Puhutaan sitten äänikirjoista, e-kirjoista tai perinteisistä käsin kosketeltavista opuksista kirjahyllyillä, niin tietyt teemat näyttävät valtaavan luetuimpien kirjojen listat vuodesta toiseen.
Ehkä tuo johtuu siitä, että me ihmiset kuljemme elämän matkalla samoja polkuja eri tahtiin, joten vuoron perään kiinnostuksen kohteet vaihtelevat elämäntilanteen mukaan. Ei siis ihme, että esimerkiksi rakkaus- ja ihmissuhde tai elämäntaito- ja johtamiskirjallisuus ovat näillä listoilla kestosuosikkeja. Vuoron perään jokainen meistä ammentaa niistä elämänviisautta.
Edellisten lisäksi oma lukunsa on henkisyyteen ja hengellisyyteen suuntautunut kirjallisuus. Osa näistä on suoraan uskontoa käsitteleviä teoksia, mutta valtaosa niistä lukeutuu ’käytännöllisen teologian’ eli sovelletun uskonnon piiriin. Käytännössä nämäkin lukeutuvat tavalla tai toisella edellä mainittuun ihmissuhde- tai elämäntaitokirjallisuuteen.
Vaikka kirja käsittelisi arjen askareita, hengellinen suuntaus antaa kirjalle arvo- ja auktoriteettipohjan. Arvopohja käytännössä määrittelee tavan, millä käytännön elämän ongelmia lähestytään. Jos näin ei olisi, niin olisihan tuo hengellisyys kovin päälle liimattua. Hengellisyys, joka ei näy käytännön elämässä eikä vaikuta ihmisen arvovalintoihin, ei ole ainakaan sellaista hengellisyyttä, jota Jeesus peräänkuulutti seuraajiltaan.
Jos hengellisyys ei ole missään sidoksissa elämäntaitoihin tai ihmissuhteisiin, se on pelkkä oppirakennelma ilman sisältöä.
Johtamisen oppeja
Edellä totesin, että kirjat johtajuudesta ovat usein luetuimpien kirjojen bestseller-listoilla. Eikä ihme, koska johtajaksi ei synnytä eikä opita hetkessä. Toisaalta jokainen meistä löytää itsensä jonkinlaisen johtajan paikalta elämän aikana – on sitten kyse organisaation, pienryhmän, perheen tai oman elämän johtamisesta.
Suurin osa johtajakirjallisuudesta neuvoo, miten tullaan vaikutusvaltaiseksi ja tehokkaaksi johtajaksi. Avainsanoja ovat usein menestys, tehokkuus, suosio ja elämänlaatu. Mitä ajatuksia nämä avainsanat sinussa herättävät? Nousseet ajatukset paljastavat sinulle ehkä jotain todellisista arvoistasi. Mitä esimerkiksi kertoo asenteestasi, jos sana ’menestys’ tuo mieleen rahan? Suosion? Uskon? Kaikki nuo voivat olla menestyksen mittareita; kyse on siitä, mitä arvostat.
Olen tämän alan kirjallisuutta lukenut mielestäni kohtuullisen paljon minäkin. Samat teemat toistuvat kirjoissa, on ne sitten poimittu bisnes-, kasvatus tai seurakuntatyön hyllyistä. Seurakuntatyön hyllystä poimitussa opuksessa usein toistuvat samat esimerkit ja auktoriteetit: Jeesus, Mooses, Joosua, Paavali, jne. Luet muutaman ja olet lukenut kaikki.
Tähän on kuitenkin mielestäni yksi poikkeus. Varmasti niitä on enemmänkin, mutta olkoon tämä minun löydökseni. Kyseessä on Henri Nouwenin kirja vuodelta 1992: ”In the Name of Jesus: Reflections on Christian Leadership” eli ”Jeesuksen nimessä: Pohdintoja kristillisestä johtajuudesta”. Tahdon tässä jakaa siitä muutaman irrallisen ajatuksen.
Iso joukko hänen teoksistaan on käännetty myös suomeksi, mutta tätä kirjaa en löytänyt suomeksi, vaan lähteenäni on englanninkielinen teos.
