Jokaiselle päivälle riittää omat yllätyksensä. Toiset ovat iloisia toiset vähemmän iloisia.

Elämään kuuluvat edelleen myös iloiset yllätykset, vaikka tiedotusvälineet uskottelevat ihmisille, että kaikki yllättävät tapahtumat ovat aina luonteeltaan epämiellyttäviä. En tiedä onko vallitseva negatiivisen tiedottamisen trendi harkittua pelolla hallitsemista, mutta siihen se monen kohdalla johtaa. Tai sitten on vain niin, että ihminen on taipuvainen kuulemaan huonoja uutisia luonnostaan.

Joka tapauksessa elämän pienet ilot jäävät huomaamatta, jos keskitytään pelkäämään maailmantapahtumia ja päivittelemään elämän epävarmuutta.

Elämän arvaamattomuus ja katoavaisuus

Toistuvat yllätykset ja ennakoimattomat tapahtumat kuitenkin kuuluvat elämään. Jos niitä ei olisi, ei elämääkään olisi niin monisyistä ja mielenkiintoista. Nimittäin tuskin ihminen osasi päivänsä tapahtumia ennakoida paratiisissakaan ennen syntiinlankeemusta, vaan jokainen päivä toi omat asiansa yhtä arvaamatta kuin meidänkin aikanamme. Erona oli vain se, että paratiisissa Jumalan yhteydessä ihminen ei kokenut kyvyttömyyttään tietää tulevaa ahdistavana pelkona, koska hän saattoi luottaa elämänsä soljuvan eteenpäin rakastavan Jumalan rikkumattomassa tahdossa.

Ennakoimattomia ja arvaamattomia tapahtumia voi kuvata vaikkapa odotusarvoltaan neutraalilla ilmauksella ”elämän arvaamattomuus”. Mutta millaisen mielikuvan sinulle välittävät sanat ”elämän arvaamattomuus”? Ihmiselämän arvaamattomuus on samalla uhka ja mahdollisuus. Yleensä ihmiset kokevat elämän arvaamattoman luonteen sekä uhkana että mahdollisuutena – riippuen tietenkin siitä, koetaanko arvaamattomuus uhkana jollekin hyvälle nykyisyydessä vai poispääsynä jostain nykyisyyden ongelmasta.

Arvaamattomuuteen antaa oman värinsä toinen ihmiselämälle tyypillinen piirre eli katoavaisuus. Jos pelko nykytilanteen hallinnan menettämisestä ei ole riittävä taakka kannettavaksi, viimeistään tietoisuus elämän katoavaisuudesta saa rohkeimmankin riskinottajan puntaroimaan päätöksiään. Harvemmin elämän katoava luonne innoittaa ketään näkemään katoavaisuutta mahdollisuutena nollata tilit ennen iankaikkisuutta, mutta tämäkin näkökulma on yhtä oikeutettu.

Eli näkökulmasta riippuen elämän arvaamattomuus ja katoavaisuus ovat samalla haaste ja mahdollisuus, mutta myös uhka ja rajoitus. On siis yksilöllistä, miten henkilökohtaisesti suhtaudumme ”elämän katoavaisuuteen”. Miten muuten itse koet ”elämän katoavaisuuden”? Onko se kenties uhka? Vai sisältyykö siihen mahdollisuus? Joku pitää ”elämän arvaamattomuutta” uhkana hyville suunnitelmilleen, kun toinen kokee sen elämän suolana ja rikkautena.

Suhtautuminen nykyisyyteen ja tulevaan

Suhtautuminen elämään ja sen arvaamattomuuteen vaikuttaa merkittävästi siihen, miten asennoidumme huomiseen. Se, miten elämän arvaamattomuuteen tulevan ajan ominaispiirteenä suhtaudut, on pitkälti kiinni siitä, miten suhtaudut nykyhetkeen. Elätkö parhaillaan elämäsi ’kulta-aikaa’ jo tänään vai odottaako sinua parempi ’ihmemaa’ kymmenen vuoden päässä?

