Muistan lapsuudesta, että paikallisen seurakunnan hengelliset tilaisuudet alkoivat poikkeuksetta Jumalan rauhan toivotuksella muodossa ”Jumalan rauhaa”, johon seurakunta vastasi hartaasti ”rauhaa”.

Pienen lapsen näkökulmasta tuo ’tapa’ vaikutti erikoiselta – etenkin, kun kaikkialla muualla tervehdittiin toisin… Sittemmin eri seurakuntakulttuureissa olen havainnut pientä vaihtelua tervehdyskäytännöissä. Jotkut sanotaan ”rauhan tervehdys”, toiset ”Jumalan terve”, ”armoa ja rauhaa”, jne. Itselläni oli joskus tapana tervehtiä seurakuntaa hieman herätellen sanoin ”rauhan morjens”, mutta nykyään parhaalta tervehdykseltä suussani maistuu mukailtu sitaatti Paavalin kirjeistä eli

”Herramme Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teidän kanssanne”.

Tervehdyksiä

Ensimmäisen kristillisen pääsiäisen aikaan, kun ylösnoussut Jeesus ilmestyi omilleen, hän kohtasi opetuslapset rauhan toivotuksin. Toivotus ”Rauha teille!” toistuu ylösnousseen Kristuksen huulilla hänen ilmestyessään opetuslapsille ensin Emmauksen tiellä (Luuk. 24:36), sitten lukittujen ovien taakse kokoontuneille opetuslapsille (Joh. 20:19, 21) ja vieläpä viikon perästä apostoleille Tuomaksenkin ollessa läsnä (Joh. 20:26). Jokaisella kerralla Jeesus tervehti heitä sanoin ”Rauha teille!”

Jos jatketaan matkaa ajassa evankeliumeista tovi eteenpäin, huomaamme apostoli Paavalin järjestelmällisesti muistavan jokaisen kirjeensä vastaanottajia Jeesuksen Kristuksen rauhan tervehdyksellä (Room. 1:7; 1. Kor. 1:3; 2. Kor. 1:2; Gal. 1:3; Ef. 1:2; Fil. 1:2; Kol. 1:2; 1. Tess. 1:1; 2. Tess. 1:2; 1. Tim. 1:2; 2. Tim. 1:2; Tit. 1:5; Filem. 1:3). Samoin tervehti myös apostoli Pietari kirjeissään seurakuntia (1. Piet. 1:2; 2. Piet. 1:2).

Ennen kuin kukaan alkaa tämän havainnon perusteella määrittelemään tiukkaa käytäntöä pakollisten rauhan toivotusten tuomiseksi uskovien kokoontumisiin, lienee paikallaan muistuttaa, että rauhan toivottaminen oli ja on edelleen yleinen juutalainen tapa heprean- ja arameankielisten parissa tervehtiä toisiaan.

Hellenistit – kreikkaa puhuvat – puolestaan toivottivat tavatessaan toinen toisilleen ’armoa’. On täten luonnollista, että Paavali ja Pietari toivottavat sekä armoa että rauhaa kirjeidensä alussa, koska vastaanottajissa oli sekä juutalaisia että kreikkalaisia.

Enpä tiedä, miten Paavali mahtaisi aloittaa kirjeen tai sähköpostin nykypäivän suomalaisille osoitetussa kirjeessä. Todennäköisesti hän aloittaisi sen korrektisti nykypäivän vallitsevia hyviä tapoja mukaillen kirjoittaen kirjeen tervehdykset niin kuin meillä vastaanottajilla on tapana. Uskovia hän saattaisi näin ollen jopa tervehtiä samaan tapaan kuin Raamatun kirjeissä. Joka tapauksessa Paavali huomioisi kirjeessä sekä suomalaissyntyiset että muut vastaanottajaseurakunnan etniset ryhmät. Paavalin periaate olla kreikkalaisille kreikkalainen ja juutalaisille juutalainen (1. Kor. 9:19-22) välittyy täten jo hänen tervehdyksissään: rauhaa juutalaisille ja armoa kreikkalaisille.

Ehkäpä myös ylösnoussut Jeesus lähestyisi hänkin aikanamme meitä juuri niillä toivotuksilla, jotka ovat meille omimpia tervehdyksiä – seurakunnassa edelleen tuttu rauhan tervehdys olisi paikallaan, mutta esimerkiksi Tampereen Keskustorilla saattaisi sen sijaan ”morjens, moro, moi, terve tai tervehdys!” kuulostaa luontevammalta kuulijan korvaan.

Mutta oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että tervehdyskin tarkoittaa jotain? Se ei ole pelkästään ’lähestymisvaroitus’, vaan alkujaan sillä on julistettu jotain tervehdittävän elämään.

