Johanneksen evankeliumin viidennessä luvussa ”pestään jälkipyykkiä” siitä, kun Jeesus Betesdan altaalla paransi 38 kahdeksan vuotta sairastaneen miehen.

Fresko nimeltä ”Anastasis” eli ylösnousemus 1300-luvulta Konstantinopolista.

Tapahtumaa seurannut keskustelu seuraa meidänkin ajalle tuttua rakennetta. Ensin kukaan ei tee mitään. Sitten joku uskaltautuu tekemään jotain, mutta tekee asian eri tavalla kuin oli odotettu. Tästä seuraa tyypillisesti se, että tapahtunut hyvä unohtuu ja keskustelu käydään siitä, miksi hyvä teko oli joko väärin tehty tai se ei täyttänyt jotain lainkirjaimen kohtaa.

Näin kävi Jeesuksellekin, kun häntä syytettiin sapattisäädöksen rikkomisesta ja Jumalan nimen väärinkäytöstä. Nämä olivat jopa niin painavia asioita, että syyttäjät olivat valmiit tilaisuuden tullen jopa tappamaan Jeesuksen.

Kertomus on jotenkin niin intensiivinen, että minultakin on aiemmin mennyt ohi seuraavat Jeesuksen sanat, jotka hän sanoi, kun häneltä kysyttiin, että kenen valtuudella hän saattoi julistaa sairaat terveeksi. Vastauksessaan Jeesus sanoi jotain, mikä sopii erityisen hyvin pitkäperjantain teemaan.

”Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan – hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.” (Joh. 5:28-29)

En ota kantaa siihen, mihin kohtaa maailmankaikkeuden aikajanaa sen tahdot sijoittaa. Se on varmasti aivan yhtä oikein kuin oma näkemykseni.

Itse sijoitan tapahtuman ajanrajan tuolle puolen, jossa aika meidän merkityksessämme on kadonnut. Voin siis nähdä tekstin toteutuvan Kristuksen astuessa Tuonelaan pitkäperjantaina, mutta yhä samaan aikaan voin nähdä sen omalla kohdallani, kun on vuoroni siirtyä kuoleman unesta ikuiseen elämään. Toki näen sen myös jo toteutuneena omalla kohdallanikin, koska elän jo tänään uutta elämää Kristuksessa.

Tämän pääsiäisen taidelöytö

Monena pääsiäisenä ja jouluna olen viettänyt aikaa kirkkotaiteen parissa. Se on minulle jotain samaa kuin monelle musiikki. Siinä missä joku virittäytyy jouluun joululaulujen tai pääsiäiseen passioiden äärellä, minä tyypillisesti teen sen joko ikonin tai kirkkotaiteen äärellä. Tämän pääsiäisen löytö minulle on ollut pitkäperjantain tapahtumiin liittyvä ”Anastasis” eli ylösnousemus niminen fresko 1300-luvulta Konstantinopolista (Istanbul). Freskon kuva liitetty mukaan tähän artikkeliin.

Anastasis-fresko kuvaa Kristuksen ylösnousemusta ja Aadamin ja Eevan pelastusta tuonelassta. Se on uskomattoman kaunis kuva Kristuksen voitosta, kun hän kukisti kuoleman. Pitkäperjantaina mikään täällä maanpäällä ei näyttänyt tältä voitolta, joka oli saatu ikuisuudessa. Kun katson ristiä ja Jumalan Pojan kärsimystä, minun pitää ponnistella nähdäkseni voiton. Kuin tähän paradoksiin viitaten Jeesus tekstissä sanookin ”Älkää ihmetelkö tätä!”

Siinä missä me ihmettelemme Jeesuksen tunnustekoja, terveeksi tekemistä, runsauden ihmeitä tai muuta sellaista, vielä enemmän me ihmettelemme sitä, miten hän hankki meille iankaikkisen elämän ja kukisti kuoleman ristillä, kun ihmiskunta luuli hänen hävinneen.

Freskon sanoma

Freskossa Herra Jeesus, joka on juuri noussut haudasta, vetää Aadamin ja Eevan arkuistaan iankaikkiseen elämään. Mikä tässä taideteoksessa on niin hämmästyttävää, on se, kuinka se osoittaa, että langennutta ihmistä kohdannut hengellinen ja fyysinen kuolema peruutettiin dramaattisesti ylösnousseen Kristuksen kautta.

Freskossa Kristus on kuvattu keskellä, seisomassa punaisen mandorlan sisällä. Ikonitaiteessa mandorlaa on käytetty kuvaamaan Kristuksen taivaallista kunniaa. Punaisen värin edustaa elämää. Kristus, tallaa jalkojensa alla Saatanaa ja kaikkia helvetin lukkoja ja avaimia.

Kristuksen kädet ovat ojennettuna Aadamin ja Eevan suuntaan, jotka nousevat haudoistaan. Aadamin ja Eevan takana ovat Johannes Kastaja, kuningas Daavid ja kuningas Salomo. Oikealla puolella on pyhimysmarttyyreja.

Tekstissämme ennen kuolemaansa ristillä Jeesus ennusti tämän päivän, jolloin hän kutsuu häneen uskovat uuteen ja kirkastettuun olemassaoloon:

”Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä.”

Kristuksen voitto kuolemasta tarkoitti sitä, ettei hauta ole lopullinen eikä sillä ole valtaa Herramme yli. Tuntemamme suru ja tuska, kun rakastamamme ihmiset kuolevat ja joudumme eroon heistä tässä elämässä, on luonnollista. Mutta Kristukseen uskova ei sure niin kuin se, jolla ei ole toivoa (1. Tess. 4:13).

Jeesuksen ylösnousemuksen todistus on, että kaikki kristityt otetaan pois haudoistaan jonain päivänä ja puetaan kirkastetuiksi ylösnousemusruumiiksi (1. Kor. 15:42-44). Ja ”näin saamme olla aina Herran kanssa.” (1. Tess. 4:17).

Siunattua pitkäperjantaita

Katso kuvaa kaikessa rauhassa ja anna Jumalan Hengen puhua suoraan sydämellesi sen kautta. Mitä ikinä maanpäällä tapahtuu, Jumalan valtakunnassa vallitsee lepo ja rauha. Se on täytetty. Kuolema on kukistettu.

Jos pitkäperjantain tunnelma Jeesuksen seuraajien kesken oli varsin alavireinen, samaan aikaan ikuisuudessa juhlittiin kuoleman kukistumista, kun pyhät astuivat uuteen elämään Kristuksessa. Rukoilen:

”Rakas Herra, kiitos siitä, että uhrasit elämäsi syntiemme puolesta, jotta me saamme elää. Olemme kiitollisia siitä, että koska sinä kuolit ja nousit ylös. Näin meillä voi olla varmuus siitä, että jonain päivänä olemme kanssasi paikassa, jossa ei ole enää kuolemaa. Koska Kristus elää, mekin elämme. Aamen.”

Siunattua pääsiäisen aikaa sinulle!