Jotta ymmärrät, mitä tarkoitan, lainaan ajatuksieni tulkiksi katkelman taannoin edesmenneen Tarvo Laakson kappaleesta ’Ihmemaa’:

”Miksi haave-aave täyttää mielen?
Miksi aina kaipaan jonnekin?

Aniharvoin olen tyytyväinen,
tässä nyt, missä milloinkin.Kuolemasta saakka moni haikaa,
viimehetkeen asti ikävöi.

Tavoittaako koskaan tuota aikaa,
jota suuret haaveet ympäröi?Ihmemaa, ihmemaa, jossakin odottaa
tiedän että jossain se mua oottaa,
jossain mua oottaa ihmemaa.”

Tarvon sanoitus kuvaa osuvasti yhtä inhimillisen elämän perustavaa ongelmaa: toisaalta elämme nyt, mutta valitettavan usein annamme arvokkaiden hetkien valua hiekkaan huomisen kustannuksella. Eli unohdamme elää tänään, koska odotamme elämän alkavan vasta huomenna. Ja kun huominen vihdoin koittaa, huomaamme eilisen kadonneen ja ’ihmemaan’ häämöttävän taas kerran vasta edessämme. Ja näin elämä soljuu päivä päivältä ohitsemme, meidän vain tavoitellessa huomisen ihmettä.

Sangen helposti itse kukin harhautuu katselemaan elämää loputtomana nykyhetken jatkumona samalla unohtaen elää tänään tätä päivää. Aivan kuin unohtaisimme, että ”kullekin päivälle riittää oma vaivansa”(Matt. 6:34).

Toisaalta luulisi, että ”elämän arvaamattomuus” kannustaisi ihmistä elämään tänään tätä hetkeä, mutta siitä huolimatta ihminen mieluummin valmistaa tänään huomista kuin elää tänään ja antaa huomisen pitää omat asiansa. Ja näin siis siitä huolimatta, että hän tuntee elämän arvaamattoman luonteen!

Sitä vain sokeasti olettaa suunnitelmien toteutuvan ja elämän alkavan kukoistaa vasta jossain suunnitelmien päässä. Aivan kuin ihminen etsisi sitä kuuluisaa kulta-aarretta sateenkaaren päästä; aina, kun hän luulee saavuttaneensa sateenkaaren pään, hän huomaa sen ikäväkseen olevan sittenkin kauempana.

Ohjeita elämään Daavidin Psalmista

Aika ajoin on paikalla pysähtyä miettimään ihmiselämän luonnetta myös Jumalan perspektiivistä. Näin siksi, ettei elämän arvaamaton luonne pääse viemään mattoa alta. Psalmin tekstimme käsitteleekin juuri tätä ihmisen ja Jumalan näkökulman valtavaa eroa. Siinä Daavidin kirjoittaman psalmin säkeistö kuvaa ihmiselämää Jumalan perspektiivistä:

”Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne. Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan, muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan.” (Ps. 103:15-18)

Siteerattu Daavidin psalmi puhuu Jumalan rajattomasta rakkaudesta ja myötätunnosta kansaansa kohtaan. Psalmi alkaa kolmen jakeen mittaisella hyvin henkilökohtaisella Daavidin ylistyksellä (Ps. 103:1-3), jota seuraa 14 jakeen mittainen selonteko Jumalan armoteoista kansansa hyväksi (Ps. 103:4-19). Lopuksi Daavid kehottaa kuulijaa ylistämään Herraa siitä kaikesta, mistä hän selonteossa kertoi (Ps. 103:20-22).

Selonteko Jumalan hyvyydestä ja armoteoista rakentuu kuudesta kahden jakeen mittaisesta säeparista, joista sitaattimme lainaa kahta: Ps. 103:15-16 ja Ps. 103:17-18. Psalmi on kirjoitettu ylistyslauluksi ja näin ollen se on tarkoitettu nautittavaksi kokonaan. Eli jos vain mahdollista, niin vietäpä tovi sanan äärellä ja lue koko psalmi elämäsi tämänpäiväiseksi virkistykseksi.

