähkiä ravinnoksi itselleen ja vanhalle anopilleen. Israelin lain mukaan köyhillä oli oikeus kulkea elonkorjaajien perässä ja kerätä heiltä hukkaan jääneet tähkät (3. Moos. 19:9-10; 3. Moos. 23:22). Tämä lienee varhainen muoto nykyisestä toimeentulotuesta.

Ruutkin kirjan tapahtumien käänne on sen toisen luvun kolmannessa jakeessa:

”Niin Ruut lähti poimimaan tähkiä viljankorjaajien jäljiltä ja osui sattumalta peltopalstalle, jonka omisti Boas, Elimelekin sukulainen.” (Ruut. 3:2)

Ruut lähti pellolle vain hankkimaan elantoa itselleen ja anopilleen, mutta sitten ’sattui’ jotain. Ruut ’sattumalta’ osui sukulunastajansa pellolle. Ruut ei muukalaisena todennäköisesti ymmärtänyt tämän ’sattuman’ merkitystä, koska Israelin säädökset olivat hänelle vieraita. Hän oli asunut ikänsä Moabissa, minne Noomin suku oli muuttanut siirtolaisina (Ruut. 1:1), joten hänellä ei ollut koskaan ollut tarvetta tutustua Israelin siviililakiin.

Sukulunastaja oli lähin miespuolinen sukulainen. Hänen velvollisuutensa oli kolminainen: taloudellinen, oikeudellinen ja perhettä säilyttävä. Hän oli vastuussa tarpeessa olevien sukulaisten taloudellisten ja oikeudellisten etujen turvaamisesta. Sukulunastajan velvollisuus oli esimerkiksi hankkia kuolleelle sukulaismiehelle perillinen, jos tältä oli jäänyt leski. Hänellä oli juridinen oikeus ja velvollisuus lunastaa maa takaisin suvulle, jos köyhä sukulainen oli sen joutunut myymään. Edelleen hänen velvollisuutensa oli lunastaa vapaaksi orjaksi joutunut sukulainen tai kostaa sukulaisen kuolema. Sukulunastajan velvollisuuksista voi lukea lisää Mooseksen laista (5. Moos. 25:5-10; 3. Moos. 25:48-49).

Ruut oli ’sattumalta’ osunut sukulunastajansa pellolle, ja kuten sukulunastajan velvollisuuksista näet, ei kyse ollut aivan mitättömän pienestä sattumasta. Tämä ’sattuma’ oli käännekohta kertomuksen myöhemmille tapahtumille. Nimittäin sukulunastajan löydyttyä Noomi tiesi neuvoa Ruutille, miten tämän tuli menetellä sukulunastajakysymyksessä. Mutta ilman ’sattumaa’ ei Noomin ja Ruutin elämässä olisi tapahtunut käännettä.

Tapahtunutta käännettä voisi kuvata vaikkapa Boaksen omin sanoin:

”Herra palkitkoon sinulle tekosi, niin että saat täyden hyvityksen häneltä, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta tulit etsimään suojaa.” (Ruut. 2:12)

Näin Herra oli todella tehnyt. Jumalallinen kaitselmus toimi mitä ihmeellisimmällä tavalla: Herra johdatti Ruutin sukulunastajansa pellolle jopa niin, ettei Ruut asian merkitystä edes ymmärtänyt! Samoin Herra oli valmistanut Boaksen vastaanottamaan hyvin tämän muukalaisnaisen. Jumala valmisti kaiken – Ruutin osa oli kulkea ennalta valmistetuissa teoissa. Entä miksikö Raamattu hänen tarinansa tuntee? Ehkäpä siksi että Ruut sai armon olla kuningas Daavidin isoisoäiti ja Jeesuksen esiäiti (Ruut. 4:21-22; Matt. 1:5)!

Juutalaistytön tie Persian kuningattareksi

Toinen esimerkki johdatuksesta on Esterin kirjasta. Kirja kertoo Persian kuningattareksi ’sattumalta’ nousseesta juutalaistytöstä. Ester nousi Persian kuningattareksi valtakunnallisten kauneuskilpailujen kautta. Kokoan tähän lyhyesti pääkohtia tästä kertomuksesta.

”Ester vietiin kuninkaan eteen kuningas Kserkseen seitsemännen hallitusvuoden kymmenentenä kuukautena, tebet-kuussa. Hänestä tuli kuninkaalle kaikkia muita naisia rakkaampi, eikä kukaan toinen neitsyt osannut hänen laillaan voittaa puolelleen kuninkaan mieltymystä ja suosiota. Kuningas asetti kuninkaallisen kruunun Esterin päähän ja julisti hänet kuningattareksi Vastin sijaan.
…
Saatuaan kuulla Esterin viestin Mordokai käski sanoa hänelle: ’Vaikka asutkin kuninkaan palatsissa, älä kuvittele, että voit juutalaisista ainoana pelastaa henkesi. Jos sinä nyt tässä tilanteessa pysyt vaiti, niin juutalaiset saavat kyllä avun ja pelastuksen muualta, mutta sinua ja isäsi sukua kohtaa tuho. Ja kukaties sinusta tulikin kuningatar vain tällaisia aikoja varten.’

