Kuulostavatko seuraavat lausahdukset tutuilta: ”Minulla on uskonelämässäni meneillään erämaavaihe.” tai ”Tunnen olevani kuin Mooses erämaassa; on niin yksinäistä ja hengellisesti kuivaa…”? Näitä monet itseään uskovaksi kutsuvat – minä mukaan lukien – olemme viljelleet jossain elämän vaiheessa. Surullista, miten sokea ihminen voi ollakaan!

Mooseksen elämän toista 40-vuotista jaksoa kuulee nimitettävän hänen ’erämaavaiheekseen’, jota joskus verrataan myös Israelin epäuskon 40-vuotiseen ’sakkokierrokseen’ Siinain erämaassa sekä Jeesuksen 40 päivää kestäneeseen aikaan Saatanan kiusattavana erämaassa.

Mielikuva Mooseksen erämaa-ajasta on usein värittynyt. Erämaa muuttuu mielikuvissa autiomaaksi – yksinäisyyden ja kuivuuden vertauskuvaksi. Moni raamatunlukija kuvittelee Mooseksen kaitseneen lampaita yksinäisyydessä ja tokaisseen päivän aikana korkeintaan sanan tai kaksi lampaille. Mutta mitä loppujen lopuksi Raamatun perusteella tiedämme Mooseksen erämaavaiheesta? Millaista elämää Mooses sen aikana vietti? Entä miksi Jumala näki tämän vaiheen tarpeelliseksi Moosekselle? Ja vielä, miksi Jumala näki 40-vuotisen erämaavaiheen tarpeelliseksi Mooseksen tehtävälle?

Uskon, että opimme itse kukin tunnistamaan myös omat ’erämaamme’ oikein ja ymmärtämään niiden merkityksen itsellemme ja Herralta saamallemme palvelutehtävälle, kun ensin katsahdamme tarkemmin Mooseksen erämaassa viettämään aikaan ja sen merkitykseen hänen tulevalle tehtävälleen sekä hänelle itselleen.

Raamatussa on kaksi pidempää tekstiä, jotka kertovat Mooseksen elämän kahdesta ensimmäisestä 40-vuotisesta jaksosta. Ensimmäinen niistä löytyy loogisesti heti Toisen Mooseksen kirjan alusta (2. Moos. 2:11-3:1), mutta toinen teksti on yllättäen Uuden testamentin puolella Apostolien teoissa marttyyri Stefanoksen saarnassa (Apt. 7:22-30).

Seuraavaksi käymme läpi kertauksenomaisesti Mooseksen elämäntapahtumat pääpiirteittäin ensin Egyptissä ja sen jälkeen erämaassa. Tekstimme seuraa Toisen Mooseksen kirjan kerrontaa, mutta muutamien yksityiskohtien kohdalla viittaamme Apostolien tekojen tekstiin sekä muutamiin muihin yksittäisiin jakeisiin ja lähteisiin. Luetaan aluksi pohjateksti.

”Kun Mooses oli varttunut aikuiseksi, hän meni kerran käymään heimoveljiensä luona ja sai nähdä heidän raadantansa. Hän näki egyptiläisen miehen lyövän heprealaista miestä, hänen heimolaistaan. Silloin Mooses katsahti ympärilleen, ja nähtyään, ettei ketään ollut lähettyvillä, hän löi egyptiläisen hengiltä ja kätki ruumiin hiekkaan.
. . .
Kun farao sai kuulla asiasta, hän aikoi surmauttaa Mooseksen, mutta Mooses lähti faraota pakoon. Pakomatkallaan hän Midianin maassa pysähtyi erään kaivon luo.
. . .
Midianissa oli pappi, jolla oli seitsemän tytärtä. Nämä tulivat kaivolle nostamaan vettä juottoruuhiin juottaakseen isänsä lampaat ja vuohet.
. . .
Mooses katsoi parhaaksi jäädä asumaan papin luo, ja tämä antoi Moosekselle vaimoksi tyttärensä Sipporan. Sippora synnytti pojan, ja Mooses antoi pojalle nimeksi Gersom sanoen: ’Minä olen nyt muukalainen vieraalla maalla.’ Vuodet kuluivat, ja Egyptin kuningas kuoli, mutta israelilaiset huokailivat yhä orjuudessa. He huusivat hädässään, ja heidän avunhuutonsa kohosi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikerruksensa ja muisti Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille antamansa lupauksen. Hän katsoi israelilaisten puoleen ja näki heidän hätänsä.
. . .
Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle.” (2. Moos. 2:11-3:1)

