Olen sen aieminkin kertonut, että Paavalin kirjeet korinttilaisille – ne kummatkin – ovat minusta mielenkiintoinen kokonaisuus. Se on sitä etenkin silloin, kun näkee vaivaa päästä sisälle tapahtumiin ja seurata Paavalin ja seurakunnan kirjeenvaihtoa oletetun perusteella.

Tämän sunnuntain saarnatekstinä on kirkkokalenterin mukaan ensimmäisen kirjeen teksti kolmannen luvun alusta (1. Kor. 3:1-9). Siitä olin aikeissa ensin saarnata, mutta toisin kävi. Mainitsen tämän kuitenkin nyt siksi, että kannustan sinua lukaisemaan tekstin vaikka iltalukemistona.

Kun luin päivän tekstit, kävi niin, että pienen hiljaisen keskustelun tuloksena oli selvää, että minun on puhuttava evankeliumitekstistä Matteuksen mukaan (Matt. 5:21-37). Se on ote Jeesuksen vuorisaarnasta ja vielä melkoisen pitkä onkin. Yritin vielä vakuuttaa tekstin edessä itseni, ettei tuosta voi saarnata – onhan se niin pitkäkin. Ajattelin, että jos minä tästä julistan, voin todeta kuin Jumala luomistyössä: ”Tuli ilta ja tuli aamu, yksi päivä oli mennyt.” (1. Moos. 1:5).

Evankeliumiteksti on aihepiiriltään eettinen, niin kuin ovat Paavalin korinttilaiskirjeetkin, mutta silti en oikein kokenut tekstiä ’omakseni’. Mutta minkä teet, kun tiedät, että tästä on tänään määrä puhua – ja mitä silloin on enää merkitystä sillä, mitä mieltä minä asiasta olen. Eiköhän tärkeintä ole, että Jumalan tahto tapahtuu ja ääni kuuluu.

Ymmärsin, ettei tarkoitus ollut käsitellä tekstiä sen yksityiskohdista käsin. Niitä riittäisi paljon ja saisimme niistä hyvät keskustelutkin. Se ei kuitenkaan tällä kertaa ole tarkoitus. En käsittele tekstiä sen yksityiskohdista käsin, vaan otan siihen sellaisen helikopteri tai ’drooni’ näkökulman. Katsomme isosti ja tuosta näkökulmasta nostan esiin ne pienet suuret asiat, mitä uskon tänään Jumalan tahtovan tekstistä nostaa.

Luen ensin tämän pitkän tekstin ja anna sen puhua sinulle niin kuin se on kirjoitettu. Katsotaan vasta sen jälkeen, mitä minun sydämelleni on laskettu.

”Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ’Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen. ”Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi. ”Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari vartijalle, ja niin sinut teljetään vankilaan. Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten. ”Teille on opetettu tämä käsky: ’Älä tee aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. ”On myös opetettu, että jos mies tahtoo erota vaimostaan, hänen on annettava tälle erokirja. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen. ”Vielä teille on opetettu nämä isille annetut käskyt: ’Älä tee väärää valaa’ ja ’Pidä, mitä olet Herralle valalla vannonut’. Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko lainkaan. Älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, älkää maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa koroke, älkääkä Jerusalemin kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki. Älä myöskään vanno pääsi kautta, sillä et sinä pysty muuttamaan ainuttakaan hiustasi mustaksi etkä valkoiseksi. Kun myönnätte, sanokaa vain: ’Kyllä’, kun kiellätte, sanokaa: ’Ei.’ Enempi on pahasta.” (Matt. 5:21-37)

Vuorisaarna jatkuu toki tästä vielä hyvän matkaa eteenpäin. Voit lukea senkin loppuun kotona. Parhaat kohdat ovat vielä edessä – usko pois. Nyt olet kuullut tekstin kokonaisuudessaan. Annetaan Jumalan hetki puhua sinulle kuulemasi kautta. Jatketaan sitten eteenpäin. Ei minulla niin paljoa asiaa ole, etteikö tässä ehtisi hyvin pysähtymään.

