Viimein alkavat sitkeimmätkin Black Friday -tarjoukset ja kampanjat olemaan ohi, joten kirjoitan nyt minä vuorostani jotain aiheesta nousseita ajatuksia, jotka johtivat minut pohtimaan rukouksen moninaisuutta oman rukoilijan historiani kautta.

Tiedätkö miten Black Friday -nimi on saanut alkunsa? No, siitä on monta tarinaa, mutta tässä on yksi. Historia ulottuu pitkälle 1900-luvun alkupuolelle Yhdysvalloissa. Yhden selityksen mukaan nimi on peräisin kirjanpidollisesta tavasta, miten kauppiaat kirjasivat tilejä. Positiiviset luvut (tuotot) kirjattiin mustalla ja negatiiviset punaisella (kulut). Vanhempi sukupolvi muistanee kouluajoilta tutut sinipunakynät. Ne oli varta vasten tehty tähän tarkoitukseen ja itsekin olen niitä käyttänyt.

Black Fridayn sanottiin olevan se päivä, kun kauppiaat siirtyivät vuoden kumulatiivisessa tuloksessa (yhteenlaskettu tulos) ensimmäistä kertaa pysyvästi voiton puolelle, ja ottivat käyttöön ”mustat numerot”. Mustat numerot siis tarkoittivat sitä, että kaupasta alkoi jäämään ’hyvää talteen’ eli voittoa viivan alle.

Kiitospäivän jälkeinen kauppapäivä oli muodostunut Amerikassa jouluajan osto- ja lahjabuumin alkupäiväksi. Se johtui siitä, että kiitospäivän jälkeinen perjantai oli amerikkalaisille yleinen vapaapäivä. Kauppiaat huomasivat, että se oli loistava tilaisuus houkutella asiakkaat tekemään jouluostoksia alennusten avulla. Kaupat siis avasivat ovensa perjantaina varhain aamulla ja tarjosivat erityisiä tarjouksia houkutellakseen ostajia. Ja tämän myynti oli monelle niin merkittävää, että se taittoi vuoden tuloksen plussalle. Ja näin päivä sai ’kirjanpidollisesti’ nimekseen Black Friday.

Kaupantekoa ja kaupantekoa

Black Fridaysta on luontevaa siirtyä puhumaan kaupanteosta. Ja kaupanteosta taas ei ole pitkä matka rukoukseen, vaikka ei rukouksen tarkoitus ole olla kaupantekoa Jumalan kanssa. Joskus se meillä ihmisillä kääntyy sellaiseksi, mutta ei puhuta siitä nyt tämän enempää. Otan esimerkin sanasta ’myydä’. Tahdon sen kautta kuvata, miten yhteen sanaan voi mahtua valtava määrä mielikuvia ja merkityksiä.

Voit ensiksi hetken miettiä, mikä on ensimmäinen mielikuva sinulla, kun mainitsen myyjän ja myymisen. Käytämme tuota sanaa varsin monenlaisesta ’myymisestä’.

Kerron seuraavaksi myymisestä kronologisesti muistellen ’kokemusasiantuntijan’ silmin – ehkä vähän kieli poskella. Ensimmäinen kokemukseni myymisestä oli, kun vaarini ja isäni tekivät ’kulkukauppaa’ eli kiersivät maaseudulla ja myivät ovelta ovelle. Seuraavaksi muistan Paanasen kaupan, missä kauppiaalta ostettiin tavaraa tiskin takaa. Tulee mieleen myös paikallisen urheiluseuran ja seurakunnan bisnes, kun myin mainoksia seuran lehteen ja sittemmin joululehtiä ovelta ovelle.

Isän kanssa kävimme Tampereella Nikaman Kallella ’tukkukaupassa’ täydentämässä isän varastoja. Sieltä myytiin laskulla ja muutenkin se oli erilaista, mihin olin tottunut.

Nuoruudesta muistan ’manen’. Hän myi paikallisen kaupan takaovelta kolmosolutta jopa yöaikaan eikä kysynyt papereita vähän alaikäisiltä. Myyntiä sekin. No pian tulivat marketit ja muut, missä myyjät eivät enää näin aktiivisesti myyneet, vaan myyminen oli enemmän rahastamista, neuvomista ja hyllyttämistä.

Alkoi tulla myös kuvastoja, joista sai tilata postin kautta tuotteita kotiin. Sitten yleistyivät kännykät ja kohta puhelinmyynti. Nettimyynti tuli myöhemmin ja olihan se ihmeellistä, kun tavaraa myytiin kaikkiin maailmankolkkiin.

