Tekstini puhuu ”sukupolvesta”, jolle ei tunnu kelpaavan mikään. Kuulostaako tutulta? Eipä tämä liene aivan uusi asia. Luetaanpa.

Lapsen kaltainen vai ”kuin lapset torilla”? (Kuva Peter Pixabaystä)

”Mihin siis vertaisin tämän sukupolven ihmisiä? Millaisia he ovat? He ovat kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.’ Johannes Kastaja on tullut, hän ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: ’Hänessä on paha henki.’ Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, ja te sanotte: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden tunnustavat oikeaksi kaikki Viisauden lapset.” (Luuk. 7:33-35)

Jeesus vertaa aikansa sukupolvea torilla istuviin lapsiin, mikä kuvaa varsin hyvin Jeesuksen ajan uskonnollisen eliitin asenteita. Ensin he torjuivat Johannes Kastajan pahan hengen lähettiläänä, koska ”hän ei syönyt eikä juonut” – ts. elänyt ’tavallisten’ ihmisten tavoin. Kohta sama porukka torjui Jeesuksen nyt sen tähden, että hän puolestaan ”söi ja joi”; siis eli ’tavallisten’ ihmisten tavoin.

Eipä ole ajat muuttuneet. Sama ”sukupolvi” elää ilmeisesti tänäänkin. Sukupolvemme on sekin kuin ”torilla istuvat lapset”. Tori on vain siirtynyt sähköiseen mediaan. Evankeliumin ilosanoman tuojat tulevat torjutuksi, koska kuulijat ovat päättäneet olla vastaanottamatta heitä ja heidän sanomaansa, koska se ei nyt vain sovi heidän elämän suunnitelmiinsa.

Ikävä kyllä ”sukupolvi” on sama siinäkin, että arvostelijoita ja Jumalan työn mitätöijiä on etenkin niiden joukossa, jotka edustavat Jumalan valtakunnan ääntä. Aina löytyy heitä, jotka torjuvat Jumalan miehet ja naiset sen tähden, että ilosanoman tuoja ”ei syö eikä juo” tai sen tähden, että ”hän syö ja juo”. Aina löytyy jokin syy, mikä tekee julistajasta kyseenalaisen tai uudesta käytännöstä harhaoppisen. Surullista.

Älä tiedä vaan tunne

Älkäämme kiinnittäkö huomiota niiden ”torilla istuvien” sivusta tarkkaavien ”lasten” joukkoon. He mielestään tietävät kaiken, mutta eivät tunne totuutta. Ja niin kauan, kun he ’tietävät’, totuus pysyy heille tuntemattomana.

Katsotaan mieluummin toista ”lastenmielisten” joukkoa. He ottavat vaarin Jeesuksen sitaatin päättävistä sanoista ”mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!”

He eivät yritä tietää Jumalaa ja arvailla hänen teitään ulkoa käsin. He eivät kuvittele olevansa itse viisaita, vaan iloitsevat Jumalan viisaudesta ja hänen teoistaan.

He tuntevat Jumalan, koska yksinkertaisesti luottavat häneen. Ja sen perusteella he uskaltavat luottaa häneen jopa lapsenomaisesti. Se on kaikessa ja kokonaisvaltaisesti. Heistä Jeesus sanoo samassa luvussa näin:

”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut nämä asiat viisailta ja älykkäiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.” (Matt. 11:25)

Jumalan valtakunta tulee ilmi Jumalan tekojen kautta. Siinä mitä Jumala tekee, hänen tahtonsa ja aivoituksensa tulevat näkyviksi ihmisille. Mutta hänen tekojensa viisauden tuntee vain hän, joka elää luottamuksesta käsin. Hän luottaa ehdoitta Jeesukseen ja seuraa häntä. Hän ei etsi Jumalan tekoja omaksi edukseen.

Jeesuksen seuraaminen on hänen persoonansa tuntemisesta. Kun tunnet Kristuksen, tunnet myös hänen tekonsa. Jeesuksen opetuslapset tunsivat hänet ja siksi seurasivat häntä. Ja koska he seurasivat häntä, he tunsivat hänet. Tästä syntyy Jumalan ikiliikkuja, joka syvenee ja syvenee. Koska seuraat, siksi tunnet. Koska tunnet, siksi seuraat. Ja näin ikuisuuden salaisuudet avautuvat sinulle sitä myöten, kun Jumala tahtoo ne sinulle paljastaa.