Mooseksen nuoruus Egyptissä

Mooseksen syntymän ja hänen varhaisen lapsuutensa jälkeen (2.Moos. 2:1-10) Mooseksen kirja ei kerro hänen vaiheistaan ennen Midianiin pakenemiseen johtaneita tapahtumia muuta kuin sen, että hänet adoptoitiin faaraon tyttären perheeseen. Myös nimi Mooses viittaa adoptioon, koska se muistuttaa egyptiläisiä nimiä, kuten Ramses (’Ran poika’). Egyptiläisittäin nimi Mooses voidaan lukea ’mo’ (lapsi) ’she’ (Niili) eli ’Niilin lapsi’, joskin heprealaisittain nimen merkitys luetaan jakeen 10 selityksen mukaan ”Olen nostanut hänet vedestä ylös”.

Stefanus kertoo Mooseksen saaneen Egyptin hovissa käytännössä parhaan sen aikaisen koulutuksen ja kasvatuksen, mitä Egyptin silloinen korkeakulttuuri saattoi tarjota: ”Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa.” (Ap. t. 7:22). Lisäksi juutalainen historioitsija Josefus kertoo teoksessaan Muinaishistoria Mooseksen ’nuoruusvuosina’ johtaneen voitokasta sotaretkeä Etiopiaa vastaan sekä ottaneen puolisokseen etiopialaisen prinsessan (4. Moos. 12:1). Josefus myös mainitsee, ettei faaraon tyttärellä ollut omaa poikaa ja että Mooses olisi täten ollut kruununperillinen – Egyptin prinssi.

Tie Midianin erämaahan

Mooseksella oli edessään loistava tulevaisuus egyptiläisenä. Hän kuitenkin tunsi voimakasta vetoa oman kansallisuutensa puoleen, joten hän teki valinnan kieltäytyä tulevaisuudestaan egyptiläisenä (Hepr. 11:24-26) ja liittyä omaan kansaansa. Mietipä hetki, millaisesta maallisesta loistosta hän luopui sen lisäksi, että hän joutui luopumaan meille kaikille tutusta ’mukavasta nykyisestä elämästä’. Omat ’pikku uhraukset’ tuntuvat Mooseksen valinnan rinnalla nappikaupalta.

Juutalaisen tradition mukaan, johon myös Stefanos viittaa (Ap. t. 7:23), Mooseksen kansallinen herääminen tapahtui vasta hänen ollessa noin 40-vuoden iässä. Joku saattaa täten ihmetellä Mooseksen voimakasta reaktiota egyptiläistä työnjohtajaa kohtaan (2. Moos. 2:11-12). Eikö hän nyt ollut 40-vuoden aikana tottunut näkemään vääryyttä tai sitä, miten hänen heimoveljiään kohdeltiin? Mutta kuten teksti ”hän meni kerran käymään heimoveljiensä luona” vihjaa, Israelin heimo ei asuttanut seutua, missä faaraon perhe asui, vaan heidän tiedetään asuneen Goosenin maakunnassa (1. Moos. 47:27). Eli kansan huonot olot tulivat Moosekselle ainakin jollain tasolla yllätyksenä. Estäessään väkivalloin egyptiläistä pahoinpitelemästä heprealaista orjaa, Mooses kuvitteli puuttuvansa yhteiskunnalliseen epäkohtaan. Hän otti oikeuden omiin käsiinsä ja tappoi egyptiläisen. Orjan tappamisesta ei olisi tullut mitään seuraamuksia, mutta vapaan miehen tappaminen oli rikos siinä missä nyky-Suomessakin. Mooses ehkä kuvitteli tehneensä hyvin omiaan kohtaan, mutta kun teko oli peruuttamattomasti tehty, hän joutui huomaamaan olleensa väärässä.