Suomenkielen tuttavalliset tervehdykset toivottavat meille joko terveyttä tai erinomaista päivän jatkoa. Joidenkin suomenkielentutkijoiden mukaan sanat morjens, moro ja moi ovat lähtöisin joko ruotsin- tai saksankielen huomenten toivotuksesta (”morgon / morgen”), kun taas sanojen terve ja tervehdys alkuperä on jokaisen itse tunnistettavissa. Sen sijaan Raamatun kielessä tervehdyksilläkin on oma syvä sisältönsä.

Rauhan tervehdyksestä

Tervehtiessämme ihmistä eri tervehdyksillä julistamme hänen ylleen tervehdys-sanan merkityksen. On totta, että yleensä emme ajattele tervehtiessämme tekevämme niin, koska tervehdykset eivät merkitse meille sisällöllisesti siinä hetkessä juuri muuta kuin keskustelun avaamista ja vastapuolen huomion saamista.

Huolimatta tervehdyksen sisällöllisen merkityksen häviämisestä, ei liene lainkaan huono ajatus pohtia hetki sitä, mitä tervehdyksellä tarkoitamme ja ennen kaikkea, mitä tervehdyksessä julistamme toisillemme. Esimerkiksi Paavalin kirjeissään viljelemä armon ja rauhan toivotus on mitä osuvin kristittyjen julistettavaksi toinen toisilleen. Täten tervehtiessämme toista armon ja rauhan sanoin, julistamme Kristuksessa hyväksemme luettuja siunauksia toistemme ylle. Mikä onkaan parempi tapa avata keskustelu!

Kahdesta Paavalin käyttämästä tervehdyksestä valitsen tarkempaan syyniin seuraavaksi toisen – rauhan tervehdyksen. Näin siksi, että se on nykyään seurakuntakontekstissa edelleen käytössä ja toisaalta sen merkitys kielessämme on rajoittunut kuvaamaan vain kovin kapeaa aluetta alkuperäisen rauhan toivotuksen koko sisällöstä.

Rauha ylösnousseen Jeesuksen tervehdyksenä

Ylösnousseen Jeesuksen tervehdys ”rauha teille!” oli toki tuiki tavallinen juutalainen tervehdys, mutta Jeesuksen sanoina ne sisälsivät opetuslapsille kuitenkin paljon enemmän kuin rakkaan Mestarin tervehdyksen. Ylösnousseen Jeesuksen sanoina ”rauha teille!” oli opetuslapsille muistutus Jeesuksen sanoista, jotka hän jätti ’perintönä’ omilleen jäähyväispuheessa:

”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27)

Sanat ”rauha teille!” muistuttivat opetuslapsia Jeesuksen lupauksesta – siitä, mitä hän lupasi antaa heille vain hetkiä ennen kuin hän antoi itsensä ja henkensä vihollistensa käsiin.

Samalla tavalla kuin ”rauha teille!” muistutti opetuslapsia Jeesuksen sanoista, sama tervehdys muistuttaa meitä sen sisällöstä. Se on muistutus toteutuneesta lupauksesta, jota me tänäänkin saamme julistaa toistemme ylle. Se muistuttaa meitä siitä rauhasta, jonka Jeesus hankki meidän eduksemme ristillä.

Katsokaamme, mitä kaikkea merkitsee se rauha, jota toinen toistemme elämän ylle tervehdyksin julistamme. Pohditaan aluksi rauhan sanaa yleensä, jonka jälkeen katsotaan, mitä ’rauha’ tarkoittaa Raamatun kielissä. Lopuksi vielä katsahdamme tarkastelemaan, mitä Jeesuksen antama rauha tarkoittaa meidän kunkin elämässä.

Rauhan merkitys

Suurimmalle osalle ensimmäinen ajatus sanasta ’rauha’ lienee sodan vastakohta ja sodaton aika ja tila. Toinen asia, jota rauha monelle edustaa on varmastikin hiljaisuus vastakohtana metelille. Joillekin se tarkoittanee myös vastakohtaa rauhattomuudelle, kiireelle ja jatkuvalle menolle.

Viime vuosisadan merkittävä ihmisoikeuksien ja rauhan puolustaja Martin Luther King määritteli rauhan oikeudenmukaisuuden termein:

”Rauha ei tarkoita vain ristiriitojen poissaoloa, vaan oikeudenmukaisuuden läsnäoloa.” (Martin Luther King, 1963)

Idän korkeakulttuureissa rauhaa korostetaan yksilön sisäisen rauhantilan etsintänä – ei niinkään yhteiskunnallisena ihmisten välisen vuorovaikutuksen tilana. Esimerkiksi hindulaisuuden ja buddhalaisuuden mukaan ihminen voi tavoitella rauhaa vain oivaltamalla ikuisen maailmanjärjestyksen ja yhtymällä siihen. Ajatus on siis pohjimmiltaan se, että rauha on ihmisen sisäinen ominaisuus.