Jeesuksen nimessä
Henri Nouwen (1932-1996) oli alankomaalainen katolinen pappi, professori, kirjailija ja teologi. Hänen kiinnostuksensa suuntautui mm. psykologiaan, pastoraaliteologiaan, hengellisyyteen ja yhteisöllisyyteen.
Opetettuaan lähes kaksi vuosikymmentä eri yliopistoissa Nouwen siirtyi palvelemaan kehitysvammaisille suunnatun Arkin Daybreak-yhteisön pappina Kanadaan. Onkin helppo kuvitella, että näistä lähtökohdista hänen katsantonsa arvokysymyksiin poikkeaa valtavirrasta. Kirja onkin kirjoitettu eri näkökulmasta. Hänen menetelmänsä ytimessä on Kristuksen rakkaus. Hän kirjoittaa:
”Kysymys ei ole siitä, kuinka moni ottaa sinut vakavasti, kuinka paljon saavutat, tai onko sinulla näkyviä tuloksia. Vaan: Oletko rakastunut Jeesukseen?
…
Yksinäisyyden ja epätoivon maailmassamme on valtava tarve miehille ja naisille, jotka tuntevat Jumalan sydämen – sydämen, joka antaa anteeksi, välittää, ja haluaa parantaa.”
”Tulevaisuuden kristitty johtaja”, Nouwen jatkaa, ”on se, joka todella tuntee Jumalan sydämen niin kuin se tuli lihaksi Jeesuksessa”. Tätä on menestys. Todelliset menestyjät ovat heitä, ketkä elävät Jumalan menestyksestä käsin eivätkä omastaan.
Kyse ei ole siitä, että kuinka minä teen Jumalan nimeä tunnetuksi tai miten toimintani tekee lisää arvoa Jumalalle. Ei! Vaikka se kuulostaa hyveelliselle ja arvokkaalle, se on parhaimmillaankin päälle liimattua kristillisyyttä.
Annanko Jumalan johtaa ja palvella?
Ajatuksen ydin on siinä, että poistan tuon sana ’minä’ tekijän tai johtajan paikalta ja korvaan sen sanalla ’Jeesus’. Sitä tarkoittaa sanonta ”Jeesuksen nimessä”. Se on Jumalan johtajuutta ja tekoja minun elämässäni. Sitä on kristillinen johtajuus.
Eikö se nyt tullut varsin selväksi Paavalinkin opetuksista, mistä lyhyt tiivis oppimäärä on tässä:
”sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.” (Ef. 5:23-24)
Pidemmän oppimäärän samasta asiasta voit lukea Paavalin kirjeestä korinttilaisille (1. Kor. 12-14). Kristillisen johtajuuden yhteydessä puhutaan usein palvelujohtamisesta ja siitä kuinka johtaja on kaikkien palvelija.
Ongelmamme kristillisinä johtajina on usein sama kuin apostoli Pietarilla kiirastorstain aterialla (Joh. 13:1-20). Olemme toki valmiit palvelemaan muita ja pesemään heidän jalkansa, koska tällöin ’salaa’ ansaitsemme paikkamme Kristuksen esimerkin mukaisesti. Kyse ei ollut kuitenkaan tästä.
Johtajuus kuuluu Herrallemme Kristukselle. Lähtökohta kaikelle palvelutyölle johtajuus mukaan lukien on siinä, että me suostumme Jumalan palveltavaksi. Ja vasta, kun laitamme syrjään itsemme ja annamme Kristuksen palvella meitä ja muita ihmisiä kauttamme, tällöin toteutuu kristillinen johtajuus meissä. Se pitää sisällään senkin, kun Kristus tahtoo palvella meitä veljen tai sisaren kautta.
Kristillinen johtaja ei ole rakkauden aurinko, joka pinnistää itsestään rakkauden tekoja. Hän pikemminkin on rakkauden kuu, joka imee itseensä Jumalan auringon lämmön ja heijastaa vastaanottamansa valon omassa vajavaisuudessaan eteenpäin.
Ainoastaan Kristuksessa löydämme ja koemme Jumalan ehdottoman, rajattoman rakkauden. Tätähän apostoli Johannes meille kirjoitti hänkin:
”Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4:7-10)
”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4:10)
Rukoukseni tänään kuuluukin: ”Isä, pyydän, näytä suuren rakkautesi ihme minun kauttani tänään, jotta he tietäisivät tarvitsevansa sinua.”