Noin kaksituhatta vuotta sitten syntynyt seurakunta on tänään suurempi kuin koskaan aiemmin. Näin huolimatta siitä, että se on historiansa aikana kohdannut merkittävää vainoa ja avointa vihaa.

Vihaa ja torjuntaa monella tasolla (Kuva Fábio Almeida de Oliveira Adônes Pixabaystä).

Eikä tämä ole muuttunut. Edelleen seurakunta kohtaa vihaa ja järjestäytynyttä vainoa. Vaikka monissa maissa seurakunta saa toimia vapaasti kohtaamatta yhteiskunnallista vainoa, lähes kaikkialla seurakunta joutuu kohtaamaan maailman hyljeksintään vähintään yksilötason vihamielisyytenä.

Tämänkertainen Johanneksen evankeliumin teksti on lohdutuksen sana jokaiselle, joka kokee olevansa vainottu tavalla tai toisella. Teksti avaa ja selittää taustaa Johanneksen teksteissä useasti toistuvalle kehotukselle: ”Älkää ihmetelkö, veljet, jos maailma teitä vihaa.(1. Joh. 3:13). Luetaanpa.

Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä. Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin. Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne. Kaiken tämän ihmiset tekevät teille minun nimeni tähden, siksi etteivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.” (Joh. 15:18-21)

Tämä saattaa kuulostaa ’hurjalta’, mutta kun tekstiä tarkastelee perusteellisesti, huomaa sen olevan pohjimmiltaan varsin lohdullinen. Toisaalta on totta myös se, että kaikesta arvokkaasta joutuu tässä maailmassa maksamaan hintaa. Tämä on myös uskon lahjan kohdalla.

Herramme ei hintaa pyydä, hän on korkeimman hinnan maksanut itse. Sen sijaan tämä aika edelleen maksattaa hintaa jopa lahjasta, jonka olemme saaneet vastikkeetta. Voit ajatella sitä, vaikkapa lahjaverona. Vaino ja viha on vain pieni siivu Jumalan rakkaudesta.

Johanneksen terminologiaa

Johannes käyttää tekstissämme toistuvasti muutamia termejä, joiden selitys on paikallaan tekstin ymmärtämisen tähden. Nuo termit ovat ”maailma” ja ”te (opetuslapset), Kristuksen omat”.

Johannes tarkoittaa ”opetuslapsia” Kristuksen valitsemana joukkona, jota hän rakastaa. Uskovat tuntevat Isän persoonan Jeesuksen ilmoituksen ja persoonan kautta, mikä tarkoittaa sitä, että uskovat ovat kuuliaisia Jumalan tahdolle ja pelastetut hänen armovalintansa kautta. Opetuslapsilla tarkoitetaan tässä yhteydessä yksinkertaisesti Jeesuksen seuraajien valtavaa joukkoa – pelastukseen valittuja. Termi ei kaivanne enempää selitystä.

Maailma” on Johanneksen kielessä vastakohta uskovien joukolle. Maailma on inhimillinen järjestelmä tai luonto, joka luonnostaan vastustaa Jumalaa ja hänen hyvää tarkoitustaan. Henkilö, joka ei ole syntynyt uudesti ylhäältä, omaa luonnostaan maailmallisen luonnon ja näin ollen vastustaa Jumalaa. Vain Kristuksen sovitustyön kautta ihminen voi päästä osalliseksi Jumalan armovalinnasta eli pois maailmasta.

Johannes asettaa nämä kaksi termiä tietoisesti vastakkain tarkoituksenaan osoittaa, ettei ole mitään ’harmaata aluetta’, joka olisi ”maailman” ja ”Kristuksen omien” välillä. Suhtautumisessaan Jeesukseen, kukaan ei ole harmaalla puolueettomalla vyöhykkeellä, vaan jokaisen on otettava henkilökohtaisesti kantaa ikuisuuskysymysten edessä. Sinunkin on siis kuuluttava jompaankumpaan joukkoon.

Maailma vastaan Kristuksen omat

Maailma” ja ”Kristuksen omat” elävät välittömässä kosketuksessa toisiinsa. Maailman ’edustajat’ ja Kristuksen omat elävät rinta rinnan siitä huolimatta, että niiden välillä vallitsee voimakas jännite. Tosin ihmiset eivät eivät sitä jatkuvasti huomaa, mutta se on aina olemassa. Jännitteen läsnäolon huomaa, kun esimerkiksi keskusteluissa lähestytään tiettyjä alueita. Tuo jännite muodostuu luonnollisesti siitä, että ”maailma” ja ”Kristuksen omat” ovat toistensa täydellisiä vastakohtia. Ne ovat kuin yö ja päivä – kun toinen niistä koittaa, toisen on väistyttävä.

Maailma rakastaa omiaan niin kuin Isä Jumala rakastaa omaa kansaansa. Vastaavasti ”maailma” vihaa ”Kristuksen omia” samalla tavoin kuin se vihasi Kristusta silloin, kun hän toimi maanpäällä ihmisenä. Emme ole missään suhteessa eri asemassa Herramme kanssa, vaan yhtä lailla kuin hänkin kohtasi vihaa ja vainoa, samoin mekin joudumme sitä kohtaamaan.

