Sunnuntain teksti sopii teemallisesti hyvin paastonajan ensimmäiselle viikolle. Tämä siksi, että Jeesuskin paastoaa tekstissä.

Ajatus Jeesuksen kiusauksista juuri paaston yhteydessä on luonut monelle sellaisen mielikuvan, että paasto olisi olemukseltaan itsensä kiusaamista. En ihan näin suoraa johtopäätöstä tekstin pohjalta silti tekisi. Toki paasto on tietoista pidättäytymistä jostain, minkä vuoksi se monesti johtaa sellaiseen tahdon taisteluun paaston pitämisen puolesta.

Jos ajattelet esimerkiksi perinteistä ruokapaastoa, niin toki on niin, ettei tuo jääkaappi normaaliolosuhteissa ketään ’kiusaa’. Ei se huutele eikä kutsu luokseen. Sen kuin menet kaapille ja otat sieltä, mitä mieli tekee. Ei kiusan kiusaa.

Jos taas olet päättänyt paastota etkä ole vielä henkisesti asettunut paastoon, huomaat täyden jääkaapin houkuttavan eri tavalla. Mielihalujen myötä siitä on kasvanut kiusausten keidas – kaikkien houkutusten äiti. Jääkaapista kiusaajasta on tullut jopa niin konkreettinen, että voit hyvinkin huomata jopa juttelevasi jääkaapille. Asia lienee siis juurikin niin kuin apostoli Jaakob sen kiteyttää:

”Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee.” (Jaak. 1:14)

Vaikka paasto liittyy Jeesuksen kiusausten kehyskertomukseen, niin kiusaukset ovat silti erillinen tekijä paastosta. Tekstissä paasto tavallaan toi esiin kiusaukset, joita normaalioloissa emme ehkä kiusauksina edes pitäisi. Jeesuksen tapauksessa paasto edusti kehon ja mielen väsymistä ja erämaa yksinäisyyttä tai omillaan pärjäämistä. Kummatkin näistä me voimme omalla kohdallamme kohdata ihan tavallisessa arjessa. Kun sielunvihollinen tapasi Jeesuksen tässä tilassa, hän näki tilaisuutensa koittaneen. Luen tekstin.

”Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.'” Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’” Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’” Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.”” (Matt. 4:1-11)

Paastosta kiusauksiin

Teksti astuu syvälle kiusauksen olemukseen. Yleensä me jäämme siinä pintavesiin. Katselemme ulkonaista, kun pitäisi katsoa syvälle sisään. Se on kuin lammen pinnalla katselisi kelluvia lehtiä, kun pohjalla näkyisi aarre.

Muistan nuorena miehenä ihmetelleeni, miksi Jeesusta kiusattiin tällaisilla asioilla. Myöhemmin ymmärsin, että Jeesus paini kiusauksissa aivan eri sarjassa, missä minä olin. Oma ajatukseni kiusauksesta liittyi vain ulkoisiin tekijöihin enkä ymmärtänyt mitään kiusauksen sisäisistä ulottuvuuksista.

Ehkä alkuun ihmettelin näiden Jeesuksen kiusausten luonnetta, mutta pian opin ymmärtämään sen, että Jeesuksen kohtaamat kiusaukset olivat hänelle räätälöityjä. Eiväthän minunkaan kiusaukset välttämättä tunnu jostain toisesta lainkaan kiusaukselta.

Ei ole mitään mieltä verrata Jeesuksen kiusauksia omiinsa ulkoisessa mielessä. Kun taas katsomme syvälle, huomaamme yllättäviä yhtäläisyyksiä kiusausten välillä. Sama sisältö voidaan pukea monin tavoin – aivan kuin näyteikkunan mallinukke.

Jeesuksen kiusaukset oli suunnattu Jumalan Pojalle. Paholainen näet puhuttelee Jeesusta tekstissä Jumalan Pojaksi ja kiusasi häntä siitä lähtökohdasta. Jeesusta kiusattiin hänen Isänsä tähden – siksi, että hän oli Jumalan sukua, perhettä ja samaa olemusta.