Hän ei tee itseään tiettäväksi uteliaille eikä oman etunsa etsijöille. Hän on valinnut tuntemisensa välineeksi uskon ja aina syvenevän luottamuksen. Niin oli Jeesuksen aikana ja niin on myös tänä päivänä. Seuraaminen ja tunteminen kulkevat käsi kädessä.

Jeesuksen ’tunteminen’ ja ’seuraaminen’ ovat päinvastaista melkein samaa tarkoittaville sanoille ’tietäminen’ ja ’tarkkaaminen’. Tietäminen on laimeaa verrattuna tuntemiseen, ja samoin vierestä ’tarkkaaminen’ on pinnallista höttöä verrattuna ’seuraamiseen’.

Älä tarkkaile, vaan seuraa

Ajanlaskun alun uskonnollinen eliitti tarkkaili ajan merkkejä ’likaamatta itse käsiään’. Toisin sanoen he ’tarkkasivat sivusta’ Johannesta ja Jeesusta. He ’tiesivät’ mielestään muita paremmin. Tietäjien ja tarkkaajien keskuudesta löytyi aina vahvimmat mielipiteet siitä, mikä on oikeaa ja mikä ei.

Näitä riittää meidänkin aikana. On tietäjää ja profeettaa, jotka kiertävät areenoita julistamassa totuuksia, jotka ovat itse keksineet ja laittaneet Jumalan kannettavaksi. Ottavat itse parhaat päältä ja antavat muidenkin paistatella oman järkensä valossa. Oi ihanuutta!

Jeesuksen opetuslapset eivät ’tarkanneet sivusta’, vaan seurasivat Jeesusta. He eivät aina ’tietäneet’, mutta he tunsivat Herransa. He olivat oppimattomia, mutta tunsivat Jumalan paljon paremmin, mitä oppineet. Ja mikä ihmeellisintä, he eivät edes itse tienneet tuntevansa!

Siinä missä Jumalan suunnitelma ei avautunut heidän ymmärrykselleen, he saattoivat silti luottaa siihen, koska he tunsivat Jumalan. Tämä tuntemus avasi heissä luottamuksen Jumalan suunnitelmaan ilman, että heidän tarvitsi itse ymmärtää kaikkea. He siis tunsivat mestarinsa ja oppivat luottamaan hänen ratkaisuihin silloinkin, kun ’ulkoinen’ ei avautunut heille.

Tänäänkään Jeesus ei ole kutsunut omiaan ’tietämään’ häntä tai ’tarkkaamaan’ sivusta, mitä Jumalan Pyhä Henki tekee. Jeesus on kutsunut omansa ’tuntemaan’ hänet ja seuraamaan häntä – eli elämään hänessä, elämään Jumalan teoissa. Se on elämää Kristuksessa niin kuin Jumalan Pyhä Henki tekee sen kirkastaakseen Kristuksen.

Jumalan seurakunta ei ole sivustakatsojien joukko, vaan se elää Jumalan yhteydessä ja iloitsee hänen teoistaan. Näin sen ainakin pitäisi olla. Jos se ei ole sitä, se on vain seurakunta – ei Jumalan seurakunta.

Sinun vuorosi

Mitä sinä tahdot? Ehkä sinulle riittää, että ’tiedät’ Jumalasta ja saat arvioida sivusta heitä, keiden kautta Jumalan Pyhä Henki toimii tai sitten ei toimi? Eli niin kuin tekivät Jeesuksen ajan ’tarkkailijat’. Vai tahdotko olla yksi heistä, ketkä kulkevat Jeesuksen seurassa tuntien hänet ja luottavat häneen silloinkin, kun eivät ymmärrä Herransa aivoituksia?

Ehkä sinulle riittää, että näet Jumalan tekevän suurta ja sinä voit katsella sitä sivusta? Taputat Herralle, kun hän tekee jotain erityistä, ja nuriset sitten, kun asiat eivät menekään mielesi mukaan.

Vai tahdotko sittenkin mieluummin tuntea Jumalan? Tahdotko tuntea hänet ja elää hänen kanssaan, vaikka se tarkoittaisi sitä, että elämään mahtuu hetkiä, joita et olisi tahtonut kohdata? Mutta kohtaatko mieluummin todellisen elämän Jumalan kanssa kuin elät nuo hetket helpommin ilman hänen läsnäoloaan seuraten sivusta?

Jeesuksen seuraaja vai ’sivusta seuraaja’? Valitsetko helpon ’hyvän’ vai etsitkö ’parasta’? Valinta on sinun.