Veriteko sinetöi vapaustaistelija Mooseksen siteiden katkeamisen hoviin ja vei häneltä ’option’ Egyptin valtaistuimeen. Tämän hän saattoi laskelmoida tapahtuvaksi, mutta sen sijaan israelilaisten kielteinen suhtautuminen hänen tekoonsa todennäköisesti yllätti hänet. Hän ehkä kuvitteli ’omiensa’ ottavan hänet nyt avosylin vastaan, mutta reaktio oli hänen yllätyksekseen päinvastainen. Heprealaiset näet torjuivat hänet ainakin kolmesta syystä:

1. Mooses todennäköisesti oli siinä määrin egyptiläistynyt hovissa, ettei häntä mielletty enää heprealaiseksi (vrt. 2. Moos. 2:19). Lisäksi hänen korkea yhteiskunnallinen asemansa erotti hänet orjakansasta.

2. Seuraamukset vapaan miehen tappamisesta pelottivat israelilaisia. He eivät halunneet kohdata seurauksia, jotka heille koituisi, jos heidät yhdistettäisiin murhaan.

3. Israelin kansa ei yksinkertaisesti ollut valmis vapauteen etenkään, kun se merkitsi muutosta nykyiseen ’mukavaan’ elämän menoon. (vrt. 2. Moos. 2:23-25). Heidän olonsa eivät olleet hyvät, mutta eivät vielä niin huonotkaan, että he olisivat olleet valmiit luopumaan niistä.

Mooses siis joutui pettymään. Hänen yrityksensä vapauttaa oma kansansa orjuudesta tyrehtyi jo alkumetreillä. Eikö häntä sittenkään oltu kutsuttu vapauttamaan kansaa orjuudesta? – Oli toki, mutta vielä ei ollut Jumalan aika. Jumala oli valinnut Mooseksen, mutta ei kumpikaan, ei Mooses eikä kansa, ollut valmis astumaan Jumalan suunnitelmaan. 40 vuotta Moosesta oli valmistettu Egyptin hovissa kansanjohtajan tehtävään, mutta tarvittiin vielä toiset 40 vuotta ennen kuin hän olisi tehtävään kypsä – ja ennen kuin hänen kansansa oli valmis vapautettavaksi.

Mooses erämaassa

Mooses pakeni Egyptistä itään Siinain niemimaan itäosaan, jota siihen aikaan midianilaiset asuttivat. Midianilaiset olivat paimentolaiskansaa, kuten israelilaisetkin. Midianilaisten sukujuuret olivat myös lähtöisin Abrahamista – heidän kantaisänsä Midian oli Abrahamin ja Keturan poika. Täällä Mooses vietti elämästään seuraavat 40 vuotta, sillä hän oli 80-vuotias, kun hän sittemmin astui tehtäväänsä kansanjohtajana (2. Moos. 7:7) ja 120-vuotias, kun hän kuoli (5. Moos. 34:7). Mooseksen elämä siis jakautui kolmeen 40-vuoden jaksoon.

Pakomatka Egyptistä aloitti 40-vuotisen Jumalan koulun erämaassa. Erämaassa vietetty aika oli valmistava jakso Mooseksen tulevaa tehtävää ajatellen kuin oli ensimmäinenkin, vaikka Mooses sitä tuskin itse Midianin erämaissa tiedostikaan. Hän näet mitä todennäköisemmin koki epäonnistuneensa Egyptissä ja hukanneen siellä viettämänsä ajan (vrt. Mooseksen vastustelu, 2. Moos. 4:10-13).

Pakomatkallaan Mooses pelasti pappi / kuningas Reuelin seitsemän tytärtä kaivolla paimenten ‘kynsistä’, minkä seurauksena tyttäret esittelivät Mooseksen isälleen ja Mooses sai yhden tyttäristä, Sipporan, vaimokseen. On mielenkiintoista, että tekstissä tyttäret esittelivät heprealaisen Mooseksen isälleen egyptiläisenä. Mooses oli todellakin 40 vuoden aikana egyptiläistynyt niin paljon, ettei häntä enää edes tunnettu heprealaiseksi. Ei siis lainkaan ihme, ettei hänen oma kansansa vastaanottanut häntä ’vapauttajana’.