Jumalan Pojan kiusaukset ovat Jumalan Pojan kiusauksia, ihmislapsen kiusaukset taas ovat toisenlaiset. Vaikka Jeesuksen kiusaukset olivat erilaiset kuin ne, mitä sinä kohtaat elämässäsi, se ei tarkoita sitä, etteikö niillä olisi yhtymäkohtia toisiinsa.

Luulen, että Jeesuksen kiusauksissa on myös jotain meille tuttua, kun katsomme, mihin vihollinen niillä pyrkii. Toinen mielenkiintoinen tarkastelukulma on katsoa, miten Jeesus toimii kiusattuna.

Jeesuksen kohtaamat kiusaukset

Jeesuksen kolmesta kiusauksesta löytyvät samat elementit, jotka aikanaan saivat ensimmäisen ihmisparin lankeamaan syntiin. Kun hyvän ja pahan tiedon puuta katsottiin ihmisen näkökulmasta, se näytti tältä:

”Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. ” (1. Moos. 3:6a)

Erämaan kolme kiusausta ovat samoja ’peruskiusauksia’, joiden kanssa ihmissuku on askarrellut vuosituhannet ja langennut niihin kerta toisensa jälkeen. Miksi siis muuttaa toimivaa ’reseptiä’? Vihollinen vetoaa ihmisen tarpeisiin, haluihin, turhamaisuuteen ja oman arvon korottamiseen, kuten syntiinlankeemuskertomuksessa. Kiusauksen ytimessä on aina sama ajatus: nouse Jumalan paikalle omassa elämässäsi. Ota itsellesi se, mikä sinulle kuuluu. Unohda muut ja etenkin unohda Jumala.

On myös varsin mielenkiintoista, että kiusauksen edessä ihminen kokee olevansa yksin – ehkä myös heikko. Ja tämä yksin oleminen pitää sisällään myös ajatuksen siitä, että Jumalakaan ei ole lähettyvillä. On hyvä hetki langeta, kun Isä ei näe. Muista tämä pieni yksityiskohta, kun katsomme Jeesuksen esimerkkiä.

Tekstissä Saatana lähestyi kiusaajana Jeesusta kuin ketä tahansa ihmistä. Hän hyödynsi tilanteen, kun Jeesus oli fyysisesti heikko pitkän paaston jälkeen ja erämaassa yksin kaukana muista.

”Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä.” (Matt. 4:2)

Sielunvihollisen näky ja strategia

Saatanan tavoite – toiminta-ajatus – on erottaa ihminen Jumalan rakkaudesta. Hän tietää, ettei hän pysty kääntämään Jumalaa olemaan rakastamatta ihmistä, joten hän panostaa ihmiseen. Idea on harhauttaa ihminen pakenemaan Jumalan rakkauden luota. Ja tähän kiusaus on mitä parhain ase. Lankeemuksen jälkeen häpeä estää ihmistä kohtaamasta Jumalaa. Ja siinä pakoillessaan, hän jää mielestään yksin.

Toisaalta saatana tahtoo ihmisen luulevan, ettei Jumalalla ole mitään annettavaa hänelle. Hän uskottelee ihmiselle, että ihminen on itsessään riittävä eikä hän tarvitse ketään ollakseen täydellinen. Ja tähän Saatana pyrki Jeesuksen kohdallakin; hän vetosi ihmisen haluun olla ’jumalallisesti riippumaton’.

Käytän termiä ’jumalallisesti riippumaton’, koska on muotia puhua ’taloudellisesta riippumattomuudesta’. Kummassakin periaate on sama. Kun sinulla on riittävästi rahaa, voit tehdä mitä haluat eikä sinun tarvitse tehdä työtä kenellekään. Olet siis oman itsesi herra. Jumalallinen riippumattomuus on sama asia suhteessa Jumalaan. Kun sinusta on tullut oman elämäsi Herra, et tarvitse enää Jumalaa herraksesi – ehkä narriksi hänet haluat- eli täyttämään sinun tahtoasi.

