Ihmisillä on tapana ennakoida ja laskea, mikä milloinkin on kannattavaa ja mikä ei. Tätä teemme päivät läpeensä.
Mikä kannattaa? (Kuva Thorsten Frenzel Pixabaystä)
Ruokakaupan hyllyjen välissä katselen eri valmistajien tuotteita vieri vieressä. Siinä sitä laskelmoin, otanko kilohinnaltaan halvemman vaihtoehdon, vaiko sittenkin viereisen kalliimman? ”Mikä kannattaa?”, ajattelen.
Tai entä ostanko energiaa säästävän kalliimman sähkölaitteen vaiko toisen edullisemman, mutta energiasyöpön vaihtoehdon? Kauanko kalliimpaa pitää käyttää, että se on maksanut hinnan erotuksen halvempaan nähden takaisin? Ja paljonko lasken ylipäätään arvoa laadulle tai ekologiselle argumentille? ”Mikä kannattaa?”, ajattelen.
Tällä tavoin päivästä toiseen itse kukin meistä kulkee eteenpäin laskelmoiden milloin mitäkin ajattelematta kuitenkaan sen enempää oman ajan rajallisuutta. Tulee kuitenkin hetkiä, kun elämä muistuttaa ihmistä hänen katoavaisuudestaan. Kutsun niitä taivashetkiksi, koska ne ovat hetkiä, jolloin ihminen malttaa irrottaa katseensa maallisesta ja kiinnittää huomion hetkeksi taivasasioihin. Tällöin hän kysyy itseltään vakavammin kuin koskaan aikaisemmin: ”Mikä kannattaa?”
Apostolien teoissa on kertomus erään vanginvartijan heräämisestä taivashetkeen (Ap. t. 16:26-34). Siinä vartija herää nukkumasta kesken vartiovuoron, niin kuin varmaan oli käynyt toki ennenkin, mutta tällä kertaa oli tapahtunut jotain kamalaa. Hänen herätessään vankilan ovet olivat avoinna! Jos vangit olisivat karanneet, vartija olisi tuomittu teloitettavaksi laiminlyöntinsä vuoksi. Siinä hän oli pelonsekaisin odotuksin pohtimassa ikuisuuttaan. Se oli hänen taivashetkensä – herääminen perimmäisten kysymysten ääreen. Hänen mieltään askarrutti vain yksi kysymys:
”Hän vei heidät ulos ja kysyi: ’Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?’ He vastasivat: ’Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.’” (Ap. t. 16:30-31)
Vastaus kysymykseen on sama tänään kuin se oli Paavalin aikaan: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.” Raamatun Jumala ei pyydä paljon; vastineeksi ikuisesta elämästä hän pyytää ihmistä vain uskomaan Jeesukseen elämänsä Herrana. Hän ei vaadi mitään sellaista, mihin sinulla ei olisi varaa. Raamatun Jeesus ei pyydä rahaa, ei suorituksia ei edes viisautta. Hän vain yksinkertaisesti pyytää sinua uskomaan – luottamaan elämäsi Luojan käsiin, hänen, joka tuntee sinut paremmin kuin kukaan muu.
Uskallanko uskoa? Uskallanko tarttua Jumalan tarjoukseen? – Tässä olen, taivashetkessä, pohtimassa Jeesuksen pelastustarjousta. Kysyn itseltäni ”Mikä kannattaa?” Voiko hinta ikuisesta elämästä olla niin vähäinen? Uskallanko tarttua tarjoukseen? Mitä saan, mitä menetän? ”Mikä kannattaa?”
Yhden vastauksen tähän kysymykseen antoi 1600-luvulla elänyt matemaatikko ja fyysikko Blaise Pascal, joka pohti perimmäistä kysymystä todennäköisyyslaskennan ja peliteorian näkökulmasta. Hän osoitti peliteoriaa soveltaen, että Raamatun Jumalaan uskominen on matemaattisesti kannattavaa. Tämä jumalatodistus tunnetaan nimellä Pascalin vaaka.
Pascalin vaa’an mukaan Jumalaan kannattaa uskoa, koska toisessa vaakakupissa saavutettava palkinto, iankaikkinen elämä, on äärettömän suuri, ja toisaalta toinen vaihtoehto eli epäuskosta seuraava rangaistus, iankaikkinen kärsimys, on kauhistuttava.
Peliteorian perusteella voidaan laskea ’Jumalaan uskomiselle’ odotusarvo, mikä on voiton todennäköisyys kertaa voiton arvo. Ja koska ikuisen elämän tapauksessa voiton arvo on äärettömän suuri, on Jumalaan uskominen peliteoreettisesti ainoa kannattava vaihtoehto. Ihmisen kannattaa uskoa Jumalaan, vaikka hän ei olisi edes täysin vakuuttunut siitä, onko Jumala olemassa vai ei.
Päätös uskoa ei siis ole kannattavuuskysymys. Ikuinen elämä on aivan liian suuri palkinto ohitettavaksi. Ajattelet asiaa mistä näkökulmasta tahansa, usko Jeesukseen kannattaa aina. Eikä usko Jeesukseen ole vain uskoa ikuisuutta varten, vaan se on uusi laadullisesti ylivertainen elämä jo tänään.
”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut.”
Pohdittavaa
Mikä kannattaa?