Pääsiäisviikkoa vietettiin Suomessa vanhoina aikoina rauhan ja levon juhlana. Silloin ei saanut tehdä työtä eikä missään tapauksessa ollut lupa metelöidä, etteivät hyvät haltijat lähtisi talosta.

Pääsiäiseen on suomalaisessa juhlaperinteessä liittynyt vahvasti hiljaisuus ja tietty vakavuus. Itseäni pääsiäisviikon päivistä on aina askarruttanut pitkäperjantain nimi ja päivän tietty vakavuus ja synkkyys. Lapsena tuntui siltä, että pitkäperjantaina vietettiin vuotuista ’suruaikaa’ Jeesuksen muistolle. Pääsiäisenvietto tuntui synkältä, joskin arvokkaalta, juhlalta, jonka toki piti loppua ilon juhlaan pääsiäispäivänä, mutta jotenkin vain synkkyys jäi minulle pääsiäisen vieton yleisväriksi.

Olen aina mieltänyt sanan ’pitkäperjantai’ viittaavan suruun ja Jeesuksen pitkään kärsimyksen päivään. Intuitio on osunut oikeaan, koska suomalainen nimitys pitkäperjantai on käännöslaina pohjoismaisista kielistä (ruotsiksi ”långfredag”), millä viitataan Kristuksen ristinkuoleman murhenäytelmään. Vastaavasti saksan kielen nimitys ”Karfreitag” sisältää ajatuksen surusta, sillä sanan alkuosa ’kar’ on vanhaa saksaa ja tarkoittaa surua. Pitkäperjantain suru ja apaattisuus välittävät samoja tunnelmia, joita Jeesuksen seuraajat ja rakkaat kokivat, kun he näkivät Jeesuksen kuolevan ristillä.

Pitkäperjantai ei kuitenkaan kaikissa kulttuureissa ja kielissä edusta murheen ja surun juhlaa, vaan toisin katsottuna pitkäperjantai julistaa päinvastaista ilon sanomaa: Kristus on kuollut edestämme, sovitustyö on täytetty (Joh. 19:30). Pelastetun näkökulmasta pitkäperjantai on ilon ja riemun päivä. Monissa kielissä pitkäperjantain ilo näkyy jo sen nimessä. Ehkä parhaiten tunnetaan englannin kielen nimitys ”Good Friday” eli hyvä perjantai, joka kuvaa sovituksen lahjan luonnetta. Samoin päivän juhlallisuuteen ja pyhyyteen viittaa esimerkiksi ranskan ”Vendredi saint” (pyhä perjantai) ja viron ”suur reede” (suuri perjantai).

Pitkäperjantai on mitä suurin ilon päivä kristikunnalle. Pitkäperjantaina Jeesus vei päätökseen sovitustyön, jonka Jumala vahvisti ihmein ja merkein heti Jeesuksen annettua henkensä (Matt. 27:51-53, Mark. 15:38).

Jos siis pääsiäissunnuntaina iloitsemme ylösnousemuksesta, on pitkäperjantaina aihetta iloita siitä, kuinka Jeesus Kristus sovitti syntimme ja näin tehden murensi synnin ja kuoleman vallan elämästämme.

Kärsimysviikon keskeisyys

Pääsiäisen viettäminen vuotuisena juhlakautena kertoo Kristuksen elämän viimeisen viikon keskeisyydestä kristillisen uskon kannalta. Vuosittain viimeistään palmusunnuntai siirtää meidät kertaamaan mielessämme pääsiäisen tapahtumia.

Kristillisen juhlakauden vietto ei kuitenkaan ole ainoa asia, joka painottaa pääsiäisviikon tapahtumien keskeisyyttä kristillisessä uskossa. Pääsiäisviikon keskeisyydestä kertoo näet sekin, että kaikki neljä evankelistaa käyttävät sanoin mitattuna vähintään kolmanneksen evankeliumin tekstistä viimeisen viikon tapahtumien käsittelyyn.

Evankelistoittain tarkasteltuna kärsimysviikon tapahtumat palmusunnuntaista ylösnousemuksen päivään jakautuvat lukuina seuraavasti:

• Matteus 21 – 28 (Matt. 21:1-28:15)

• Markus 11 – 16 (Mark. 11:1-16:8)

• Luukas 19 – 24 (Luuk. 19:28-24:43)

• Johannes 12 – 20 (Joh. 12:1-20:25)

Kolmasosa koko teoksen tekstistä kuvaamaan yhden viikon ajanjaksoa on melkoisen suuri osuus, kun ajatellaan Jeesuksen julkisen toimintakauden kestäneen kokonaisuudessaan 3 1/2 vuotta, puhumattakaan siitä, että hän eli maanpäällä yli 30 vuotta.