Vuorisaarnaa ajatellen, on paljon miellyttävämpää lukea saarnan alussa oleva ’autuaaksi julistus’ ja sitten myöhemmin ne tekstit ihanista taivaan lintusista, joita me kammottavat ihmiset myymme muutamalla rovolla, mutta joista Jumala pitää vähintään yhtä hyvää huolta kuin meistäkin.

Mutta on vain niin, että autuaaksi julistaminen tai pyhä huolettomuus lintusten ja kedon kukkien joukossa tarvitsevat tämän tekstin. Linnut ja kukat osaavat sen luonnostaan, meille ihmisille asia pitää vääntää rautalangasta.

Koko vuorisaarnan tekstikokonaisuus soljuu yhtenä virtana. Sen osat ovat erottamattomat kuin yö ja päivä. Toista ei ole ilman toista. Ja tämä yön ja päivän vaihtelu esiintyy tavallaan myös tässä tekstissä.

Tekstin rakenteesta

Tästä pääsemmekin sujuvasti tekstin rakenteeseen. Huomasitko, miten Jeesus rakentaa tämän tekstin kahden vuorotellen toistuvan lauseen varaan? Kun niitä seuraa, näkee, että Jeesus käytännössä toistaa yhtä ja samaa asiaa useiden esimerkkien avulla. Meille lukijoille vain usein käy niin, että takerrumme näiden esimerkkien yksityiskohtiin, emmekä enää näe Jeesuksen varsinaista asiaa niiden takana.

Tekstissä nimittäin vuorottelee kaksi lausetta: ”teille on opetettu” ja ”mutta minä sanon teille”. Nopeasti laskin näiden toistuvan yhteensä neljä kertaa. Ensin Jeesus sanoo ”teille on opetettu”, minkä tulee liuta asioita. Sen jälkeen Jeesus sanoo ”Mutta minä sanon teille”. Ja taas seuraa liuta asioita. Näin sitten mennään käsi kädessä teksti alusta loppuun. Asiat lauseiden välissä vain vaihtuvat.

Vaikka asiat vaihtuvat, Jeesus käsittelee niitä kaikkia samalla tavalla mainittujen avainlauseiden mukaan. Katsotaan, mistä niissä on kyse.

”Teille on opetettu”

Aloitetaan sanoista ”teille on opetettu”. Mitä Jeesus sanoo tekstissä opetetun? Lyhyesti otsikoiden siellä on neljä asiaa: 1) käsky ”älä tapa”, 2) käsky ”älä tee aviorikosta”, 3) laki avioerosta ja 4) lait vannomisesta sekä omaisuuden pyhittämisestä Jumalan huoneelle. Ilmeisesti ne olivat oman aikansa isoja kysymyksiä niin kuin meillä on omamme. Oleellista on, että ymmärrät kuulijoille jo opetetun nämä asiat – niinhän Jeesus sanoi.

Asiat olivat kuulijoille tuttuja ja heillä oli vahvat käsitykset niistä. Se mitä he ajattelivat oppimansa perusteella, oli paljon enemmän, mitä Jeesus sanoi niistä tässä. Hänen ei tarvinnut toistaa sitä, miten kuulijat kuulivat hänen ”teille on opetettu” -lauseet. Kun Jeesus sanoi ”älä tapa”, kuulija heti tiesi mitä se tarkoittaa, mitä se koskee ja mitä ei. Kun Jeesus sitten kohta tarkensi ajatusta, siitä syntyi ristiriita. Jeesus haastoi ennakkokäsityksen, joka kuulijalla oli.

Keitä kuulijat sitten olivat? Vuorisaarnaa ajatellen he olivat sellainen sekalainen seurakunta Jeesuksen puheista syystä tai kiinnostunutta väkeä. Juutalaisia he olivat varmaan lähes kaikki ja täten tunsivat asiat, joista Jeesus puhui. Väki oli kokoontuneet Kapernaumin seudulta jonkin meille tuntemattoman vuoren rinteelle (Matt. 5:1), missä Jeesus sitten opetti. Siellä oli tavallista tallaajaa, oli Jeesuksen seuraajia, oli vastustajia ja heitä, ketkä miettivät suhdetta tähän uuteen messiasehdokkaaseen.