Tässä olivat Saatanan aseet Jeesustakin kiusatessa. Tehdä Jeesuksesta ’jumalallisesti riippumaton’ ja eristää hänet pois Jumalan yhteydestä.

Ensimmäinen kiusaus

”Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ’Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.’ Mutta Jeesus vastasi: ’On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’” (Matt. 4:3-4)

Huomaatko? Jeesus tiesi yhden asian. Sitä ei sanota tekstissä, mutta siinä on oleellinen ero syntiinlankeemuskertomukseen ja meidän kertomuksiimme, kun olemme langenneet kiusaukseen. Muista: yksi asia.

Ensimmäinen kiusaus houkutteli Jeesusta muuttamaan kivet leiviksi. Se kohdistui paaston heikentämän Jeesuksen perustarpeisiin. Siinä on sitä samaa kuin syntiinlankeemuskertomuksessa ”hedelmä oli hyvä syödä”. Kiusaaja yksinkertaisesti yritti saada Jeesuksen tyydyttämään tarpeensa Jumalan tahdon vastaisella tavalla.

Syömisessä itsessään ei ollut mitään väärää, mutta tapa, jota Saatana ehdotti oli väärä. Saatanan tarkoitus oli saada Jeesus lankeamaan Jumalan suunnitelmasta siinä, kun hän ottaisi vallan omiin käsiinsä.

Miten Jeesus vastasi kiusaukseen? Matteus kertoo Jeesuksen käyttäneen sanoja ”on kirjoitettu”, minkä jälkeen hän siteeraa 5. Mooseksen kirjaa, jota kutsutaan myös liitonkirjaksi. Hän siteerasi sen seuraavaa jaetta:

”Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo.” (5. Moos. 8:3)

Toinen kiusaus

”Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ’Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’ Jeesus vastasi hänelle: ’On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’” (Matt. 4:5-7)

Huomaatko? Jeesus tiesi yhden asian. Muista: yksi asia.

Toinen kiusaus vetosi inhimilliseen turhamaisuuteen ja ylpeyteen. Ajatus siitä, että Jeesus olisi hypännyt kymmenien metrien korkeudesta temppelin harjalta, ja että enkelit olisivat ottaneet hänet vastaan oli inhimillisesti ”kaunis katsella ja houkutteleva”.

Jos Jeesus olisi hypännyt alas temppelin harjalta, sadat pyhiinvaeltajat olisivat nähneet kuinka enkelit olivat alamaisia Jeesukselle. Näin hän olisi tavoitellut omaa kunniaansa Jumalan kunnian kustannuksella. Taas tässä esiintyy sama itsekeskeisyyden periaate.

Kiusaajan taidokkuutta korostaa, kuinka hän siteeraa psalmia (Ps. 91:11-12) mielivaltaisesti käyttäen sitä täysin sen alkuperäistä ajatusta vastaan irrallisena sitaattina. Jos Jeesus ei olisi tuntenut Jumalan sanaa sen oikeassa merkityksessä, hän olisi ehkä langennut kuuntelemaan kiusaajaa. Näin hän ei kuitenkaan käynyt, sillä vastasi jälleen Saatanalle käyttäen Jumalan sanoja:

”Älkää kiusatko Herraa, teidän Jumalaanne, niinkuin kiusasitte häntä Massassa, {kr33/38}” (5. Moos. 6:16)

Huomaa Jeesuksen vastauksessa erityisesti, mistä Jeesus sitaatin otti; samaisesta liitonkirjasta kuin ensimmäisenkin lainauksen. Muista tämäkin.

Kolmas kiusaus

”Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'”” (Matt. 4:8-10)

Huomaatko? Jeesus tiesi yhden asian. Muista: yksi asia.

Jotkut tulkitsevat tämän rinnakkaiseksi tilanteelle, kun Mooses sai ihailla luvattua maata vuorelta (5. Moos. 34:1-4). Saatana näyttää maailman loiston Jeesukselle kuin mainoksessa ja lupaa antaa sen kaiken hänelle, kunhan Jeesus vain kumartaisi häntä. Tässäkin kiusauksessa on kyse yksinkertaisesti siitä, ketä Herraa kukin kumartaa: Jumalaa, itseään, jotain tämän maailman herraa, vaiko Saatanaa.