Kun katsoo sitaatin ensimmäistä säeparia (Ps. 103:15-16), sitä joutuu myöntämään, että loppujen lopuksi melko vähän on asioita, joihin ihminen voi vaikuttaa. Emme päätä syntymästä, emme kuolemasta, emmekä paljon edes niiden välisestä ajasta.

Ihminen kukoistaa hetken, vaan kohta häntä ei ole – muisto toki elää vielä hetken, mutta sekään ei elä ikuisesti. Tästä huolimatta ihmiset rakentavat ’ihmemaata’ vuosien, jopa vuosikymmenien, päähän. Eletään elämää ikuiselle huomiselle, pelataan kaikki kortit hyvän huomisen varaan, vaikka ei tiedä nähdäänkö auringonnousua sen laskusta puhumattakaan. Mutta totuus on, että

”Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.”

Miksi siis rakentaa ’katoavaa ihmemaata’ vuosien päähän, kun ainoa pysyvä ja kestävä ’ihmemaa’ on se, mikä meille on tänään annettu otettavaksi? Psalmin teksti ei suinkaan ole lohduton, koska jälkimmäinen säepari korostaa sitä, että katoavaisuudesta huolimatta on edelleen jotain pysyvää, mihin ihminen voi tarttua. Se alkaa puhuttelevasti sanalla ”mutta” ja jatkaa kertomalla kuinka Herran armo ja uskollisuus seuraa vuoren varmasti kaikkia heitä, jotka ovat hänen omiaan:

”Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan, muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan.”

Eli ainut varmasti pysyvä ja luotettava on Jumala itse. Ja hänen kohtaamiseksi ei tarvitse odottaa huomista, vaan hän on läsnä tänään juuri nyt. Jumalan valtakunta on kestävä – eläminen siinä, siitä ja sille.

Vaikka sitaatin ensimmäinen säepari (Ps. 103:15-16) kuvaakin ihmisen katoavaisuutta verraten sitä ihmistäkin katoavampiin luomakunnan jäseniin, ruohoon ja kedon kukkaan, tekstikokonaisuus ei tarkoita välittää ajatusta ihmiselämän arvottomuudesta tai turhuudesta. Lainattujen säeparien tarkoitus ole siis kuvata elämän epävarmuutta uhkana, vaan päinvastoin kertoa lukijalle, että elämän katoavasta luonteesta huolimatta ihmisellä on mahdollisuus tukeutua elämässä myös johonkin pysyvään – Jumalaan (Jes. 33:5-6). Katoavan ajan keskellä on edelleen jotain, mihin voimme ankkuroida elämämme tietäen sen kestävän ajan melskeissä.

Jumalan armo on annettu häntä rakastavan ihmisen osaksi siitä huolimatta, että ihmiselämä onkin mitättömän oloinen verrattuna Kaikkivaltiaan Jumalan olemukseen. Meille siis on kuin onkin annettu jotain pysyvää ja luotettavaa katoavan ja arvaamattoman maailmanajan keskellä!

Pohdittavaa arvaamattoman ajan keskellä

Raamattu ei opeta, että arkinen suunnitelmallisuus tai päämäärien asettaminen olisi ”turhuutta ja tuulen tavoittelua” (Saarn. 1:14). Eihän toki. Sen sijaan muistuttamalla elämän arvaamattomuudesta ja katoavaisuudesta, tahdon kääntää katseesi pois kaukaisuudesta nykyhetkeen. En huomiseen, en edes tämän päivän iltaan, vaan tähän hetkeen juuri nyt.

Haluan sinun punnitsevan oman ’ihmemaasi’ arvoa ja sen vaikutusta nykyiseen elämääsi. Voit aloittaa uudelleen arvioinnin pohtimalla ’ihmemaasi’ ikuisuusarvoa ja sopivuutta Jumalan suunnitelmiin. Miten ponnistelut ’ihmemaasi’ eteen vaikuttavat elämääsi tänään? Entä milloin saavutat tavoitteesi? Mitä sitten? Mitä sen jälkeen? Mistä joudut luopumaan haaveesi tähden tänään? Onko se kaiken sen arvoista edelleen ’huomenna’? Vai onko elämänilo kadonnut ’ihmemaata’ odotellessa?

