Siteeraan tähän vanhempaa tekstiäni vuosituhannen vaihteesta. Se sopii juhannuksen jälkeen hyvin valon ja ehkä suolan puolesta tuon grillaamisenkin teemaan myös :-)

Jos kirjoittaisin tämän tekstin tänään kokonaan alusta alkean, ehkä jotain sanoisin toisin ja jotain laajemmin, mutta näin menneen ajatuksia peilaten huomaan, että näin ’mennyt minä’ voi opettaa minua tänään.

Pian toisen vuosituhannen taitteen jälkeen (1000 – 1200 jKr) Etelä-Euroopan ja Pohjois-Afrikan tienoilla joukko ’pyhiä miehiä’ luuli keksineensä ratkaisun jo vuosisatoja kristittyjä vaivanneeseen ongelmaan – nimittäin kiusauksen ja lankeemuksen ongelmaan. Nämä ’pyhät’ miehet nimittäin vetäytyivät erilleen muusta yhteiskunnasta luullen, että he eivät olisi kiusattuja yksinäisyydessä. Jotkut heistä muuttivat asumaan luoliin, toiset asuivat majoissa, joita olivat rakentaneet puihin. Jotkut jopa kaivautuivat hiekkaan, toiset vetäytyivät korkeiden tolppien nokkiin… Ei askeesi ihmisen kiusauksia vähentynyt, kiusaus vain muutti muotoaan.

Onneksi kävi niin, että pian kaikki hyvät luolat olivat asuttuja, ja luolissa alkoikin olla tungosta. Nämä ’pyhät miehet’ alkoivat laatia sääntöjä ’yhdessä erillään’ elämiselle, jotta rauha säilyisi. Tästä kehittyi luostarilaitos, joka pian kehittyikin järkevämpään suuntaan. Luostarilaitoksesta tuli hengellisen opetuksen ja sosiaalisen avun tärkein tarjoaja pimeällä keskiajalla.

Kysynkin, miten olisi käynyt, jos nämä pyhät isät olisivat jääneet luoliinsa? Kuka olisi julistanut evankeliumia kadotetuille? Lienee siis sittenkin tarkoituksen mukaista, että me uskovat elämme ihmisten keskellä valona ja suolana, kuten Jeesus tekstissämme opettaa.

”’Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa”. ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:13-16)

Tämä on pieni lainaus vuorisaarnasta. Jeesus saarnaa siinä kansanjoukoille, mutta erityisesti hän puhuu opetuslapsilleen, jotka ovat kokoontuneet hänen välittömään läheisyyteensä (Matt. 5:1-2). Niin, hän puhuu siis meille, jotka istumme hänen jalkojensa juuressa oppimassa.

Valkeus

Jeesus aloittaa: ”Te olette”. Huomaa, kenelle hän puhuu! Hän ei puhu heille, ei toisille, vaan meille. Ja hän ei puhu jostain mitä tapahtunee joskus, vaan siitä, mitä olemme nyt.

Jeesus sanoi, että uskovat ovat ’maailman valo’. Hän ei sanonut, että sinusta pitää tulla ’maailman valo’ tai että sinun pitäisi loistaa kasvoiltasi kuin Mooses tämän tultua alas Siinain vuorelta Jumalan läsnäolosta. Jeesus sanoi, että uskovat ovat ’maailman valo’ – ilman epäinhimillisiä ponnistuksia.

Katsotaan kolmea valon ominaisuutta, jotta Jeesuksen valtava vertaus synnyttäisi meissä uutta elämää. Valolla Jeesus viittaa öljylamppuun, joka oli sen ajan pääasiallinen sisävalaisin. Öljylampussa poltettiin oliiviöljyä. Vakka puolestaan oli iso kori, jossa säilytettiin esimerkiksi jauhoja.

Voimanlähde

Valolla on aina jokin voimanlähde. Öljylamppu palaa öljyllä, taskulamppu tarvitsee pariston ja kattovalaisin verkkovirtaa. Valo ei milloinkaan synny tuosta vain ilman voimanlähdettä. Mikähän uskovan voimanlähde voisi olla? Onko se kenties askeesi tai äärimmäinen ponnistus? Palaako kynttilä, jos se vain ponnistaa kovasti? – Ei. Herran oman voimanlähde on Kristus. Jeesus on ehtymätön valkeuden lähde. Me katsomme häntä ja säteilemme hänen valoaan ympärillemme. Kun yhteys voimanlähteeseen on kunnossa, on myös valo taattu.

Valo näkyy

Jeesus sanoi: ”Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.” Jos valon voimanlähde on kunnossa, valo loistaa ja säteilee kirkkautta ympärilleen. Mutta, jos valo laitetaan ehdoin tahdoin piiloon, ei valo saa säteillä vapaasti.

Jos emme kristittyinä tahdo tuoda valkeuttamme näkyville, on kuin laittaisimme valon piiloon kannen alle. Tällöin valkeus on kyllä meissä, mutta se ei ole kenellekään hyödyksi, koska itsekkäästi pidämme sen vain itsellämme. Eikö valosta ole suurempi hyöty, jos se loistaa vapaasti? Ja eikö liekki myös pala paremmin, kun se ei tukehdu kannen alle, vaan palaa vapaasti avoimessa tilassa? -Valo on tarkoitettu näkymään. Ethän siis peitä Kristuksen valoa, jota luonnostasi loistat? Miksi ahdistaisit itseäsi ja peittäisit valkeuden, joka on sinussa luonnostaan Jumalan lapsena?