Ehkä meitä eniten kiinnostava ryhmä on lainopettajat ja fariseukset. He olivat niitä, ”keille oli opetettu” ja ketkä olivat opiksi ottaneet. Siinä missä kansanmies tai -nainen ei tuntenut lakien yksityiskohtia, lainopettajat tunsivat ne varsin hyvin. Kun siis Jeesus sanoi ”teille on opetettu”, hän puhui seikoista, jotka olivat varsin tuttuja. Vaikka asiat tunnettiin, oli toki niistä monen monta tulkintaa. Ihan samanlainen tilanne kuin meillä on nykypäivänä.

”Mutta minä sanon teille”

Entä sitten tämä toinen lause: ”mutta minä sanon teille”? Sitä ei seuraa sisältö, jota kuulijat olisivat aiemmin tienneet. Päinvastoin. Tätä lausetta seurasi jotain sellaista, mihin kukaan ei osannut varautua. Ja mitä paremmin olit oppinut, kun ”teille on opetettu”, sitä vaikeampi oli hyväksyä se, mitä Jeesus asiasta sanoi.

On oleellista ymmärtää, että Jeesus puhui jotain uutta ja mullistavaa. Ja kuten tiedät, kaikki uusi ja mullistava herättää vastustusta ja pahennusta. Tässä on selkeä yhtymäkohta suomaiseen kulttuuriin.

Toinen oleellinen ero Jeesuksen puheessa ”teille on opetettu” -puheeseen oli arvovalta, jolla Jeesus puhui. Hän ei viitannut menneisiin pyhiin, ei arvostettuihin opettajiin eikä tekstin tuntijoihin, vaan hän viittasi totuuteen, jonka ainoastaan Jumalan Poika saattoi tuntea. Hän puhui Jumalan sanoja, Jumalan auktoriteetilla.

Kolmas merkillepantava seikka on sana ”mutta”. Jeesus aloittaa jokaisen kohdan sanalla ”mutta”. Se tarkoittaa sitä, että mitä edellä on sanottu ja ehkä opittukin, saa nyt sellaista lisävaloa, jota ei aiemmin ollut tarjolla. Sanaa ’mutta’ seuraa aina jotain erilaista – jopa vastakohtaista. Ja kun ’mutta’ on sanottu, siitä seuraa useimmiten mutinaa.

Otetaan keventävä esimerkki: ”Teille on opetettu, että jumalanpalveluksen jälkeen saa kahvia ja herkkuja. Mutta minä sanon teille, älkää nuolaisko ennen kuin tipahtaa, sillä pappi on saattanut syödä ne kaikki jo ennen palvelusta.” Ja varmasti tästä seuraa ’mutinaa’.

Samasta asiasta oli kyse Jeesuksen sanoissa. Se, mitä hän sanoi, oli 1) jotain mitä ihmiset eivät entuudestaan tienneet, 2) sanottiin arvovallalla ja 3) se herätti melkoista mutinaa.

Tähän kansa ei ollut tottunut kuunnellessaan muita opettajia. Ja niin vuorisaarna sitten aikanaan päättyykin tällaisiin tunnelmiin:

”Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa. ” (Matt 7:28-29)

Mitä Jeesus opetti oli sitä, miten asiat Taivasten valtakunnassa ovat ja miten ne siellä tulkitaan. Hän tiesi vallan mainiosti, että täällä maanpäällä meillä on vähän erilaiset tavat ja tulkinnat.

Mutta kun ajattelet vuorisaarnan kaikkia opetuksia Taivasten valtakunnan totuuksina, siitä syntyy valtava riemu ja taivaskaipuu. Millainen onkaan valtakunta, jossa tuo kaikki on luonnostaan totta? Millainen on Jumala, joka todella elää itse sen mukaan, mitä hän muilta edellyttää? Millaista on olla tuossa valtakunnassa, kun siitä pääsee Hengessä osalliseksi?

