Oletko koskaan miettinyt Jeesuksen vuodattaman veren arvoa? Kysymys tulee epäsuorasti esille silloin, kun uskova kokee epäonnistuneensa vaelluksessa Jumalan mielen mukaisesti – on sitten kyse jostain, mitä olisi pitänyt tehdä, mutta jäi tekemättä, tai jostain mitä tuli tehtyä, vaikka ei olisi pitänyt tehdä.

Omatunnon syyttävä ääni voi käydä niin voimakkaaksi, että mieltä alkaa hiertämään piinallinen kysymys ”Voinko minä saada enää anteeksi?” Tehdyt synnit tuntuvat niin todellisilta etenkin, jos kyseinen synti on saanut sinut lankeamaan toistuvasti niin, että näet syntisi suurempina kuin Kristuksen veren sovittavan arvon. Tällöin mieleen hiipii ikävä epäilys: ”Riittääkö Kristuksen veri pesemään minut puhtaaksi?”

Tällä kertaa etsimmekin ratkaisua tähän ongelmaan. Kysymykseen Kristuksen veren riittävyydestä ja arvosta haemme vastausta 1. Pietarin kirjeen tekstistä.

”Ja jos kerran te rukoillessanne kutsutte Isäksi häntä, joka puolueettomasti tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin eläkää jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä.” (1. Piet. 1:17-19)

Jumalan oikeudenmukaisuus ja pyhyys – este vai lupaus?

Pietari sanoo Jumalan olevan puolueeton tuomari, joka tuomitsee jokaisen ihmisen hänen tekojensa mukaan. Herra on oikeudenmukainen tuomari kaikille ihmisille, mutta me uskovat tunnemme Herran myös Isänä, jota saamme lähestyä rukouksin. Ja koska rakastamme Jumalaa kuten Isää, tulee meidän luonnollisesti ”elää jumalanpelossa tämä muukalaisuutemme aika”.

Jumalan pelko ei tarkoita kauhua tai pelkoa, vaan se on kunnioitusta ja arvostusta Jumalan persoonaa kohtaan, mikä onkin Jumalan mielenmukaisen vaelluksen perusta. Muukalaisuuden ajalla Pietari tarkoittaa nykyistä aikaa, jossa Jumalan valtakunnan kansalaisina olemme kuin vieraan maan kansalaiset nykyisen langenneen maailman keskellä.

Kun käännyimme Jumalan puoleen muuttui suhteemme häneen ja samoin muuttui suhteemme maailmaan. Jumalasta tuli meidän Isämme ja samalla opimme tuntemaan myös Isän pyhyyden vaatimuksen. Voidaan sanoa, että ennen kuin käännyimme Jumalan luo, oli omatuntomme kuollut eikä se soimannut meitä synnistä Jumalaa kohtaan – korkeintaan vääryydestä toisia ihmisiä kohtaan.

Mutta myöhemmin, kun meissä heräsi usko, heräsi myös omatunto ’Ruususen unestaan’. Näin alkoi uusi aika, jota emme olleet aiemmin kokeneet. Nyt omatuntomme on saattanut tulla jopa niin herkäksi, että se voi tuottaa meille todellisen ongelman; synnintunto ja syyllisyys kasvaa niin suureksi, että se harhauttaa meidät epäilemään Kristuksen veren sovittavaa voimaa kohdallamme. Syy ei ole omassatunnossa, vaan väärässä näkemyksessämme Jeesuksen veren arvosta.

Kuten kohta huomaat, Kristuksen veren arvo ei määräydy sen mukaan mitä sinä kuvittelet sen arvoksi, vaan sen mukaan, minkä arvon Isä sille antaa. Nimittäin Kristuksen veren ensisijainen tehtävä on täyttää Jumalan pyhyyden vaatimus, eli juuri se sama vaatimus, jonka sinä opit tuntemaan, kun omatuntosi heräsi synnintuntoon.

Kristuksen veren arvo

Pietari kirjoittaa tekstissämme:

”Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä.”

Jumalan pyhyyden vaatimuksen ja ihmisen syntiongelman ratkaisu on lunastus. Lunastus tarkoittaa jonkun vapauttamista jostain pahasta maksamalla sakko tai lunnasraha. Jeesuksen ajan roomalaisessa yhteiskunnassa orjat voitiin lunastaa vapaaksi tiettyä isännän ilmoittamaa summaa vastaan. Tuon lunnasrahan saattoi maksaa joko orja itse tai joku muu.

Jos puhutaan kuvakielellä, niin voidaan sanoa myös meidän olleen orjia – synnin orjia, kuoleman alaisia, Jumalan pyhyyden ulottumattomissa. Jumalan pyhyys ja oikeudenmukaisuus vaatii ihmiselle rangaistusta synnistä. Tuo rangaistus on kuolema (Room. 6:23, 1. Moos. 3:22-24) eli ikuinen ero Jumalasta.

Jumala määräsi tuon saman hinnan ihmisen orjuudesta vapauttamisen hinnaksi – eli tarvittiin syyttömän (”virheettömän ja tahrattoman karitsan”) kuolema hyvittämään syyllisyyden. Kuten tiedät, ihminen ei ole tähän päivään mennessä pystynyt lunastamaan itseään vapaaksi, vaan ainoastaan Kristuksen veri on riittänyt lunastukseksi synnin orjuudesta.