Mietipä omaa elämääsi – jos kirjoittaisit siitä kirjan, etkö sinäkin painottaisi siinä erityisesti niitä tapahtumia, jotka koet tähänastisen elämäsi kannalta käänteentekevinä aikoina? Ehkä kirjoittaisit erityisen tarkasti esimerkiksi uskoontuloon johtaneista tapahtumista, lapsen syntymästä, tms.

Puhekokoelmat

Jos Jeesus olisi ollut ensisijaisesti lainopettaja ja rabbi, evankeliumit olisivat rakenteeltaan erilaisia. Ne olisivat puhekokoelmia, jotka painottaisivat opetuksia eivätkä tunnustekoja ja ylösnousemusta.

Ja näin on esimerkiksi gnostilaisten evankeliumien kohdalla, kuten Tuomaan evankeliumissa, joka on pitkälti pelkistetty Jeesuksen sanojen kokoelmaksi. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että gnostilaisuus piti Jeesusta mystisen salatun tiedon ilmoittajana.

Historian kirjoitukset

Jos taas evankelistat olisivat tahtoneet Jeesuksen muistettavan historian merkkihenkilönä, he olisivat kirjoittaneet tasapainoisen kuvauksen Jeesuksen koko elämänkaaresta.

Näin ovat tehneet puolestaan varhaiset juutalaiset historioitsijat (vrt. Josefus, Juutalaishistoria XVIII), jotka ovat selvittäneet pääsiäisviikon tapahtumat hyvinkin lyhyesti. Joidenkin modernien juutalaiskirjoittajien kuvaukset historiallisesta Jeesuksesta loppuvat jopa suoraan sanoihin ”Ja Jeesus kuoli.” (esimerkiksi David Flusher, A.A. Kabab).

Evankeliumit

Evankelistat käyttivät valtaosan tekstistä kärsimysviikon kuvaamiseen. Se ei johtunut siitä, etteikö Jeesus ei olisi tehnyt ja puhunut juuri mitään muuta merkittävää toimintakautensa aikana. Kirjoittaahan evankelista Johannes oman teoksensa loppusanoiksi:

”On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin. luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.” (Joh. 21:25)

Jeesuksen opetukset ja ihmeet olisivat riittäneet täyttämään monen monta kirjaa, mutta siitä huolimatta kaikki neljä evankelistaa valitsivat tehdä samoin. Jopa Johannes teki niin, vaikka hän kirjoitti evankeliuminsa huomattavasti kolmea muuta evankelistaa myöhemmin ja selkeästi pyrki täydentämään kolmen muun kertomusta valikoimalla tekstiinsä sellaisia seikkoja, joita muut eivät olleet kertoneet. Siitäkin huolimatta Johannes keskittyy tekstissään kärsimysviikkoon.

Evankeliumien painotus paljastaa täten, että Jeesuksen Kristuksen keskeisin työ oli syntien sovittaminen – ei etiikan tai teologian opettaminen. Raamatun evankeliumit kehottavat lukijaa muistamaan ensisijaisesti, että Jeesus on kuollut hänen syntiensä tähden. Hän ei ole ’vain’ kerran elänyt suuri opettaja tai ihmeiden tekijä, vaan ylösnoussut Jumalan Poika, sinun ja minun Vapahtajani.

Varhaiset uskontunnustukset

Jeesuksen sovitustyön ensisijaisuutta kristillisen uskon kulmakivenä painottavat myös varhaiset alkuseurakunnalliset uskontunnustukset. Tunnustukset toki ilmoittavat meille Jeesuksen historiallisena henkilönä ja ne nojautuvat siihen, mitä hän ja Vanhan testamentin profeetat ovat meille luvatusta messiaasta opettaneet.

Tunnustukset eivät kuitenkaan esitä meille pelkkää tietopuolista kuvaa Jeesuksesta tai teoreettista lausumaa hänen opetuksistaan, vaan ne herättävät ihmisen uskomaan siihen, mitä Jeesus on tehnyt meidän puolestamme. Uskontunnustus katsoo kristillisen uskon ytimeen ja asettaa ihmisen valitsijan paikalle.

Tunnustuksen edessä ihminen on valinnan paikalla: hän joko tunnustautuu uskomaan sen sisällön tai kieltää uskovansa sen. Kristillinen seurakunta on rakennettu uskon varaan; me uskomme siihen, mitä Jeesus – Jumalan Poika – teki meidän puolestamme.

Luetaanpa muutama Raamattuun taltioitu teksti, jotka kuvaavat sitä uskonopin sisältöä, mitä on käytetty alkuseurakunnassa uskontunnustuksena. Pohdipa oheisia tekstejä lukiessasi, mikä onkaan uskomme keskeisin asia: kuka teki ja mitä sekä kuka sai ja mitä?

