Tämä aihe voi jonkun mielestä olla synkkä – jopa karmiva. Minusta se on elämänmakuinen ja oikeassa tilanteessa lohdullinen ja turvallinen.

Kuljetan tekstiä mutkan kautta salaten lopun ajatusta, jonka jokainen meistä kyllä tuntee, vaikka tieten ja tietämättään välttelee. Kuljen siis pienen mutkan kautta, jotta asia saa erilaisen tulokulman kuin yleensä ja ehkä kerää mukaan uusia näkymiä matkalla.

Ihminen ei tiedä

Lähdetään liikkeelle ihmiskuntaa jo pitkään vaivanneesta ongelmasta. Se liittyy siihen, mitä me tiedämme. Nimittäin tosiasiassa ihminen suuressa viisaudessaan ei tiedä juuri mitään. Ihminen on viisas, mutta se ei tarkoita sitä, että hän tietäisi jotain.

Viisaus ei ole tietoa, vaan pikemminkin kyky toimia puutteellisen tiedon varassa. Eihän sellaiseen tarvitse viisautta, minkä tietää. Ihmisen viisauden suuri ongelman onkin, että hän ei tiedä, koska hän todella tietää ja milloin hän viisaudessaan kuvittelee tietävänsä. Tämän kiteyttää varsin kauniisti rakas ystävämme vuosituhansien takaa, eli nimimerkki Saarnaaja:

”Viisaan sydän kyllä tietää, milloin toimia ja miten, sillä joka asialla on aikansa ja tapansa. Mutta ihmistä painaa kiusaava taakka: hän ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu eikä miten se tapahtuu – kuka voi sen hänelle kertoa?” (Saarn. 8:6b-7)

Jos tulemme tietoiseksi siitä, ettemme tiedä, mieltämme painaa tietämättömyytemme. Tällöin yritämme tavalla jos toisella saada tietoomme sen, mitä ei ole saatavillamme. Jos tuon puuttuvan tiedon saamme, voi olla ettei sen jälkeen ole enää viisaudella mitään käyttöä. Ajattele nyt vaikkapa arvoituksia, koetehtäviä tms. Jos saat täydellisen vastauksen niihin, niin mitä viisautta enää tarvitset arvoituksen tai tehtävän ratkaisemiseen. Tieto vie viisaudelta työn.

On kuitenkin joukko asioita, joita tahtoisimme tietää, koska viisautemme ei riitä sitä meille kertomaan. Kuinkahan moni meistä tietää, millainen sää on huomenna? Ja vaikka puhelimesta ennusteita katsot silmä kovana, et voi huomisen säätä tietää – arvailla kyllä.

Kerro, kerro kuvastin…

Sään lisäksi on paljon muitakin asioita, joita emme tiedä, vaikka se olisi meille hyödyllistä. Ajattele, minkä edun saat, jos pääset esimerkiksi kurkistamaan tulevaan siten, ettei kukaan voi tehdä samaa. Sinun ei tarvitse olla viisas hyödyntääksesi tulevan tietoa. Toimit vain sen mukaan, mitä tiedät.

Tätä etua on kautta aikojen tavoiteltu. Nykypäivän ihminen ehkä naurahtaa ennustajille ja profeetoille, mutta itse ei ole sen parempi. Mietipä vain, kuinka monesta asiasta tänäkin päivänä rakennetaan ennusteita, skenaarioita ja tulevaisuusmalleja. Ja sitten eletään sen mukaan kuin ne toteutuisivat.

Tulevaisuuden tietäminen ei kuitenkaan ole niin ruusuista kuin saduissa ja kertomuksissa se näkyy. Tieto ei aina tee onnelliseksi. Mielestäni yksi hienoimpia oivalluksia tästä on Paulo Coelhon romaanissa Alkemisti. Siinä on kohtaus, jossa yksi tarinan henkilöistä meni ennustajan luo kysymään tulevasta. Ohessa sitaatti englanninkielisestä käännöksestä mitä luen ja oma suomennokseni siitä.