Valo voittaa pimeyden

Ajattelepa miten vahva valo on verrattuna pimeyteen. Pimeys saattaa tuntua massiiviselta, kun yö laskeutuu ja synkkä pimeys kietoutuu ympärillesi. Mutta jos sinulla on mukanasi pieni kynttilä, se riittää voittamaan pimeyden. Pimeys ei kykene peittämään edes pientä liekkiä, vaan tuo liekki näkyy pitkälle. Ja toisaalta aamun koitteessa pimeys väistyy valkeuden tieltä ja pysyy poissa kunnes valkeus väistyy.

Ajattele, pienikin valo näkyy kauas ja voittaa suuren pimeyden. Tämä pätee myös uskoviin. Niin kauan, kun olet yhteydessä voimanlähteeseen, ei pimeys sinua voita. Vaikka sinun valosi olisi kuinka pieni ja arka liekki tahansa, se näkyy pimeyden keskellä ja kutsuu ihmisiä luokseen pelastukseen. Synkinkään pimeys ei kykene sammuttamaan Kristuksen tulta sydämestäsi, vaan pimeys joutuu väistymään tuon liekin edessä.

Suola

Katsotaan vielä suolankin muutamaa ominaisuutta, sillä Jeesus vertasi meitä seuraajiaan myös suolaan.

Maustaminen ja säilöminen. Suolan maun menettäminen viitannee siihen, että Israelin suola oli pääosin peräisin Kuolleestamerestä ja se oli täten ’jalostamattomana luonnonsuolana’ melko epäpuhdasta. Saattoi täten sattua huonoa suolaa, joka ei ollutkaan niin suolaista kuin sen piti.

Suola maustaa

Suola antaa ruokaan makua. Kuvitellaan, että teet ruokaa ilman suolaa. Tämän jälkeen mittaat tarvittavan suolan erilleen. Syödessäsi syöt ensin ruuan ilman suolaa ja sen jälkeen syöt suolan erikseen ruuan päälle. Maistuiko hyvälle? Suolasta ei ollut hyötyä, koska se oli erillään ruuasta. Jos sekoitat suolan ruokaan, se maustaa sen ja antaa makuun halutun lisän.

Samoin on uskovan laita; hän on maailman suola. Jos seuraaja pysyttelee erillään – eristäytyy – maailmasta, hän on kuin se suola, joka nautitaan erikseen. Mitä hyötyä on uskovasta, joka ei ota osallistu yhteiskunnan toimintaan millään tapaa. Se olisi aivan sama asia kuin se, että uskovat kokoontuisivat kirkkoihin keskenään ja kieltäisivät ulkopuolisia tulemasta sinne. Uskovan tulee mennä sinne, missä on hätä ja tarve, olla ’suolana sopassa’.

Suola maistuu

Suola on tarpeetonta, jos se menettää makunsa. Jos suola ei tuo makua ruokaan, sillä ei ole mitään arvoa. Esimerkiksi purjo maustaa ja myös koristaa ruokaa, vaan suola sulaa ja sekoittuu ruuan sekaan koristamatta annosta. Ellei suola maistu ruuassa, se on täysin turha mauste, koska se ei edes näy.

Uskovan tulee säilyttää ’makunsa’. Meidän ei tule hyväksyä ja myöntyä kaikkeen pahuuteen, mitä näemme ja kuulemme. Voimme rohkeasti sanoa oman mielipiteemme ja ennen kaikkea elää uskovan elämää, niin että elämme todella erottuu edukseen. Suola säilyttää makunsa pysymällä suolana. Uskova säilyttää makunsa, olemalla uskova joka tilanteessa.

Suola säilöö

Suola säilyttää ruokaa ja estää mädäntymisen. Esimerkiksi liha pilaantuu lämpimässä nopeasti, mutta jos liha suolataan, se säilyy huomattavasti pidempään. Monessa maassa moraalinormit vaikuttavat miltei olemattomilta, ja ihmiset elävät kuin viimeistä päivää himojen ja halujen vallassa. Tätä varten Jumala on asettanut uskovat strategisiin paikkoihin suolaksi säilyttämään järjestystä ja moraalia. Tästä syystä on tärkeää, että uskovat pitävät yllä omaa makuaan moraalin ja kristillisten arvojen osalta, ja näin osaltaan hidastavat maailman mätänemistä.

Lopuksi

Teimme aikamatkan. Lähdimme liikkeelle luostarilaitoksesta, poikkesimme Jeesuksen jalkojen juureen kuuntelemaan häntä ja nyt palaamme takaisin omaan aikaamme. Mikä on Jeesuksen sanoma minulle?

Tarkastelimme suolaa ja valoa muutamasta näkökulmasta. Ajattele nyt uudelleen, mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan, että sinä olet ”maan suola” ja ”maailman valo”.

Säteiletkö sinä Kristuksen ehtymätöntä kirkkautta vapaasti ympäristöösi? Entä maustatko lähipiiriäsi Kristuksen hyvällä ’suolalla’? Olet kristitty – Jeesuksen oma. Ole ylpeä asemastasi Kristuksessa!

Pohdittavaa

Millaista on minun ’maan suola’?
Millaista on minun ’maailman valo’?