Mooseksen apen nimen sanotaan tekstissä olleen Reuel (‘Jumalan ystävä’), mutta jo luvusta kolme alkaen (2. Moos. 3:1) appea kutsutaan nimellä Jetro (‘hänen ylhäisyytensä’). Osa tutkijoista pitää nimeä Reuel hänen varsinaisena nimenä, kun taas Jetro olisi puhuttelunimi. Todennäköisempi vaihtoehto on, että Reuel kuoli 40 vuoden aikana ja hänen poikansa Jetro (Hobab, Tuom. 4:11) astui hänen tilalleen suvun päämiehenä. Abrahamin tavoin Reuel ja Jetro olivat mitä todennäköisemmin sekä heimonsa kuningas että pappi.

Mooses työskenteli appensa laumojen paimenena ja perusti perheen. Hän sai kaksi poikaa (2. Moos. 18:2-4; Apt. 7:29), joiden nimet olivat Gerson (”olen tullut muukalaiseksi vieraalla maalla”) ja Elieser (”Isäni Jumala on minun apuni, hän pelasti minut faraon miekalta”). Nimet kuvaavat Mooseksen päällimmäisiä tuntemuksia Midianissa. Hän koki itsensä muukalaiseksi Midianissa, mutta se ei vähentänyt hänen luottamustaan Herraan. Oli hän sitten kotona tai kaukana sieltä, Herra oli olevan hänen pelastajansa ja suojelijansa.

Mooses vietti erämaassa normaalia perhe-elämää 40 vuotta (Ap. t. 7:30; 2, Moos. 2:23). Lisäksi ne tutkijat, jotka pitävät Jobin kirjaa Mooseksen kirjoittamana, ajoittavat sen kirjoitetun juuri tänä ajanjaksona, koska Jobin kirjan teema ja miljöö vastaavat varsin hyvin olosuhteita Midianissa.

Huomasithan, että Mooseksen erämaassa viettämä aika ei ollut yksinäisyyttä ja monologia Herralle, niin kuin se monesti väärin käsitetään. Mooseksen erämaakausi oli aivan tavallista paimentolaisen perhe-elämää, joka vastaa nykypäivän normaalia arkea. Hän oli siis asettunut paikoilleen elämään normaalia elämää aina siihen päivään saakka, kun luvussa kolme Jumala ilmestyy hänelle kesken työpäivän hänen ollessa paimenessa ja kutsuu hänet kansanjohtajaksi vapauttamaan Israelin Egyptin orjuudesta (3. Moos. 3:1-14).

Mitä erämaassa vietetty aika merkitsi?

On helppo ymmärtää ensimmäisen 40-vuotinen jakson merkitys Mooseksen tehtävää ajatellen valmistavana jaksona, jolloin hän sai tarvittavan koulutuksen kansanjohtajaksi ja sotapäälliköksi. Hän sai korkean sivistävän koulutuksen, jota hän tarvitsi esimerkiksi kansakunnan lakien laatimiseen ja ylipäätään Pentateukin (ja mahdollisesti Jobin kirjan) kirjoittamiseen. Lisäksi hänen hovissa viettämänsä aika takasi sen, että hän osasi paikallista kieltä ja hänet yhä tunnettiin Egyptin hovissa. Mitenpä muuten on mahdollista, että orjakansan edustaja saattoi ylipäätään päästä faaraon puheille.

Mutta edelleen myös jälkimmäinen 40-vuotinen kausi (Ap. t. 7:29-30) oli valmistavaa aikaa Moosekselle. Herää kysymys, mihin erämaassa vietetty perhe-elämä valmisti häntä? Nimittäin Mooses tuskin koki tuota aikaa valmistavana kautena, vaan päinvastoin hän mitä todennäköisemmin oli asettunut aloilleen viettämään normaalia elämää epäonnistuneen ’vapaustaistelun’ jälkeen, joka ei sitten ollutkaan ’hänen juttunsa’. Mooseksella oli kuitenkin vielä paljon opittavaa.

Ensinnäkin erämaassa vietetty aika valmisti häntä johtamaan kansaan seuraavat 40 vuotta tuossa samaisessa maassa, missä hän nyt paimensi appensa lampaita. Hän oppi tuntemaan olosuhteet ja paikat, jonne hän sitten johti Egyptissä ikänsä asuneen kansan.

Lisäksi hänen appensa Abrahamin jälkeläisenä mitä ilmeisimmin tunsi saman Jumalan, jonka Mooseskin oli oppinut tuntemaan lapsuudessaan ennen Egyptin hoviin siirtymistä. Uskon erämaassa vietetyn ajan olleen monella tapaa Moosekselle hengellisen kasvun aikaa – ei siis hengellistä kuivakautta niin kuin monesti erheellisesti kuulee sanottavan.