Ester käski vastata Mordokaille: ’Kutsu koolle kaikki Susan juutalaiset paastoamaan minun puolestani. Älkää syökö älkääkä juoko mitään kolmeen päivään ja kolmeen yöhön. Minäkin paastoan samalla tavoin palvelijattarieni kanssa, ja sitten lähden kuninkaan luo, vaikka se onkin vastoin lakia. Kun minun kerran on kuoltava, niin kuolen.’” (Est. 2:16-17,4:12-16)

Kserkseen järjestämät ’missikisat’ olivat luonteeltaan kovin erilaiset kuin nykyään. Näihin kisoihin ei ilmoittauduttu, vaan osallistujat valittiin haaremiin kokeelle – halusivat he sitä tai eivät. Ester ’sattui’ tulemaan valituksi haaremiin, ja kaiken lisäksi Ester ’sattui’ vielä voittamaan ’kilpailun’ hallitsijan suosiosta.

Jotta ’sattuma’ saa merkityksen, tämä ’sattumalta’ kuningattareksi nostettu juutalaistyttö sai myöhemmin tehtäväkseen ei vähempää kuin pelastaa juutalaiskansan juutalaisvihaaja Hamanin suunnittelemalta kansanmurhalta. Raamattu ei kerro kauanko Ester ehti kuningattarena hallitsemaan ennen kuin hänen oma kansansa tarvitsi hänen palveluksiaan paikalla, jolle Jumala hänet oli varta vasten asettanut.

Esterin ja tämän serkun Mordokain vuoropuhelu ilmaisee kirjan kantavan teeman:

”Vaikka asutkin kuninkaan palatsissa, älä kuvittele, että voit juutalaisista ainoana pelastaa henkesi. Jos sinä nyt tässä tilanteessa pysyt vaiti, niin juutalaiset saavat kyllä avun ja pelastuksen muualta, mutta sinua ja isäsi sukua kohtaa tuho. Ja kukaties sinusta tulikin kuningatar vain tällaisia aikoja varten.” (Est. 4:13-14)

Mordokai oli varma, että Herra pelastaisi kansansa tavalla tai toisella, vaikka Ester kieltäytyisikin auttamasta kansaansa. Ester joutui tekemään päätöksen: oliko tämä se hetki, mitä varten Herra oli johdattanut hänet kuningattareksi? Pitikö hänen henkeään uhmaten mennä kuninkaan eteen? Persian laissa oli näet säädetty, ettei kukaan saanut mennä kuninkaan luo tämän ensin häntä kutsumatta. Jos joku kuitenkin näin teki, saattoi kuningas vastaanottaa hänet osoittamalta häntä valtikalla. Jos hän ei niin tehnyt, tuomittiin tunkeilija kuolemaan – oli hän sitten kuka tahansa (Est. 4:11).

Esterille päätös auttaa kansaansa oli ensisijaisesti päätös pysyä uskollisena Jumalaa kohtaan. Ester ei ryhtynyt tehtäväänsä valmistelematta, vaan luotti elämänsä vaikeimman tehtävän Herran käsiin julistamalla kolmipäiväisen paaston Susassa asuville juutalaisille (Est. 4:15-17). Vanhassa testamentissa paasto uskonnollisista syistä on usein yhteydessä Jumalalle osoitettuun pyyntöön, jonka paastoaja kokee niin tärkeäksi, että fyysiset tarpeet kadottavat sen rinnalla merkityksensä. Paasto osoittaa Esterin todella nöyrtyneen Jumalan tahtoon jopa niin, että Jumalan hänelle osoittama tehtävä oli tullut Esterille itselleen äärimmäisen rakkaaksi. Miten Esterille sitten kävi? – Sen voit lukea itse Esterin kirjasta.

Kaksi kertomusta johdatuksesta

Ruutin ja Esterin elämissä tuskin kukaan olisi ulkoisesti huomannut juuri mitään yhteistä; Ester oli kuningatar Persian hovissa, Ruut oli moabilainen leski vieraalla maalla. Ruut eli köyhyydessä, kun taas Ester eli loistossa. Yhteistä oli toki se, että he kummatkin olivat naisia, joiden asema ei aikansa miehisessä yhteiskunnassa ollut kummoinen.

Ruutin ja Esterin elämäntarinoita yhdisti kuitenkin yksi olennainen seikka – Jumalan johdatus. Muukalainen Ruut ’sattui’ osumaan sukulunastajan pellolle ja Ester tuli ’sattumalta’ valituksi Persian kuningattareksi, vaikka olikin valloitetun juutalaiskansan tyttäriä. Kumpikaan heistä ei voinut ylpeillä itse saavuttaneensa asemaansa. Jumala oli johdattanut heitä kumpaakin edeltä valmistetuissa teoissa. Ester ja Ruut kulkivat kumpikin eteenpäin välttämättä ymmärtämättä, millaiseen rooliin Jumala heitä valmistaa.