Työurallani taloushallinnan ohjelmistoratkaisuja suunnitellessa sain seurata taas erilaista myyntityötä. Asiakkaiden kanssa hierottiin kuukausi- ja jopa vuosikausia sopimusta ennen kuin tilaus syntyi. Siinä oli tehty melkoisen pitkään myyntiä ’punakynällä’ ennen kuin kauppa syntyi. Sen jälkeen yleensä oli juhlan aika, kun vuosien miinus kuittautui isolla plussalla.

On siis ollut minunkin aikana monentyylistä myyjää. Enkä edes lähtenyt puhumaan hevoskaupoista, osake- ja optiokaupoista… Ja tätä kaikkea kutsutaan myymiseksi.

Rukousta ja rukousta

Tarina myymisestä oli esimerkki siitä, miten yksinkertainen sana voi kantaa niin montaa erilaista vivahdetta. Sama moninaisuuden laki koskee myös rukousta. Puhumme ’rukouksesta’ olettaen, että kuulijamme välittömästi ymmärtää, mitä tarkoitamme. Olenkin monesti todistanut tilannetta, kun on syntynyt väärinkäsityksiä, kun joku on rukoillut eri tavoin kuin oli oletettu. Enkä edes puhu tilanteesta, jossa olisi ollut jonkun muun uskonnon edustajia rukoilemassa.

Rukouksen moninaisuus tekee mielestäni rukouksesta kauniin ja se puhuu myös meidän Jumalamme suuruudesta. Hän on antanut meille lahjan rukoilla ja tätäkään lahjaa ei ole kahta samanlaista. Siinä mielessä ihmettelen, että miksi rukoilijat ovat joskus ’allergisia’ rukouksen muodolle, johon eivät ole tottuneet.

Kerronpa siis lyhyesti rukouskokemuksistani samoin kuin edellä myymisestä – siis omakohtaisena ’kokemusasiantuntijana’. Ja vaikka asia on tärkeä, kerron siitä aavistuksen keveästi.

Lapsuuteni rukous oli ”Levolle laske Luojani” -iltarukous. Rukoilin sen ihan itse. Jossain vaiheessa kuulin jokusen K-18 saarnan Ilmestyskirjasta, minkä jälkeen liitin rukouksen loppuun sanat ”ja Jeesus, auta ettei minua nyljetä elävänä”.

Muistan myös jouluaatot, jolloin rukoiltiin ennen kuin oli ruoan tai lahjojen aika. Muistan myös rukouskokouksiset, joissa minä sain piirtää, kun aikuiset rukoilivat. Ihmettelin, että miksi aikuiset siellä penkkien väliin polvistuivat, kun tuolien alla konttaaminen oli enemmän meidän lasten hommaa.

Kouluaikana opin, että on myös rukouksia, kuten Isä Meidän, joita rukoillaan yhteen ääneen. Lasten leireiltä muistan, että osa lapsista rukoili kielillä. Minäkin yritin, mutta kaverit sanoivat, että se oli pilkkaamista. En siis yrittänyt uudistaan. Myöhemmin aikuisena sain tuon Pyhän Hengen lahjan ja ymmärsin asian sitten paremmin.

Sitten muistan Arska-sedän, kun hän kertoi rukouskokemuksestaan. Hänelle luvattiin lapsena rukouksen parantavan hänen vaikean näkövammansa. Hän uskoi ja vaikka rukoiltiin vuolaasti, niin ei sitten käynytn niin kuin hän odotti. Niin Arska-setä kertoi minullekin aina tuota tarinaa paksujen silmälasien takaa. Yleensä hän oli aina humalassa ja kirosi kaikki uskovaiset. Arska-setä oli muuten hyvä setä ja lämmin ihminen.

Minä puolestaan sain kokea senkin ihmeen, mikä Arska-sedältä jäi kokematta. Vajaan 30-vuoden iässä sairastuin vakavasti, mutta esirukoukset kuultiin ja Jumala paransi minut ja palasin kuoleman porteilta elämään. Se on teho-osastolla todennettu ihme: viesti Jumalan voimasta ja yksi rukouksen muoto.

Rukous on ollut minulle aina tärkeä osa henkilökohtaista hartauselämää. Polvirukoukset tulivat minullekin tutuksi, samoin mielenliikutukset, kielillä rukoileminen, profetointi, viisauden- ja tiedonsanat. Rukousta nekin. Oli Jaabesin rukousta, naururukousta, Nokia-missiota, ’näyttämörukousta’. Tuli Benny Hinn tutuksi myös. Näin, kuinka Australiasta tuli väkevä julistaja, joka kaatoi ihmisiä lavan edessä takin liepeellä ja hekin tulivat kosketetuksi. Kaaduinpa kerran itsekin rukouksen voimasta.

