Markuksen evankeliumi kuvaa Herraa Jeesusta ennen kaikkea Jumalan palvelijana.

Evankeliumi kertoo eniten siitä, mitä Jeesus teki, kun taas muissa evankeliumeissa painotetaan esimerkiksi hänen opetuksiaan tai sitä, miten hänessä täyttyi Vanhan testamentin profetiat. Evankeliumia kuvaa hyvin siinä siteeratut Jeesuksen sanat:

”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Mark. 10:45)

Markuksen näkökulma Jeesuksen teoista tasapainottaa käsitystämme Jeesuksen toiminnasta, jotta emme ajattele hänen olleen kuin nykypäivän konsultit ja poliitikot, jotka puhuvat paljon, mutta… Tosin vain lukemalla Jeesuksen teoista, saa hänen ajankäytöstään ehkä liian suorituskeskeisen kuvan. Suo siellä, vetelä täällä.

Lukemalla huolellisesti tekstin kokonaisuutena omassa kontekstissaan, saatamme löytää tutuista ’todisteteksteistä’ mielenkiintoisia uusiakin näkökulmia. Näin ainakin tällä kertaa, kun tekstini on heti evankeliumin lähes hengästyttävästä aloittavasta luvusta (Mark. 1:32-39).

Illalla ja aamulla

Tarjoilen tekstin nyt kolmessa osassa, jotta tähän nostamani asia ei hautaudu muun ihmetyksen väliin. Tämä on hyvä esimerkki Jeesuksen elämän tasapainosta, josta voimme mekin ottaa opiksemme. Luetaanpa.

” Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet. ” (Mark. 1:32-34)

Ja tähän väliin tuli yö, kunnes koitti varhainen auringonnousu ja silloin pian sen jälkeen tapahtui vielä seuraavaa:

”Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.” Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä.” (Mark. 1:36-39)

Näihin teksteihin olen lihavoinut muutaman sanan, että niistä korostuu se tekemisen paljous ja intensiteetti, joka Jeesuksen elämän tässä vaiheessa oli melkoinen. Olihan hän suosionsa huipulla ja jokainen hänestä kuullut tahtoi saada osansa tästä ihmeellisestä Jumalan Pojasta, joka ei vain puhunut hyvin, vaan myös paransi sairaita ja teki ihmeitä. Siinä oli puheen ja tekojen tasapaino.

Tätä kaikkea meidän Herramme teki ja varmasti hän olisi yhtä kiireinen tänään meidän tarpeidemme kanssa, jos hän hallitsisi ajan tällä puolen. Kiitos Jumalalle, että hän kykenee operoimaan ajan ulottuvuuden tuolta puolen, jolloin kaikki on mahdollista samaan aikaan. Mutta Jeesuksen ollessa täällä ajassa, hänkin oli rajoittunut tekemään asioita yksi toisensa jälkeen niin kuin me muut ihmiset. Kun tekstiä lukee, voi vain ihmetellä, miten hän jaksoi.

Varhain aamulla

Jos luit tarkasti nuo sitaatit, huomasit minun jättäneen yhden jakeen kokonaan pois välistä. Se on jae, jossa kerrotaan, mitä Jeesus teki varhain aamulla.

Mitä hän siis teki levättyään hektisen päivän jälkeen ja kohta ennen uuden samanlaisen päivän alkua? Hän lepäsi ruumiillisen levon jälkeen myös hengellisesti. Tätä pois jättämääni jaetta kuulee usein siteerattavan irrallaan näistä edellisistä:

”Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä.” (Mark. 1:35)

Oikeutetusti tätä teksti kohtaa käytetään meille muistutuksena aamuisen hiljentymisen ja rukouksen merkityksestä ja siitä, miten Herra on varsin kiinnostunut meistä ja meidän hyvinvoinnistamme eikä vain siitä, mitä olemme tehneet tai ryhdymme tekemään.

On hyvä pysähtyä Jumalan kasvojen eteen ihan ihmisenä ja olemaan hänen edessään jopa pyyteettä. Toki se on myös aika varustautua päivään. En tiedä miten Jeesus rukoili, mutta luulen, että ”tapahtukoon sinun tahtosi” oli keskeisempi osa tuota rukousta kuin se loputon luettelo siitä, mitä hän tänään aikoi tehdä.

Entä mikä se asia, mitkä tästä jakeesta jää puuttumaan, jos emme lue sitä ympäröiviä jakeita? Siitä puuttuu elämän hektisyys ja tekemisen paljous, joka Jeesuksen elämää juuri tuossa kohtaa rytmitti. Teksti ei siis puhu hiljaisesta yksinäisyydestä vastakohtana paljolle tekemiselle, vaan se puhuu tasapainosta niiden välillä.

Vieläkin enemmän tekstin konteksti painottaa sitä, että mitä enemmän elämässä tapahtuukaan, sitä enemmän on tarpeellista varata aikaa keskinäiselle jumalasuhteelle. Jeesus ei ottanut aamusta ylimääräistä aikaa tehdäkseen jotain, vaan hän päinvastoin varasi aikaa rukoukselle ja hiljentymiselle jopa niin, että opetuslapsetkin hätääntyivät.

Periaate kuuluu: mitä enemmän elämä ottaa, sen enemmän hiljentyminen antaa. Ota aika hiljentymiselle etenkin silloin, kun elät niitä kiireisimpiä hetkiä. Meidän Jumalamme ei jää velkaa tuostakaan ajasta. Ja jos on tarpeen, hän kykenee venyttämään sinuun sekuntejasi, mutta sinä et kykene ostamaan lisää aikaa laiminlyömällä hiljentymistä. Mietipä sitä.

Esimerkki tästä

Lopuksi kerron esimerkin, jonka muutama kuukausi sitten kuulin ja kirjoitin itselleni ylös, koska se inspiroi minua ja toi tämän Jeesuksen periaatteen vähän modernimpaan kontekstiin. Uskon kertomuksen olevan tosi.

Kertomus kertoi Iso-Britannian valtiomiehestä nimeltä William Wilberforce 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun aikaan. Hän sanoi kerran:

”Minun on varattava enemmän aikaa yksityiselle hengelliselle harjoitukselle. Olen elänyt nyt aivan liiaksi julkisuudelle. Henkilökohtaisen hengellisen harjoittamisen ajan lyhentäminen näeet näännyttää sielun. Se vain laihtuu ja heikkenee.”

Kävi sitten niin, että asiat eivät hänenkään elämässään menneet aina niin kuin toivoisi. Ja niin hänkin joutui kohtaamaan monenlaisia haasteita ja kriisejä. Erään epäonnistumisen jälkeen parlamentissa hän huomautti, että tällä kertaa hänen ongelmansa saattoivat johtua siitä, että hän oli viettänyt viime aikoina aina vain vähemmän aikaa hengellisissä hiljentymisharjoituksissaan. Hän oli pohtinut itse ja tehnyt kaiken mahdollisen sen kustannuksella, että hän olisi voinut vakavasti etsiä Jumalan tahtoa. Ja niin hän päätteli jokseenkin näin: ”Jumala antoi minun kompastua, että heräisin unestani.”

Lopuksi

Jos siis Herra Jeesus otti aikaa kiireisistä päivistään ja vilkkaista öistään ollakseen yksin Isän kanssa rukouksessa, kuinka paljon suurempi onkaan meidän tarpeemme.

Yksin oleminen Jumalan kanssa on paras tapa valmistautua tulevaan päivään. Jos me tahdomme kulkea yhtä matkaa Jumalan kanssa, meidän on opittava myös puhumaan siitä Jumalan kanssa.