Jeesuksen opetuslapsena et voi nauttia ”maailman” omilleen osoittamasta rakkaudesta, koska ”maailma” rakastaa vain omiaan ja vihaa ”Kristuksen omia”, jotka edustavat maailmalle käänteistä arvomaailmaa. Ei siis voi valita hyvää sekä ”maailmasta” ja Kristuksesta, vaan niiden välillä on tehtävä poissulkeva valinta.

Mutta minkä tähden uskovat eivät ole saavuttaneet ”maailman” luottamusta näiden kuluneen kahden tuhannen vuoden aikana? Eikö rakkaus voitakaan vihaa? Vastaus kuuluu Jeesuksen sanoin: ”…minun nimeni tähden, siksi etteivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt”. Maailma ei voi hyväksyä Jumalan omia, siksi että se ei yksinkertaisesti tunne Jumalaa.

Johanneksen käyttämä sana ’tuntea’ ei tarkoita vain ’tietämistä’ tai ’hyväksymistä’, vaan Jumalan tunteminen on ennen kaikkea hänen tahtoonsa nöyrtymistä ja sen noudattamista. Jumalan tunteminen edellyttää Jumalan herruuden tunnustamista omassa elämässä. ”Maailma” vastustaa Jumalaa luonnostaan, joten on luonnollista, että sen täytyy vihata Jumalan omia, koska se ei voi alistua Jumalan herruuteen.

Kristuksen omat maailman keskellä

Jos siis koet olevasi vihattu tavalla tai toisella uskosta osattomien keskuudessa, sen ei siis tarvitse tarkoittaa sitä, että sinussa olisi jotain vikaa. He eivät vain voi ymmärtää sinua, koska ”maailma” ei tunne häntä, joka sinut on omakseen valinnut ja lähettänyt pimeyteen viemään hänen valoaan:

Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä.

Uskosta osattomat ihmiset ovat ”maailman” sokaisemia eivätkä täten kykene näkemään asioita samassa valossa kuin sinä näet. On kuin katselisitte samaa paperia eri puolelta, ja vain toiselle puolelle olisi kirjoitettu jotain.

Entä miten Jumala suhtautuu ”maailmaan”? Jumala vihaa ”maailmaa”, mutta hän silti rakastaa kaikkia ihmisiä, jotka elävät ”maailman” pimeyden keskellä.

Samalla tavalla hän tahtoo meidän rakastavan ”’maailman” vihan sokaisemia, jotka vihaavat meitä, koska eivät voi ymmärtää alkuperäämme, joka on lähtöisin Jumalasta. Emme siis saa vastata vihaan vihalla, koska se on pahan ase eikä kuulu Jumalan eikä meidän valikoimiimme. Aseemme ovat Jumalan sanan totuus ja rakkaus. Ne ovat meidän vastauksemme maailman pimeyteen eksyneille ihmisille.

Evankeliumi kestää yhä

Vaikka taistelu ”maailmaan” eksyneiden ihmisten puolesta tuntuu usein epätoivoiselta, ei se kuitenkaan ole turhaa tai ylivoimaista. Nimittäin tekstissä Jeesus muistuttaa meitä: ”Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne.” Omista tämä lupaus itsellesi, kirjoita se vaikka käsivarteesi, että muistat sen. Vastustuksesta ja pilkasta huolimatta evankeliumin sanoma kuullaan: se asettaa ihmiset valinnan eteen. Heillä on mahdollisuus valita uusi elämä. Tämä, jos mikä, on lohdullista.

Niin kauan on toivoa kuin on elämää. Olemmehan mekin tulleet tuntemaan totuuden, joten ei se voi olla mahdotonta muillekaan. Pelkästään se, että olen itse saanut armon löytää totuuden Herrassa, riittää minulle todisteeksi siitä, että evankeliumin sana kuullaan vielä tänäkin päivänä.

Huolimatta siitä, että ”maailma” vihaa ”Kristuksen omia” ja tekee parhaansa nollatakseen työmme, löytyy koko ajan lisää ihmisiä, jotka saavat osakseen armon kääntyä Jumalan puoleen ja liittyä armosta pelastettujen etuoikeutettuun joukkoon.

Maailman” vaino ja viha ovat pientä verrattuna siihen iloon, että yhä tänä päivänä elävä sana voittaa ihmisiä Kristukselle. Hinta on mitätön aarteeseen nähden.

Tehtävämme on vastata ”maailman” vihaan Kristuksen rakkaudella ja elävällä julistuksella rististä, joka on tyhjä, koska Herramme on ylösnoussut kuoleman ja synnin voittaja. Se on tosiasia, mitä ei viha kykene muuttamaan. ”Maailma” voi korkeintaan vaientaa meidät, mutta Jeesuksen ristinkuolemaa ei sekään voi tehdä tyhjäksi.

Jumalan rakkaus ja pelastustarjous on tarjolla jokaiselle. Maailmassa ei ole yhtään niin alhaista tai heikkoa ihmistä, jota evankeliumin sanoma ei koskisi tai pystyisi muuttamaan.

Ole rohkea! Älä pelkää totuuden puolesta. Jumala on luottanut evankeliumin totuuden sinulle – olethan luottamuksen arvoinen. Elämäsi julistaa Jumalan rakkautta, eikö totta?

Pohdittavaa

Etsinkö hyväksyntää ’tämän ajan’ normeista?
On ’maailma’ ja ’Jumalan omat’; onko muita vaihtoehtoja?