”Jeesus Kristus on Herra”

”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sen tähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2:5-11)

”Sen evankeliumin”

”Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: — Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.” (1. Kor. 15:1-5)

”Millä voimalla ja kenen nimessä?”

”He käskivät tuoda apostolit eteensä ja kysyivät: ’Millä voimalla ja kenen nimessä te tämän teitte? Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: ’Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! Jos meidät nyt pannaan vastaamaan sairaalle tekemästämme hyvästä teosta ja ilmoittamaan, kenen nimessä hänet on parannettu, niin tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä. Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.'” (Ap. t. 4:7-12)

Teksteistä välittyy kirkkaasti kärsimysviikon tapahtumien keskeisyys uskon perustana. Luemme sitten Apostolien tekojen kertomana alkuseurakunnan saarnojen sisältöä tai Paavalin kirjeitä, kaikkia niitä yhdistää kulmakivenä sama perustus: usko Kristuksen Jeesukseen ja hänen sovituskuolemansa meidän edestämme.

Pääsiäisviikon lyhyt oppimäärä

Tänäkin pääsiäisenä on paikallaan pysähtyä hetkeksi pääsiäisviikon tapahtumien äärelle. Tätä kirjoittaessani kuljen kärsimysviikkoa pitkäperjantain aamun varhaisten tuntien kohdalla.

Kirjoittaessani kärsimysviikon ’rinnakkaistodellisuudessa’ Jeesus on läpikäynyt ensin yön pikkutunteina kolme juutalaista oikeudenkäyntiä. Tämän jälkeen hän kävi läpi roomalaisen oikeuden. Ennen tekstini valmistumista Jeesus on käynyt läpi ruoskinnan, sotilaiden pilkan ja kulkenut väkivallan teoista uupuneena Via Dolorosan. Aamun kello yhdeksän aikaan Herrani ristiinnaulittiin – ja minä yhä vain kirjoitan.

On huikeaa kulkea pääsiäisenä kärsimysviikkoa eteenpäin eläen sitä uudelleen todeksi ’reaaliajassa’. Kehotan sinua kokeilemaan sitä itsekin – se on omalla tavallaan uudistava ja aina uusi tuore kokemus. Tapahtumat voit seurata tarkasti Raamatusta, mutta tässä hieman osviittaa kärsimysviikon tapahtumista.

Palmusunnuntai

• Saapumien Betaniasta Jerusalemiin

Maanantai

• Jeesus kiroaa viikunapuun

• Jeesus puhdistaa temppelin

Tiistai

• Lukuisat keskustelut oppineiden kanssa

• Jeesus opettaa temppelissä

• Jeesus palaa Betaniaan

• Jeesus voidellaan

Keskiviikko

• Suunnitelmat Jeesuksen tappamiseksi

• Juudas sopii kavaltamisesta

Kiirastorstai

• Pääsiäisaterian valmistaminen

• Pääsiäisateria (ilta)

• Jeesus lohduttaa opetuslapsia

• Matka Getsemanen puutarhaan ja puheet (myöhäinen ilta)

• Getsemanessa (ilta, alkuyö)

Pitkäperjantai

• Jeesus petetään, pidätetään ja hylätään (alkuyö)

• Kolme juutalaista oikeudenkäyntiä (yöstä aamun sarastukseen)

  • Hannas (Pietari kieltää Jeesuksen)

  • Kaifas

  • Sanhedrin (Juudas hirttää itsensä)

• Kolmasti roomalaisen oikeuden edessä (aamu 6 – 7:30)

  • Pilatus

  • Herodes

  • Pilatus uudelleen

• Sotilaiden pilkattavana ja ruoskittavana (noin kello 8)

• Via Dolorosa (ennen kello 9)

• Ristiinnaulitseminen (9 – 15)

  • Pimeys peitti Jerusalemin (12 – 15)

• Kuolema (noin kello 15)

  • temppelissä teurastettiin pääsiäislampaat

  • temppelin väliverho repesi

  • maa vavahteli

• Jeesuksen hautaus ja haudan sulkeminen (ennen kello 18)

Pääsiäispäivä

• Sapatti loppui lauantaina (kello 18)

• Naiset tulivat tyhjälle haudalle (varhainen sunnuntai aamu)

  • Magdalan Maria tapaa ylösnousseen Jeesuksen

• Johannes ja Pietari käyvät haudalla (aamu)

• Jeesus ilmestyy Emmauksen tiellä (päivä)

• Jeesus ilmestyy 10 opetuslapselle (ilta)

Toivottavasti tämä lyhyt oppimäärä pääsiäisviikon tapahtumista motivoi sinua kokeilemaan, millaista on viettää reaaliaikaista kärsimysviikkoa.