Edellisiä paljon vakavampia kysymyksiä ovat kysymykset, jotka liittyvät ’ihmemaasi’ ja jumalasuhteen väliseen jännitteeseen. Nämä pohdinnat konkretisoituvat etenkin silloin, jos ’ihmemaasi’ on ristiriidassa Jumalan suunnitelmien kanssa. Voit pohtia jääkö elämäsi ainut kestävä asia, Herra, kenties ’ihmemaasi’ vaatimien ponnistelujen varjoon? Vaatiiko ’ihmemaa’ veronsa jumalasuhteestasi? Jos ’ihmemaa’ verottaa jumalasuhdettasi, onko se sen arvoista?

Entä mahtuuko ’ihmemaa’ ja Jumala kalenterissani samalle päivälle? Viekö ’ihmemaa’ minut lähemmäksi vai kauemmaksi Herraa? Saako ’ihmemaa’ olla este Herran kohtaamiselle tänään? Ja mikä on palkka kaikesta ”vaivannäöstä auringon alla”? Onko vaivannäölläni kenties jonkinlaista ikuisuusarvoa vai katoaako vaivannäköni tulos hetkellä, kun kohtaan maallisen katoavaisuuteni?

Näiden kysymysten myötä tahdon sinun arvioivan haaveiden ja tavoitteiden arvoa peilaten niitä ensisijaisesti jumalasuhteeseesi sekä nykyhetken laatuun niin kuin huomista ei olisi olemassa. Herran armo ja rakkaus ovat ulottuvillasi konkreettisesti tänään – haavekuvat taas ovat vain haavekuvia. Vietät tänään yhtä Jumalan sinulle lahjoittamista päivistä, kannattaako se jättää elämättä? Eikö tänäänkin olisi hyvä viettää hetki Herran kanssa, käydä hänen jalkojensa juureen ylistämään häntä.

Ei liene mitään mieltä kieltäytyä huomisen tähden elämästä jo tänään. Miksi siis et varaisi aikaa Jumalalle? Hänen hyvyytensä on pysyvää ja käsittääkseni koko elämäsi loppujen lopuksi tähtää siihen, että saat viettää ikuisuuden Jumalan kanssa, joten mikset siis voisi pysähtyä nauttimaan hänen valtavasta rakkaudesta ja siunauksista jo tänään?

On tuleva ’ihmemaasi’ sitten olemukseltaan Jumalan tahdon vastainen tai sen mukainen, Herra Jeesus tahtoo kohdata sinut tänään – ei vasta tulevaisuudessa. Edes Jumalan valtakunnan työ ei ole riittävä syy laiminlyömään henkilökohtaisia laatuhetkiäsi Herran Jeesuksen yhteydessä. On ’ihmemaasi’ mikä tahansa, ei sen tarkoitus ole riistää sinulta päivittäistä elämäniloa ja etuoikeuttasi viettää aikaa Jumalan yhteydessä.

Käy Herran kasvojen eteen, ei vain huomisen haavekuvissa, vaan tänään – oikeasti ja konkreettisesti. Tiedä, että Daavidin psalmin sanojen mukaisesti Herra pitää sinusta huolen siitä huolimatta, että olet ikuisuusperspektiivistä katsoen kuin ruoho tai kedon kukka. Mikset siis luottaisi katoavaa katoamattoman ja kestävän varaan? – Elämä ei ole edessä päin; jos tahdot elää elämäsi, se on elettävä nyt. Unohda hetkeksi huomisen haaveet ja keskity olennaiseen – Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Otapa siis opiksi vaikkapa viisaan Saarnaajan sanoista, joka lopputuloksena koko kirjan mittaisesta elämän olemusta koskevasta tutkielmastaan totesi seuraavaa:

”Poikani, paina varoitus mieleesi. Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja alituinen tutkistelu väsyttää ruumiin. Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä.” (Saarn. 12:12-13)

Pohdittavaa

Minkä hinnan huomisen ’ihmemaa’ maksaa minulle tänään?
Maksaako ’ihmemaa’ minulle ikuisuuteni?
’Ihmemaa’ mahdollisesti huomenna vai Jumalan rakkaus tänään?