Eikä vähiten Mooses kasvanut myös ihmisenä, persoonana. Appensa alaisuudessa hän oppi kunnioittamaan auktoriteetteja, mutta ennen kaikkea turhat luulot inhimillisestä suuruudesta kuolivat. Mahtava Egyptin prinssi kaitsi nyt appiukon karjaa Siinain erämailla; Mooseksesta oli kasvanut mitä nöyrin ihminen (4. Moos. 12:3). Vasta nyt hän oli valmis Jumalan käyttöön; 80-vuoden aikana karttunut tieto ja taito olisi ollut turhaa, jos hän ei olisi kasvanut viisaudessa Jumalan tuntemukseen ja nöyryyteen.

Ja kuten aiemmin totesin, Jumalan kutsuessa Moosesta 40 erämaassa vietetyn vuoden jälkeen, Mooses oli ensimmäistä kertaa oikeasti valmis astumaan kansanjohtajan saappaisiin. Nyt nuo saappaat eivät tuntuneet hänestä enää sopivilta, kuten ne ehkä tuntuivat vielä 40 vuotta aiemmin Egyptissä, vaan ne olivat aivan liian suuret ja raskaat hänen jalkoihinsa. Hän ei enää ollut halukas vapauttamaan kansaa itse, vaan hän tiesi olevansa tehtävässään täysin riippuvainen Jumalasta, mutta toki myös toisista ihmisistä (2. Moos. 4:10-17).

Erämaassa vietetty aika valmisti siis Moosesta niin hengellisesti, henkisesti kuin fyysisestikin kohtaamaan tulevan erämaavaelluksen niskuroivan kansan johtajana. Kaikesta näkee, että Jumala todellakin tiesi, mitä hän Mooseksesta halusi. Lapsuudessa heprealainen koti ja kasvatus, sitten opiskelua ja yltäkylläistä elämää Egyptin hovissa ja vielä 40 vuotta perhe-elämää ja Jumalan tuntemukseen kasvamista erämaassa vaatimattomissa puitteissa.

Moni ajattelee, että Mooses joutui luopumaan paljosta silloin, kun hänet ajettiin pois hovista, mutta väitän hänen luopuneen paljon enemmästä, siinä vaiheessa, kun Jumala kutsui hänet erämaassa astumaan tehtäväänsä. Mooses oli 40 vuotta elänyt onnellista perhe-elämää ja saavuttanut varmasti mukavan aseman appensa perheessä. Ja kas yhtäkkiä ’kesken normaalin työpäivän’ hänet kiskaistaan irti turvallisesta arjesta ja laitetaan palaamaan takaisin aikaan ja paikkaan, jonka hän varmasti oli halunnut unohtaa monet kerrat.

Kansan valmistaminen

Jos siis Moosesta valmistettiin Jumalan antamaan suureen tehtävään, niin samoin siihen valmistettiin koko Israelin kansaa. Tästä kertoo seuraavat jakeet:

”Vuodet kuluivat, ja Egyptin kuningas kuoli, mutta israelilaiset huokailivat yhä orjuudessa. He huusivat hädässään, ja heidän avunhuutonsa kohosi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikerruksensa ja muisti Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille antamansa lupauksen. Hän katsoi israelilaisten puoleen ja näki heidän hätänsä.” (2. Moos. 2:23-25)

Monesti lukijalta jää näistä jakeista huomaamatta, että myös ne pitävät sisällään saman pitkän 40-vuotisen ajanjakson, jonka aikana Israelin kansan orjuus kävi raskaammaksi ja kohtelu koveni. Raskaan työn ja murheen aika valmisti kansaa lähtemään erämaahan pois hedelmällisestä ja vauraasta Egyptistä.