Matkalle mahtuu monta lyhyttä rukousta, pitkiä sellaisia sekä rukouksia, joita olen vuosia sinnikkäästi rukoillut. On harkittua rukousta, valmista rukousta, hetken huokauksia, hengitysrukousta, jne. Joskus on huomannut saaneensa rukousvastauksen ennen kuin edes ymmärsi rukoilla.

On ollut monisanaista rukousta, harrasta ja harkittua, jopa sanatonta. Olen lukenut rukouskirjoja, opiskellut kirkkoisien rukouksia ja tutustunut jopa muiden uskontojen rukoustapoihin. Olen harjoittanut vanhojen kirkkojen rukouksia, luostariperinteitä, erämaaisien rukousperinnettä. Olen tutustunut hiljentymisen menetelmiin, paastoihin, rukouskävelyyn, jne. En käy kaikkea luettelemaan.

Nyttemmin olen löytänyt Jumalan läsnäolon syvemmin sanattomasta rukouksesta, tutkivasta kontemplatiivisesta rukouksesta. Lopetan nyt tämän kertomuksen tähän.

Mihin tällä tähtään?

Ja mitä yritän sanoa näillä rukouskokemuksilla? Vain sen, että rukous on moninainen niin muodoltaan kuin tarkoitukseltaan. Sana rukous pitää täten sisällään paljon erilaisia asioita. Väitän, että sana ’myydä’ on paljon kapeampi termi kuin rukous.

Silti kaikkea rukousta yhdistää myös jotain samaa. Ja jos jokin yhdistää kaikkea edellä mainittua rukousta, niin se yksi on rukouksen kohde. Oleellisinta rukouksessa on se, ketä rukoillaan.

Rukous, joka on osoitettu Jumalalle, on ihan eri tavalla voimallinen kuin ihmiselle tai jollekin muulle olennolle osoitettu rukous. Se on luodun puhetta Luojalle. Kun siis rukoilen, en rukoile, että muut kuulisivat, vaan että tulen itsekin tietoiseksi siitä, että Jumala kuulee jopa minun sydämeni rukoukset.

”Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.” (Jaak. 5:16)

Rukous on Jumalan kohtaamista eli yhteyttä. Siinä luotu kohtaa Luojansa. Se on kuin hengittämistä. Rukoillessa tiedän lunastajani elävän ja tunnen hänen läsnäolonsa. Ehkä se ei ole ollut minulle niin selvää aina, mutta olen siihen saanut rukousyhteydessä kasvaa ja olen kiitollinen siitä.

Rukouksen myötä päivässäni on yksi hetki ylitse muiden. Se on aamun hetki, kun istun hiljaa Jumalani edessä. Voisin jäädä siihen ja vaikka kuolla pois, mutta silloin rukouksen toinen puoli jäisi vajaaksi. Nimittäin Herra tahtoo, että nousen rukouksesta, että voin olla hänelle kädet ja jalat.

Lopetan nyt lyhyeen otteeseen Luukkaan evankeliumista. Se kertoo, miten Jeesus elämässään toteutti näitä rukouksen periaatteita.

”Samoihin aikoihin Jeesus meni vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa. Päivän koittaessa hän kutsui luokseen opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, jotka nimesi apostoleiksi.” (Luuk. 6:12-13)

Jeesuskin rukoili Jumalaa. Tämähän oli se tärkein kaikkea rukousta yhdistävä periaate. Ja toiseksi, kun Jeesus oli rukoillut yön yli ja palasi rukouksesta, hän jatkoi elämää yöllisen rukouksen valmistamana.

Mitä rukouksessa oli tapahtunut, miten Jeesus rukoili, miten Isä vastasi hänelle, jne. Siitä me emme tiedä mitään. Mutta tiedämme, että kun hän tuli vuorelta, hän eli todeksi sen, mitä rukouksessa oli valmistettu. Ja niin valitsi ne kaksitoista, joiden kanssa hän vietti tiiviisti seuraavat vuodet. Hän siis eli rukouksen todeksi omassa elämässään.

Tämä on meidänkin haasteemme. Elää rukous todeksi sen jälkeen, kun ensin olemme asiat omalla tavallamme Isälle kantaneet. Voisi jopa sanoa, että rukous alkaa vasta siitä, kun aamen on sanottu.