Laki ja usko ovat kumpikin sangen selkeiltä käsitteitä toisistaan erillään, mutta kun nämä kaksi termiä tuodaan ’saman pöydän’ ääreen, muuttuu tulkinta monta kertaa vaikeammaksi.

Laki on mittari ja ohjenuora – ei ratkaisu eikä apu. (Kuva Felix Wolf Pixabaystä)

Toisaalla on kiusaus ajatella, että laki kuuluu vanhaan liittoon ja usko taas uuteen liittoon. Mutta eikö juuri Jeesus sanonut:

”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.” (Matt. 5:17)

Mikä sitten on lain asema uudessa liitossa? – En osaa sitä tyhjentävästi selittää, mutta uskon, että yllä lainatut Galatalaiskirjeen jakeet auttavat käsittämään lain olemusta ainakin hieman paremmin.

Mikä on lain tehtävä ja aikomus?

Laki sisältää luonnollisesti käskyjä ja niiden rikkomisesta koituvan rangaistuksen, mutta myös lupauksen lain täyttäjälle. Lain tarkoitus on varoittaa Jumalan tahdon vastaisesta elämästä; osoittaa oikea ja väärä, luoda oikea moraalinormisto ihmiselle. Näin toimiessaan laki osoittaa ihmisen syyllisyyden ja pahuuden.

Tämä on lain tehtävä: osoittaa ihmisen syyllisyys Jumalan edessä ja ilmoittaa ihmiselle Jumalan tahdon mukainen vaellus. Laki on kuin mittari, joka kykenee vain osoittamaan ja arvioimaan onnistumisen Jumalan tahdon mukaisessa elämässä.

Laki ei kuitenkaan itsessään sisällä voimaa saada aikaan muutosta ihmisessä, vaan viime kädessä ihminen on omillaan lain edessä. Laki ei siis ratkaise ihmisen syntiongelmaa, se vain tuo sen näkyville.

Paavali kuvaa tekstissämme lain roolia osuvasti kahdella vertauksella. Hän vertaa lakia vanginvartijaan ja toisaalta holhoojaan, huoneenhaltijaan.

”Onko laki siis ristiriidassa Jumalan lupausten kanssa? Ei toki! Jos olisi annettu laki, joka pystyy tekemään eläväksi, silloin vanhurskaus todella perustuisi lain noudattamiseen. Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen. Mutta ennen kuin uskon aika tuli, me jouduimme olemaan lain vartioimina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi. Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta. Nyt uskon ilmestyttyä emme enää ole valvojan alaisia. Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen.” (Gal. 3:21-26)

Esimerkki vanginvartijasta

Laki on kuin vanginvartija, joka pitää ihmisiä vankinaan. Vaikka vanginvartijan velvollisuus on suojella, kaiken kaikkiaan hänen tehtävänsä on rajoittaa niitä, jotka ovat hänen hallinnassaan, niin että he tuntevat olevansa toivottomasti taakoitetut.

Vasta uskon liiton tuleminen teki lopun lain vankeudesta ja toi ulospääsyn synnin vankilasta. Henkilökohtaisella tasolla ihminen on lain osoittama synnin vanki aina siihen asti, kunnes hänet vapautetaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.

Esimerkki huoneenhaltijasta

Paavali vertaa lakia myös sen aikaiseen holhoojakäytäntöön. Holhooja vastasi lapsen kasvatuksesta asettaen tälle tarvittavat rajat ja opettaen tämän yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi – valmiiksi ottamaan vastuun sinä päivänä, kun isän perintö siirtyisi pojan hallintaan. Holhooja oli siis eräänlainen kotiopettaja, jolla oli kaikki valta rangaista ja kouluttaa lasta. Lapsi oli holhoojan alainen, vaikka olikin perillinen. Saadun koulutuksen tarkoitus oli kouluttaa lapsi vastuuseen täysi-ikäisyyteen mennessä.

Lain ja ihmisen suhde on samanlainen; laki vastaa ihmisen rajojen asettamisesta sekä tämän valmistamisesta ottamaan vastuun elämästä perinnön siirtyessä. Ennen uskon vastaanottamista, ihminen on kuin holhoojan alainen poika; hänet on oikeutettu vastaanottamaan perintö, mutta hän elää edelleen lain ja synnin alaisuudessa, kunnes perinnön aika koittaa. Vapaus lain holhoavasta roolista koittaa vasta sitten, kun ihminen on saanut osakseen täyden lapseuden Jumalan perheessä.

Lain rajallisuus ihmisen muuttajana

Lienee selvää, ettei laki kykene korjaamaan ihmiskunnan turmeltunutta tilaa, vaan se kykenee korkeintaan osoittamaan ihmisen turmeltuneisuuden ’vanginvartijan’ tai ’holhoojan’ tavoin.

Ihmiskunnan vapauttamiseksi rappion tilasta tarvittiin jotain aivan muuta. Kristus täytti lain vaatimukset puolestamme ja teki mahdolliseksi vastaanottaa perillisyyden Jumalan lapsena uskon kautta. Vasta uskon kautta Kristuksessa olemme vapaita, Jumalan lapsia.

Millainen sinun suhteesi on lakiin? Onko laki edelleen elämäsi vanginvartija? Onko sinut tuomittu lain orjuuteen ilman että sinua olisi koskaan vapautettu sen alta? Vai oletko ehkä kokenut vapauden Kristuksessa, mutta laki on edelleen sinulle holhooja, joka estää sinua elämästä vapaan perillisen tavoin?

Kristus on päästänyt omansa vapauteen lain orjuudesta, hän on antanut itse kullekin osan Jumalan lapsena – täytenä perillisenä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että laki olisi kumottu ja tarpeeton, vaan sitä, ettemme tarvitse enää lain vaatimia tekoja saadaksemme osuutta Jumalan valtakunnan suuresta perinnöstä. Uskon kautta Kristukseen olemme pelastetut – olemme Jumalan valtakunnan perillisiä siitä huolimatta, että laki on edelleen voimassa.

Lakia ei siis ole kumottu, vaan sillä on yhä paikkansa Jumalan suunnitelmassa. Yhä tänä päivänä laki näyttää lahjomattomasti ihmisen syylliseksi ja tällä tavoin se kutsuu ihmistä pelastukseen, joka on saatavilla vain uskon kautta Jeesukseen. Uskovan elämässä laki osoittaa Jumalan tahdon mukaisen tien, mutta lailla ei ole enää oikeutta Jumalan lapsen yli, vaan lapsi on saanut vapauden täydet oikeudet omaavana perillisenä.

Jos olet yhä lain orjuuttama etkä ole vielä vastaanottanut Jeesusta elämääsi, niin tänään – tässä ja nyt – sinulla on sopiva hetki tehdä tuo vapauttava päätös ja päästä osalliseksi Jumalan suureen perheeseen – tasa-arvoiseksi jäseneksi hänen perhekuntaansa.

Pohdittavaa

Mihin lakia tarvitaan?
Sitooko laki minua?
Onko lailla merkitystä Jumalan lapsen elämässä?