”Well, maybe I just want to know the future so I can prepare myself for what’s coming.” “If good things are coming, they will be a pleasant surprise,” said the seer. “If bad things are, and you know in advance, you will suffer greatly before they even occur.” (Alkemisti, Paulo Coelho)

”No, ehkä haluan vain tietää tulevaisuuden, jotta voin valmistautua, mitä on tulossa”, hän sanoi. ”Jos hyviä asioita on tulossa, ne ovat miellyttävä yllätys”, sanoi ennustaja. ”Jos taas huonoja asioita on tulossa ja tiedät ne etukäteen, kärsit kovin jo ennen kuin ne edes tapahtuvat.””

Niinpä. Jos tiedän tulevasta ilosta, en malta elää tätä hetkeä, kun odotan tulevaa tullakseen ja kun se tulee, se ei enää yllätä minua iloisesti niin kuin minun tietämättäni. Ja jos taas tulevassa odottaa jotain ikävää, en kykene nauttimaan tämän päivän ilosta, kun tuleva painaa mieltäni.

Mitä iloa siis ihmiselle on tietää mitään etukäteen? Tiedän, että syitä on monia, mutta tahdoin nyt esittää tämänkin näkökulman. Ja nyt on minun vuoroni kertoa jotain, minkä tiedän tulevaisuudesta varmasti. Voin kertoa sen tässä sinulle, jotta sitten saat ’edun’, kun tiedät varmuudella odottaa tapahtumaa.

Varma ennustus

Jotta minua ei vastaisuudessa nimitetä ennustajaksi, tietäjäksi tai profeetaksi, kerron ennustukseni kirjailija Edmund Wilsonin sanoin:

”Kuolema on profetia, joka ei koskaan petä.” (Edmund Wilson)

Jokainen ihminen syntyy tähän aikaan kuolemantuomio matkassaan. Jokainen kulunut sekunti on sellainen, jota et koskaan saa takaisin. Kun tajuaa tämän, sillä on varsin syvä vaikutus siihen, mitä teet, sanot ja ajattelet. Tässä kehään astuu se viisaus, josta edellä puhuttiin. Tieto kuolemastasi on fakta, mutta viisautta on se, miten sinä käytät sitä tietoa ennen kuin kuolema aktualisoituu nykyhetkessä.

Älä anna päiviesi kulua tietämättömyydessä siitä, että olet kuoleva ihminen. Me kaikki olemme. Voisiko tämä päivä olla se, kun lopetamme teeskentelemästä toisin? Ei tarvitse odottaa lääkärin ennustetta jäljellä olevasta elinajasta, koska tiedät varsin hyvin, että sitä on rajallinen määrä ja sitten koittaa profetian toteutuminen: kuolema. Onko kuolema elämäksi, onko se ystävä vai vihollinen? – On jokaisen oma päätös, miten kuolemaan haluaa suhtautua.

”Anna jokaisen tekosi, sanasi tai aikomuksesi olla kuin kuolevan ihmisen tahto.” (Marcus Aurelius, Mietteitä, 2.11.1)

Jos mietin, mitä kuoleva ihminen viimeisillä hetkillään voi tehdä, minulle ei tule oikeastaan mieleen mitään muuta kuin ”luottaa”. Kun tehtävissä, sanottavissa tai ajateltavissakaan ei ole enää mitään, tällöin astuu kuvaan täydellinen luottamus.

Minulle tuo täydellinen luottamus on Jumalassa, joka on voittanut kuoleman. On yhdentekevää, mitä sitten tapahtuu, koska se ei ole minun käsissäni. Se on kuin olisin hississä. Seison, odotan ja luotan, että hissin ovi avautuu, koska ponnisteluni eivät siihen juuri vaikuta. Siis luotan.

Psalmi 13 loppuu seuraaviin sanoihin ja niihin lopetan minäkin:

” Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen. ” (Ps. 13:6)