Mikä sitten jäi sankaritarten henkilökohtaiseksi osuudeksi johdatuksessa? – Heidän tuli pysyä uskollisina Herralle. Kumpikin heistä sai tilaisuuden osoittaa uskollisuuttaan käytännössä. Ruut osoitti uskollisuutta pitämällä huolta anopistaan Noomista sekä etsimällä suojaa Israelin Jumalan ’siipien alta’. Aivan yhtä hyvin Ruut olisi voinut hylätä anoppinsa, ja jäädä oman kansansa pariin palvomaan Moabin jumalia. Mikään ei häntä pakottanut lähtemään Noomin matkaan – saati sitten huolehtimaan hänestä vieraalla maalla. Se oli hänen valintansa.

Ester puolestaan joutui osoittamaan uskollisuutensa vasta sen jälkeen, kun hän oli saanut aikansa nauttia Jumalan siunauksista hovissa. Miksi ihmeessä Ester olisi vaarantanut henkensä, kun hänellä oli hovissa kaikki mahdollinen? Ester olisi voinut todeta itsekseen, ettei ollut hänen tehtävänsä pelastaa maailmaa. Eikö Jumalalla nyt olisi ollut muitakin tapoja pelastaa kansansa kuin asettaa hänet hankalaan asemaan kuningattarena? Mutta Ester valitsi uskollisuuden: hän ei hylännyt kansaansa, vaan teki osansa, mitä varten Jumala hänet oli kuningattareksi johdattanut.

Esterin ja Ruutin kirjojen tapaisia Raamatun kertomuksia ei ole tarkoitettu opinkappaleiksi siitä, miten Jumala yksityiskohtaisesti toimii kunkin elämässä. Sen sijaan kertomukset osoittavat esimerkein, miten Jumala on toiminut omiensa parissa. Kertomuksista voi myös johtaa hengellisiä periaatteita, joita itse kukin voi soveltaa omaan elämäänsä. Mitä siis kertomukset Ruutin ja Esterin johdatuksesta sisältävät sellaista, jota voimme soveltaa omaan elämäämme?

Jotain pientä johdatuksesta omaan elämään

Ensinnä opimme, että Herra johdattaa omiaan monin tavoin. Hän johdattaa aivan tavallisten ja luonnollisten asioiden välityksellä. Jumalan johtamalla ihmisellä ei tarvitse olla erityistä tunnetta tai käsitystä jumalallisesta asioihin puuttumisesta. Ruut vain ’sattui’ oikealle pellolle, kun taas Ester tuli ’sattumalta’ valituksi Persian kuningattareksi. Samoin on asian laita sinun elämässäsi. Sinäkin voit kulkea Jumalan ihmeellisessä johdatuksessa ymmärtämättä sitä itse lainkaan. Vasta, kun katsot elämääsi taaksepäin riittävän pitkällä aikavälillä, avautuvat silmäsi huomaamaan pienten ’sattumien’ olleenkin Jumalan johdonmukaista johdatusta.

Toinen periaate liittyy kysymykseen: ”Mitä ehtoja Herra asettaa johdatukselleen?” Mitä minun pitää tehdä, että Herra johdattaisi elämääni? – Kysymys on pelkästään asenteesta. Jumalan johdatuksen ehtona on kuuliainen sydän, alttius tehdä oikein ja halu kulkea Jumalan viitoittamaan tietä. Kysymys ”Johdattaako Herra minun elämääni?” voidaan pukea muotoon ”Tahdonko olla kuuliainen Herralle?” Kuuliaisuus Jumalan tahdolle yhdisti Esterin ja Ruutin muuten erilaiset elämät.

Joskus kuuliainenkin vaeltaja joutuu tekemään vaikeitakin valintoja. Vaikeimmat valinnat eivät ole valintoja kahden tuntemattoman välillä, vaan valintoja oman mukavan elämän ja Jumalan tahdon välillä. Esimerkiksi Ester joutui valitsemaan yltäkylläisen hovielämän ja oman kansansa pelastamisen väliltä. Uskon, että kaikkein kipeimmät päätökset ihminen tekee silloin, kun hän tietää mikä on Jumalan tahto, mutta ei ole valmis sen tähden luopumaan itsekkäästä elämästään.

Voit olla varma, että Herra Jeesus johdattaa sinua, kunhan vain pysyt kuuliaisena hänelle ja tahdot sydämessäsi tehdä hänen tahtonsa mukaan. Hän johdattaa sinua silloinkin, kun et koe olevasi erityisen jumalallisen johdatuksen alainen. Olen varma, että yllättyisit, jos saisit tietää kuinka monet elämäsi ’sattumista’ ovat olleet Herran armollisen sormen hiljaista johdattamista. Toivon, että Ruutin ja Esterin kertomukset rohkaisevat sinua luottamaan Herran hyvään kaitselmukseen.

Ole rohkea, koska Herra on kanssasi!

Pohdittavaa

Johdattaako Herra lainkaan minun elämääni?
Onko minun elämässäni ollut ’sattumia’?
Mitä ovat kaikkein vaikeimmat valinnat?