Kolmas kiusaus kohdistui täten inhimilliseen vallanhaluun ja ahneuteen. Sanotaan, että ”jokaisella ihmisellä on hintansa”. Jeesuksen kohdalla tämä sanonta ei pitänyt paikkaansa. Vihollisella ei ollut tarjota mitään, mikä olisi Jeesusta edes kiinnostanut.

Mielenkiintoista kolmannessa kiusauksessa on tapa, jolla Saatana maailman Jeesukselle näyttää: ”kaikki valtakunnat ja niiden loiston”. Hän sai näyttämään kaiken loisteliaalta ja houkuttavalta. Tässä kiusaaja on mestari. Kuinka hän osaakaan pukea maailman niin houkuttavaksi! Hän onnistuu herättämään meissä himon, jotta tahdomme kaiken hänen eteen maalaamansa itsellemme.

Ja mitä teki Jeesus? – Hän ei katsellut Saatanan taidolla maalaamia valhenäkymiä, vaan pysyi perustalla, jonka hän tiesi entuudestaan luotettavaksi. Isä ei ollut häntä koskaan pettänyt, joten ei hän pettäisi nytkään. Saatanan maalaama mielikuva ei täyttäisi odotuksia, mutta Jumalan lupaus pitää aina.

Ja näin kolmannellakin kerralla Jeesuksen vastaus oli jälleen kerran sitaatti Jumalan liitonkirjasta eli 5. Mooseksen kirjasta:

”Teidän tulee pelätä Herraa, Jumalaanne, palvella häntä ja vannoa yksin hänen nimeensä.” (5. Moos. 6:13)

Mistä kiusauksissa oli kyse?

Kaikki kiusaukset liittyivät alkuperäiseen perussyntiin eli kapinaan Jumalan tahtoa vastaan. Se on pohjimmiltaan sama kuin itsekkyys. Itsekkyys on erottautumista muista, oman asemansa tähden. Se on poissulkevaa erottautumista. Poissulkeva erottautuminen on vastakohta Jumalan pyhyydelle. Jumalan pyhyydessä on sekin erottautumista, mutta siinä ihminen erotetaan Jumalan yhteyteen, mikä on sisäänsulkevaa erottautumista. Jumala erottaa ihmisen erityisen rakkautensa kohteeksi,, kun taas itsekkyys erottaa ihmisen Jumalasta ja ehkä ihmisistäkin omaan ’pyhään yksinäisyyteensä’.

Rikkominen Jumalan tahtoa vastaan on pohjimmiltaan Jumalan herruuden maahan polkemista. Se on ihmisen pyrkimys korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle. Riittäköön tuo kiusauksista ja ihmisen langenneen mielen haluista olla herra Herran paikalla. Kyllähän me ne tunnemme.

Paras on jäljellä. Nimittäin viimeinen jae paljastaa Saatanan suurimman valheen. Kertomus kiusauksista päättyy Matteuksen evankeliumissa sanoihin:

”Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.” (Matt. 4:11)

Ja mitäkö tässä sitten sanotaan? Huomaatko? Jeesus tiesi yhden asian; yhden asian. Hän näki Saatanan valheen läpi. Saatana kohtasi Jeesuksen erämaassa, että tämä olisi yksin. Hän tahtoi piirittää uhrinsa ja ahdistaa tämän nurkkaa vasten.

Otetaan esimerkki. Olet kodinkoneliikkeessä ja katselet tuotteita. Kohta viereesi ilmestyy kuin tyhjästä varsin taitava myyjä. Hän kyselee tarpeistasi ja eristää sinut kohteekseen. Hän, lumoaa kuuntelemaan, maalaa kauniin kuvan ja vaatii sinua tekemään päätöksen juuri nyt, koska jos kävelet ulos liikkeestä, tilaisuutesi ohi etkä saa koskaan yhtä hyvää tarjousta. Tietenkin hädissäsi ostat tarjotun kapineen luotolla, mitä sitten kadut kotona, kun kone ei ollutkaan niin hyvä kuin luvattiin.