Ja ellei Jumalan valittua kansaa olisi kohdeltu näin julmalla tavalla, ei kansa olisi ollut valmis kuulemaan Jumalan suunnitelmaa paluusta luvattuun maahan – saati sitten ojentautumaan sen mukaan. Ilman valmistumisen aikaa, vapaustaistelun tulos olisi varmaan jäänyt yhtä laihaksi kuin Mooseksen yrittäessä sitä 40-vuotta aiemmin. Mutta nyt 40-vuoden erämaajakson jälkeen tilanne oli toinen; Mooses oli kypsynyt kansanjohtajaksi, mutta myös kansa oli kypsynyt alttiiksi astumaan Jumalan suunnitelmaan. Jumala ei odottanut vain Mooseksen valmistumista, vaan myös yhtä lailla kansan valmistumista.

Minun erämaani

Olemme nyt katsoneet, miten Mooses päätyi erämaahan ja mitä hän siellä puuhasteli. Olemme myös vähän analysoineet erämaajakson merkitystä Jumalan suunnitelman näkökulmasta. Mutta ehkäpä joitain periaatteita siitä on sovellettavissa myös mahdolliseen omaan ’erämaavaiheeseemme’, josta alussa lähdimme liikkeelle.

1. Mooses koki ensimmäisen vapaustaistelu-yrityksensä kohdalla, kuinka hosumalla ei synny kuin sutta ja sekundaa. Mooseksen aikomus oli toki oikea – toteutus ja ajoitus sen sijaan oli väärä. Jumalan aika ei ollut vielä; Mooses ei ollut valmis eikä liioin kansakaan, joka torjui Jumalan valitun. Sama koskee sinunkin palvelutehtävääsi. Voi olla, että Jumala on laskenut näyn sydämellesi, mutta Jumalan valitsema aika sen toteutumiselle ei ole vielä. Jos siis ymmärtämättömyyttäsi hosut ja epäonnistut, älä luovu näystäsi, vaan tunnusta erehtyneesi ja odota Jumalan aikaa.

2. Kertomus osoittaa kuinka Jumalan suunnitelma eteni johdonmukaisesti eteenpäin, vaikka inhimillisesti Mooses tuntui ottaneen kaksi askelta taakse ja yhden eteen. On jälkikäteen helppo ymmärtää Mooseksen elämäntapahtumien merkitys kokonaisuuden kannalta, mutta oliko se sitä Moosekselle tai Israelille silloin, kun he elivät valmistavaa aikaa? Epäilen, ettei Mooses kokenut erämaa-aikaa valmistautumisena suureen tehtävään – hänen missionsa oli elää Midianissa ja elättää perheensä. Ja samaa epäilen Israelin kansan kohdalla – heidän missionsa oli jaksaa eteenpäin päivä kerrallaan. Varaudu siis sinäkin siihen, että et kykene näkemään omaa ’erämaatasi’ arjessa Jumalan suunnitelman mukaisena valmistavana aikana. Mutta se, että et osaa tunnistaa Jumalan tarkoitusta elämän käänteille, ei tarkoita sitä, etteikö niillä olisi merkitystä.

3. Erämaa ei merkitse yksinäisyyttä ja kuivuutta; se ei ollut sitä Mooseksen kohdalla eikä sen tarvitse olla sitä sinullakaan. Mooseksen erämaassa viettämä aika oli täysipainoista kasvun aikaa hengellisesti. En usko pappi Jetron hengellisen perinnön kuivettaneen Moosesta, vaan päinvastoin innoittaneen häntä – ehkäpä jopa kirjoittamaan Jobin kirjan. Samoin vastuu perheenisänä kasvatti hänet vastuuseen ihmisjohtajana. Erämaa merkitsi Moosekselle valmistautumista Jumalan tehtävään tuiki tavallisessa arjessa, elämänkoulussa. Miksei sinunkin ’erämaasi’ voisi olla siellä, missä on arkesi? Ja miksi ’erämaasi’ pitäisi olla hengellisesti kuivaa, kun se ei ollut sitä Mooseksellakaan? Päinvastoin – Mooses kasvoi erämaavuosinaan luottamaan Jumalaan. Sama voisi siis odottaa sinua omassa ’erämaassasi’? Ehkä sinunkin ’erämaasi’ on hengellinen keidas, josta riittää annettavaa sitten, kun on sen aika.