On sangen valaisevaa konkreettisesti todeta, että Jumala, joka on luonut maailmankaikkeuden 7 päivässä, toteutti ihmiskunnan lunastuksen kannalta oleelliset tapahtumat samaisessa ajassa. Joka tapauksessa kärsimysviikko on ihmiskunnan historian kannalta sen tärkein yksittäinen viikko.

Kristillisen uskon ydin

Jeesus oli suuri opettaja ja profeetta, mutta se ei silti ollut hänen maanpäällisen vaelluksensa keskeisin tarkoitus. Jeesus tuli ilmoittamaan meille Isän (Joh. 14:9-11), ei vain sanoissa ja tunnusteoissa, vaan ennen kaikkea sovitustyössä. Jeesus ei siis ollut vain opettaja ja profeetta, hän oli enemmän.

Jeesus oli myös tunnustettu historian merkkihenkilö ja maailmanuskonnon perustaja, jonka historiallisuutta kukaan Rooman tai juutalaiskansan historiaa tunteva ei sanallakaan kyseenalaista. Sen tunnustavat niin juutalaiset, muslimit kuin myös ateistit ja agnostikot. Jeesus oli kuitenkin enemmän kuin pelkkä uskonnon perustaja.

Ihmisen kannalta tärkein tapahtuma Jeesuksen elämäntyössä toteutui kärsimysviikolla. Tuskin yhtään Galilean miehen opetusta tai tunnustekoa tunnettaisiin niin laajalti, elleivät kärsimysviikon tapahtumat olisivat tulleet uuden elämän perustaksi miljoonien hänen seuraajiensa elämään. Tuskin tuntisimme Jeesusta maailmanuskonnon perustajanakaan, ellei kärsimysviikolla olisi tapahtunut jotain, mikä todella muuttaa ihmiselämän tänäänkin.

Uskon ytimessä

Kristillisen uskon kannalta evankeliumien oleellisin sanoma ei ole siinä, mitä Jeesus sanoi. Se ei ole hänen historiallisuudessaan, eikä siinä, että me oivaltaisimme tai pystyisimme noudattamaan jotain, mitä hän on opettanut. Kristillisen uskon ydin on Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa.

Uskon perusta ei ole siinä, mitä me ihmiset teemme tai tiedämme, vaan siinä, mitä Jeesus on tehnyt meidän puolestamme. Tästä syystä ja vain tästä syystä

• apostolien julistus keskittyi yksinkertaisesti kehottamaan ihmisiä uskossa vastaanottamaan Jeesuksen sovitustyön ja todistamaan kärsimysviikon tapahtumista

• kaikki neljä evankelistaa kirjoittivat suurimman osan teoksestaan vain viikon mittaisesta ajanjaksosta Jeesuksen elämässä

• me tänä pääsiäisenä jälleen kerran käymme läpi kärsimysviikon tapahtumia kuin eläen ajassa uudelleen maailmanhistorian tärkeimmän viikon tapahtumat.

Sinun sydämesi ytimessä

Totisesti Herra Jeesus Kristus on pääsiäisen Herra. Hän ei ole ’joku pääsiäisen tai kärsimysviikon herra’, vaan hän tahtoo olla sinun Herrasi. Pitkäperjantain sanoma meille jokaiselle kuuluu Jesajan sanoin näin:

”Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes. 53:4-5)

Jeesus Kristus ei ole kuka tahansa pääsiäisen merkkihenkilö, vaan sinun henkilökohtainen Vapahtajasi! Hän on ristinkuolemassa sovittanut sinun syntisi. Pelastus ei ole siinä mitä minä sanon tai sinä teet, vaan siinä mitä Herra Jeesus Kristus on tehnyt sinun edestäsi.

Joka uskoo omalle kohdalla todeksi syntien anteeksiannon ja ylösnousemuksen Jeesuksessa Kristuksessa, hänen kohdallaan pitkäperjantain kertomus kärsivästä Kristuksesta muuttuu surun ja kuoleman kertomuksesta ilon ja elämän kertomukseksi.

Ethän jää seuraamaan ristisaattoa sivusta ulkopuolisena? Koe pääsiäisen ihme omakohtaisesti – astu pieni askel uskossa ja koe, miten Herran Jeesus on voimallinen muuttamaan sinun elämäsi.

Pohdittavaa

Miksi kärsimysviikko on niin keskeinen?
Onko pelastus sanoja vai tekoja? Jos on niin, kenen?
Onko Jeesus Kristus sinun elämäsi Herra?