Ajattele, miten tilanne muuttuisi, jos et ole kaupassa yksin, vaan mukanasi on muutama tuntemasi asiantuntija? Yksin olet helppo saalis, mutta luotettu asiantuntija auttaa sinua säilyttämään harkintakykysi.

Tämän asian Jeesus tiesi. Saatana uskottelee sinulle olevasi yksin, mutta et sinä ole. Jumala on aina sinun kanssasi – niin kuin hän oli Jeesuksen kanssa erämaassa. Hän oli läsnä siinä hetkessä, kun Saatana kiusasi aivan yhtä lailla, kun viimeisessä jakeessa, missä enkelit karauttavat paikalle. Tämän Jeesus tiesi. Hän ei ollut yksin.

Sinäkään et koskaan ole yksin, vaan Jumala on aina läsnä. Toimisitko eri tavalla, jos näkisit Jumalan seisovan koko ajan vierelläsi? Vaikka et näe, hän on siinä.

Mutta ennen kuin ajattelet, että hän on siinä vahtimassa sinua tai arvostelemassa suoritustasi, niin muistutan vielä siitä, mitä kirjaa Jeesus lainasi vastaukseksi Saatanalle. Se oli viides Mooseksen kirja – toiselta nimeltään liitonkirja. Se on kirja, jota Israel piti liittosopimuksena Jumalan kanssa. Se on kirjoitettukin kokonaan sen aikaisen liittosopimuksen muotoon.

Jeesus ei niinkään vedonnut ’lain kirjaimeen’, vaan liittosopimukseen. Hän muistutti itseään ja Saatanaa siitä, että tämän liittokirjan perusteella, Jumala on luvannut olla aina hänen puolellaan. Siinä on ehdot kummallekin osapuolelle, mutta oleellisinta liitossa on se, että liitto säilyy, ellei toinen osapuoli tahdo siitä irrottautua. Ja Jumala ei koskaan ole se osapuoli.

Mitä siis Jeesus tiesi? Hän tiesi, että liiton Jumala on seisoo koko ajan hänen rinnallaan. Hän ei ollut yksin eikä hän tahtonut ole oman elämänsä itsenäinen hallitsija. Jeesus tiesi, että hän ja Isä ovat yhtä. Se on liitto, joka ei horju.

Vihollinen käy sinunkin kimppuusi etenkin, kun olet Jeesuksen tavoin väsynyt, yksin ja eristyksissä. Kun hän tulee luoksesi, hän tahtoo sinun juurikin ajattelevan niin:

”Olen niin yksin. Olen kovin uupunut ja eksyksissä. Ei minusta kukaan välitä.”

Ja kas silloin viereesi karauttaa ’ystävä’, joka vahvistaa valhetta ja kohta kiusaus on valmis esitettäväksi. Muista siis tämä: sinä et ole yksin. Sinä olet liitossa Jumalan kanssa. Voit olla uupunut ja eksyksissä, mutta yksin sinä et ole. Toki sinusta voi tuntua siltä, mutta se ei ole totta.

Sanotaan, että Jeesuksen esimerkki vastustaa Saatanaa Jumalan sanaa siteeraten korostaa Jumalan sanan tuntemusta, mikä on sekin totta. En sitä käy kiistämään.

Mielestäni on kuitenkin oleellisempaa huomata, että Jeesus siteerasi liiton kirjaa ja näin alleviivasi liittosuhdetta Jumalan kanssa. Tässä ei kysytä tyylipisteitä. Ainoastaan sitä, että oletko liitossa Jumalan kanssa. Ymmärrätkö, että hän on sinun lähelläsi, koska hän on sitoutunut sinuun. Oletko sinä sitoutunut häneen?

Jeesus tiesi yhden asian: sinä et ole yksin. Jumala on sinun kanssasi. Hän on sitoutunut sinuun. Hän katsoo sinua tälläkin hetkellä ja rakastaa sinua niin valtavasti. Tiedä tämä. Yksi asia: sinä et ole yksin.