Syntiongelmamme lunastamiseksi määrätty hinta ei ole ”katoavaa tavaraa, hopeaa tai kultaa”, vaan ”Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä”. Mikään ajallinen ei riitä maksamaan syntivelkaasi; siihen ei kelpaa katumusharjoitukset, hyvät teot, raha eikä vääryyden hyvittäminen. Pahat teot voit toki hyvittää ihmisten kanssa, mutta Jumalalle velan maksamiseen kelpaa vain ja ainoastaan yksi valuutta: Kristuksen kallis veri.

Kristuksen veren arvo ei muutu – sen kallis arvo säilyy ikuisesti. Pietari viittaakin epäsuorasti tähän arvonpysymiseen vertaamalla veren arvoa hopeaan ja kultaan, sillä keisari Neron aikana kullan arvostus heikkeni nopeasti kovan inflaation tähden. Ainoa Jumalan hyväksymä valuutta – Kristuksen veri – sen sijaan ei kärsi inflaatiosta. Päinvastoin. Mitä enemmän aikaa kuluu ja syntimittani sen kuin paisuu, sitä suuremmaksi minun näkökulmasta arvo kasvaa!

Kristuksen kallis veri on lunastanut sinut vapaaksi ”tyhjänpäiväisestä elämästä”. Tyhjänpäiväisellä elämällä Raamatussa tarkoitetaan pakanallista elämäntapaa, johon liittyi epäjumalanpalvelus ja Jumalan mielen vastainen elämänlaatu (Room. 1:21). Sinut on ostettu ulos tyhjänpäiväisestä elämästä Kristuksen verellä. Olet saanut tilalle merkityksellisen elämän, joka jonain päivänä huipentuu ikuisena elämänä yhdessä lunastajasi Kristuksen kanssa.

Kristuksen veri on siis vuodatettu sinun vuoksesi, mutta se on vuodatettu myös Jumalan pyhyyden vaatimuksen täyttämiseksi. Samalla tavoin kuin ensimmäisenä pääsiäisenä karitsan veri oli merkki Jumalalle ohittaa ne talot, joiden ovenpieliin oli valeltu karitsan verta (2. Moos. 12:1-13), on Kristuksen veri tarkoitettu merkiksi Jumalalle sinun syntiesi sovittamisesta.

Ei pääsiäislampaan verta vuodatettu merkiksi ihmisille, vaan se laitettiin oven ulkopuolelle merkiksi Jumalalle. Silloinkaan pääsiäislampaan veren arvo ei perustunut siihen, mitä ihmiset siitä ajattelivat, vaan siihen, mitä Jumala teki nähdessään merkin ovenpielessä. Sama periaate koskee Jeesuksen veren arvoa – sen arvo ei määräydy sinun ymmärryksesi mukaan, vaan sen arvo perustuu täysin siihen, miten arvokkaaksi Jumala sen katsoo.

Miten siis lopulta on minun laitani?

Alussa esitin kysymyksen ”Riittääkö Kristuksen veri pesemään minut puhtaaksi?”. Jos etsit kysymykseen vastausta tunteistasi tai vaikkapa viime aikojen hengellisistä kokemuksista, joudut etsinnöissä suurella todennäköisyydellä harhaan. Jos yrität subjektiivisesti arvioida Jeesuksen veren arvoa, voit syyllisyyden painaessa raskaana erehtyä kuvittelemaan, ettei edes Kristuksen veri riitä syyllisyytesi edessä. Mutta ethän sinä voi niin tehdä, sillä eihän ’orjan’ kuulu määrätä lunnashintaa!

Kristuksen kallis veri on annettu ensisijaisesti Jumalaa varten. Se on hänen määräämänsä hinta vapaudestasi, joten sinun täytyy yksinkertaisesti hyväksyä Jumalan määräämä arvo Jeesuksen verelle. Sinun tulee uskoa, että Kristuksen veri on kallista Jumalalle, jos hän kerran on Sanassaan niin ilmoittanut! Jos Herra itse sanoo hyväksyvänsä veren ’maksuksi’ pelastuksestasi, voit levätä varmana siitä, että syntivelkasi on maksettu. Jos Jumala on hyväksynyt veren, silloin veri yksinkertaisesti riittää pesemään sinut puhtaaksi.

Jos kerran itse Jumala on määrännyt Poikansa veren arvon korkeammaksi mitään muuta, niin kuka sinä olet sanomaan, ettei se riittäisi sinun syntiesi sovitukseksi? On syyllisyytesi kuinka raskas tahansa, Kristuksen veri pesee sinut puhtaaksi.

Älä kuuntele sitä ääntä, joka sanoo sinulle ettei edes Kristuksen veri riitä sovittamaan tekemääsi vääryyttä. On tuo ääni sitten sinun oma äänesi, ystäväsi ääni tai itse Perkeleen ääni, se ei määrää Kristuksen veren arvoa. Sen määrää yksin Jumala, joka ”puolueettomasti tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan”.

”ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1. Joh. 1:7b).

Pohdittavaa

Voinko minä saada enää anteeksi?
Riittääkö Kristuksen veri pesemään minut puhtaaksi?