Sovelletaan meidän aikaamme

Menemättä enempää tekstin yksityiskohtiin, totean, että luetteloa ”teille on opetettu” ja ”mutta minä sanon teille” voisi jatkaa loputtomiin. Niin etäällä me täällä maanpäällä olemme siitä todellisuudesta, missä Jumala asuu. Ei ole monta asiaa, mikä Taivasten valtakunnassa olisi täsmälleen samoin kuin meillä täällä.

Otetaan kaksi pientä esimerkkiä tekstin ulkopuoleltameidän ajastamme, jotta ette ymmärtäisi väärin, mitä tarkoitan Jeesuksen sanoneen. Jeesus ei näet liioitellut sanoissaan, vaan kertoi yksinkertaisesti, miten asiat ovat, kun kaikki rikkinäinen korjataan. Eli miten ne ovat Taivasten valtakunnassa.

”Teille on opetettu, että aina tulee puhua totta eikä totuutta sovi venyttää millään tavalla. Mutta minä sanon teille, älkää edes harkitko valkoisia valheita, vaikka ne herättävät kohteessa mielihyvää. Älä sano pahan makuista hyväksi äläkä valheellisesti ylistä toisen taidollisuutta, jos se ei ole totuuden mukaista.”

”Teille on opetettu, että liikenteessä tulee aina kulkea varoen ja liikennevaloja ehdottomasti totella. Mutta minä sanon teille, ei ole oikein ylittää tietä punaisella valolla edes kävelijänä, vaikka katu olisi autio ja tyhjä. Ja jos autolla liikut, katso ettei nopeutesi ylitä milloinkaan rajoituksen eikä tilannenopeuden vaatimusta.”

Tiedän, että nämä kuulostavat naurettavilta, mutta oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että samalla tavalla kuulostivat yliampuvilta Jeesuksen tulkinnat tekstin käskyistä. Ja miksikö ne kuulostivat siltä? Eikö Jeesuksen perusteet kuitenkin olleet täysin oikeat?

Totta kai olivat, mutta… Ja se ’mutta’ tulee siitä, että me tiedämme, ettei ihminen kyennyt noudattamaan Jeesuksen laintulkintaa . Siitä tulee tuo ’mutta’ ja sen jälkeen mutina. Eihän se nyt noin voi olla, kun sitten minulla ei ole mitään mahdollisuutta täyttää tätä lakia. Vähän rajaa tähän tulkintaan!

Sehän se idea juuri olikin

Siinä missä ”teille on opetettu” venyttää lain tulkintaa sopivammaksi ihmisille ja jopa mahdollistaa pienen vilpin omaksi eduksemme, Jeesuksen ”mutta minä sanon teille” on tahallisesti niin mustavalkoinen ja terävä, ettei siihen kukaan itselleen rehellinen ihminen yllä.

”Teille on opetettu” tähtää siihen, että minä tässä teen Jumalan tahdon ja kukoistan itse, koska olen niin autuaan hyvä ja rakastettava hyvien tekojeni tähden.

”Mutta minä sanon teille” tekee selväksi sen, että enpä olekaan autuaan hyvä ja rakastettava hyvien tekojeni tähden, vaan päinvastoin. Katson lakia miten päin tahansa, joudun toteamaan rikkoneeni sen.

Jeesuksen idea ei ollut se, että ihmisen on kyettävä pitämään laki, ja siksi lakia pitäisi venyttää. Näin teemme me ihmiset. Pelkästään Suomen laissa suurimpaan osaan lakeja liittyy ’lieventävät asianhaarat’ ja poikkeukset. Niiden lisäksi rikoslaissa on erilliset luvut ”vastuuvapausperusteista” ja ”yrityksestä ja osallisuudesta” (Rikoslaki 39/1889, luvut 4, 5). Ja ne ovat perusteltuja ja oikeita silloin, kun ajatus on siinä, että ihminen kykenee lain pitämään.

Jos olemme rehellisiä inhimillisen venytetynlain edessä, niin ennemmin tai myöhemminsejohtaa epäonnistumiseen. Ennemmin tai myöhemmin teen virheen. Eihän sellaiseen tarvitse lakia, mitä kukaan ei milloinkaan tee. Venytetty laki antaa vain mahdollisuuden uskotella itselle, että ”No, näitähän sattuu kaikille. Ei se mitään.”