4. Moosesta valmistettiin erämaassa tehtävään, mutta myös vastaanottamaan sen. En usko, että Mooses olisi ollut valmis edes harkitsemaan Jumalan hänelle osoittaman tehtävän vastaanottamista ilman erämaavuosien pitkää koulua ja kasvua hengelliseen ja henkiseen aikuisuuteen. Sama voi päteä sinunkin kohdallasi. Ehkä et tänään koe lainkaan olevasi valmis vastaamaan ’kyllä’ Jumalan kutsuun, mutta se tarkoittaa vain sitä, että tänään ei vielä ole se hetki, jolloin Jumalan kutsun on tarkoitus realisoitua kohdallasi. Uskon näet Jumalan valmistavan palvelijan paitsi suoriutumaan tehtävästään, myös kypsäksi vastaanottamaan hänelle osoitetun tehtävän.

5. Jumalan antamaan näkyyn vastaaminen merkitsee aina luopumista. Se on luopumista mukavasta nykyisestä elämästä. Mooses joutui kahdesti luopumaan kaikesta. Ensimmäisellä kertaa hän luopui Egyptin hovin loistosta ja asemastaan prinssinä. Hän ei siis luopunut vain jostain mikä vielä odotti häntä, vaan hän sulki oven takanaan loistolle, jossa oli elänyt jo vuosikymmeniä. Ja saman valinnan hän joutui tekemään uudelleen erämaajakson jälkeen. Hänellä oli perhe ja ammatti, todennäköisesti myös mukava asema Jetron perheessä, mutta jälleen kerran hän joutui luopumaan. Hän jätti taakseen mukavan ja turvallisen elämän, palatakseen takaisin Egyptiin vapauttamaan kansaa, joka oli hänet jo kerran torjunut, ja jonka tähden hän oli menettänyt asemansa Egyptissä. Ehkäpä Jumala haluaa sinunkin astuvan ulos ’mukavuusalueeltasi’, tutusta ja turvallisesta arjesta, kohti hänen suunnitelmaansa. Ei ole helppoa jättää taakse mukavaa leppoista arkielämää ja käydä kohti tuntematonta. Se on kuitenkin mielekkäin mahdollinen vaihtoehto vai luuletko, että Mooses pohtii edelleen, mistä hän jäi paitsi lähtiessään Egyptistä tai Midianista? Ja mitä luulet, olisiko Mooses miettinyt samaa, jos hän olisi jättänyt vastaamatta Jumalan kutsuun?

Meillä jokaisella on paljon opittavaa Mooseksen erämaavuosista. Voimme ottaa hänen oikeista ja vääristä ratkaisuista opiksemme, kuten edellisissä viidessä kohdassa esimerkiksi on yritetty tehdä. Mutta ennen kaikkea Mooseksen erämaavaihe opettaa meidät nostamaan katseemme pois omasta itsestä ja inhimillisistä rajoituksista. On tervettä nähdä oma rajallisuutensa, mutta vähintään yhtä tärkeää on oppia näkemään asiat Jumalan perspektiivistä tai paremminkin oppia luottamaan, että Jumala näkee ne oikein.

Kun katsot Mooseksen elämää näin jälkikäteen Mooseksen kirjan sivuilta ikään kuin ylhäältä tietäen koko ajan, mihin tapahtumat johtavat, näet hänen elämänsä merkityksen niin kuin Jumala näkee tälläkin hetkellä sinun elämäsi. Jumalan perspektiivistä mikään tapahtuma tai ajanjakso ei ole merkityksetön – kaikki tapahtuu kauniisti omalla ajallaan ilman kiiruhtamista tai huolta tulevasta.

Olethan siis vapaa elämään elämääsi arjessa ilman jatkuvaa tuskastuttavaa huolta kutsun toteutumisesta ja näkysi aitoudesta. Herra näkee elämän merkityksen selkeästi ’ylhäältä’, vaikka sinä et ’alhaalta’ voikaan nähdä asioita niiden koko merkityksessä. Eläkäämme tässäkin suhteessa niin kuin Jeesus meitä kehottaa:

”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.” (Joh. 14:1)

Ja kun muistetaan, että usko on luottamusta Jumalaan ja ojentautumista sen uskon mukaan, mitä emme näe (Hepr. 11:1), voi Jeesuksen sanat lukea täten kehotukseksi luottaa Jumalaan myös silloin, kun emme itse kykene näkemään elämäntapahtumien merkitystä.

Pohdittavaa

Missä on minun ’erämaani’?
Mikä on ’erämaan’ tarkoitus?