Jumalan valtakunnan laki puolestaan tähtää siihen, että saamme armon kohdata kykenemättömyytemme noudattaa lakia. Jeesuksen ajatus oli, että Taivasten valtakunnan laintulkinta, johtaa vääjäämättä jokaisen kohdalla syyllisyyteen ja sen jälkeen armoon.

Lain tarkoitus on yksinkertaisesti näyttää syyllisyytemme, jotta ymmärrämme Jumalan armon suuruuden ja sen, että meidän paikkamme on tulla hänen eteensä etsimään armoa ja vapautta. Eli niin kuin Paavali sen kiteyttää:

”Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.” (Room. 5:20)

Jos synti ei tule ei suureksi, ei armokaan meissä pääse kasvamaan. Ja tällä viittaan erityisesti siihen armollisuuteen, jota osoitamme itseämme ja toinen toisiamme kohtaan. Se ei ole silmien sulkemista eikä villaisella painamista, vaan sen ymmärtämistä, että ilman Jumalaa ja hänen armoaan, meillä ei ole yhtään mitään.

Autuaita ovat he, ketkä Jumalaan turvaavat

Jeesus yrittää sanoa, että lakatkaa jo olemasta omavoimaisia pikku-jumalia ja tulkaa takaisin Isän luo. Vaikka taidollisesti peitätte monet ikävät ajatukset toisiltanne ja jopa itseltänne, niin todellisuudessa, et ole yhtään sen parempi kuin kukaan niistä, joita katselet nenänvarttasi pitkin.

Pois omavoimaisuus! Pois omahyväisyys! Autuaita ovat he, ketkä Jumalaan turvaavat. Ja meitä omahyväisiä ihmisiä Jumalan syliin ohjaa parhaiten Taivasten valtakunnan ’laki’. Taivasten valtakunnan laki on kutsukirje jättää omavoimainen puuhastelu ja tulla Jumalan pyhyyteen hänen armoonsa turvautuen.

Tiedät, että Jumalan pyhyys on jotain paljon pyhempää kuin pyhyys, mitä me tapaamme täällä ajassa. Puhumattakaan siitä pyhyydestä, jota me löydämme oman puseron alta.

En sitten rakkaus? Mitä on Jumalan rakkaus? Sekin on Taivasten valtakunnassa paljon suurempaa ja täydempää. Sellaista ei ole täällä nähty. Ja kun katsomme puseron sisään tai vaikka ihan sydämeen asti, niin sellaista ei täältä löydy. ’Ei löydy vertaistaan’ – sanoo laulu.

Otetaan vielä toivo. Mitä on toivo Jumalassa ja Taivasten valtakunnassa? Toivo on Taivasten valtakunnassa jotain ihan muuta, mitä se on täällä alhaisuudessa. Me olemme tahranneet toivon – tehneet sitä epävarman käsitteen, kun Taivasten valtakunnan toivo – se on aina varmaa ja täydellistä.

Jos siis Taivaallinen pyhyys, rakkaus ja toivo ovat aivan eri luokkaa kuin ihmisten sellaiset, niin miksi kuvittelisit Taivasten valtakunnan lain olevan samanlainen kuin meidän lakimme täällä?

Taivasten valtakunnan laki on täydellinen. Siinä ei ole porsaanreikiä. Siinä ei ole tilaa selitellä. Mutta se ei tähtää epäonnistumiseen, vaan se tähtää siihen, että ymmärrämme mahdottomuutemme ja etsimme armoa Jumalan luota.

Ajattele tuota täydellistä lakia ja itseäsi lunastettuna ihmisenä tuon lain piirissä. Ajattele, että sinulla on Jumala, joka täyttää täysin tuon Taivasten valtakunnan lain. Millainen on Jumala, jolla ei ole taka-ajatuksia, joka ei sano sinulle muuta kuin totuuden ja jonka totuus ei satuta ketään, vaan tekee täysin vapaaksi.

”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä. 
” (Matt. 6:33)