Myös Lähi-idässä rauha mielletään sisäiseksi asiaksi. Lähi-idässä rauhan toivottaminen sanalla ’shalom’ sanotaan olevan avain lähimmäisen sydämeen. Sen saa sanoa liittyessään seuraan ja poistuessaan seurasta niin arabille kuin juutalaisille. Lausuttuna sana kuulostaa kummassakin kielessä suunnilleen samalta. Se merkitsee kaikinpuolista onnea, menestystä ja turvallisuutta. Etenkin arabien keskuudessa on tapana, että rauhantervehdystä ei saa lausua, jos sydämessä ei ole rauhan mieltä.

Rauhan luulisi täten olevan meillekin sydämen asia, koska pidämme Raamatun käsitys rauhasta on lähtöisin juuri Lähi-idän kulttuureista. Rauha on vieläpä Raamatun keskeisiä lupauksia. Pelkästään sana ’rauha’ esiintyy Raamatussa yli 300 kertaa. Mutta mitä siis tuo lyhyt Raamatun kielen sana merkitsee?

Kreikan kielen rauha

Lähtökohtaisesti Raamatussa Jumalan rauha ylittää ihmisen ymmärryksen täydellisyydessään. Se on rauha, jolle ei löydy vertailukohtaa mistään maallisesta rauhasta. Edes Paavalin aikana paljon ylistetty Rooman rauha (pax Romana) ei yltänyt täydellisyydessä edes lähelle sitä, mitä Jumalan rauhalla ymmärretään. Jumalan rauhassa ei näet ole pienetäkään säröä, mitä inhimillisessä rauhassa aina on.

Kreikan kielen rauhaa merkitsevä sana ’eirene’ voidaan kääntää sanoilla ”mielenrauha, rauhallisuus, seesteisyys, tyyneys”, mutta perusmerkityksessään se tarkoittaa ”rauhaa joidenkin välillä”.

Kreikan kielen rauhaa tarkoittavasta sanasta huokuu nykyhetki ja mieltä häiritsevistä asioista luopumisen ajatus. Tarkastelkaamme käsitteen tätä puolta tarkemmin tässä ja jätetään muut merkitykset heprean kielen sanan yhteyteen.

Ajatus sydämen rauhasta nykyhetken siunauksena välittyy meille kuvana mielenrauhasta ja tyyneydestä. Kun ihminen esimerkiksi lakkaa murehtimasta ja luottaa elämänsä Jumalan käsiin, hän vastaanottaa Jumalan rauhan. Elämän luottamisella Jumalan käsiin en tarkoita vain Jumalan mahdollisuuksien ja laupeuden toteamista, vaan murehduttavien asioiden luovuttamista Herralle niin, että suostuu itsekin päästämään niistä irti. Vasta sitten olet saanut rauhan jostain, kun 1) et anna sen sitoa itseäsi ja 2) päästät siitä irti itsekin.

Tällöin ihminen saa rauhan häntä piinanneista asioista tai olosuhteista ja hänen sydämessään ja mielessään vallitsee rauha Jumalan kanssa. Hänellä on harmoninen luottamussuhde Kaikkivaltiaan kanssa ja vapaus murheen aiheuttajasta. Kyseessä on kaksinkertainen rauha.

Tässä merkityksessä ’Jumalan rauha’ on täydellinen vastakohta ’murheelle ja huolelle’. Niin kauan kuin itsepintaisesti päätät murehtia Herralle jo luovuttamaasi asiaa, niin kauan Jumalan käsittämätön rauha ei voi saada valtaa asiasi yli, koska annat sen joko sitoa itseäsi tai roikut itse siinä kiinni.

Minkä tähden Jumala tahtoo antaa uskoville rauhan murheen ja huolen sijaan? – Sinun itsesi tähden! Apostoli Paavali vastaa kysymykseen näin:

”Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:7)

Maallinen murhe ja huoli näet vetää ihmistä pois Jumalan luota, kuten Jeesus itse opettaa kylväjävertauksessa:

”Sitten on siemen, joka kylvettiin ohdakkeiden sekaan. Se tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan, mutta joissa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden petolliset houkutukset ja muut mielihalut saavat heissä sijan ja tukahduttavat sanan.” (Mark. 4:18-19)

Jumalan rauha on vastakohtainen voima maalliselle huolelle. Jos ihmisen mielessä ja sydämessä vallitsee rauha Jumalan kanssa, hänellä on rauha myös maallisista asioista, koska hän on luottanut ne kaikki Jumalan tiettäväksi. Hänen ei tarvitse kantaa niitä enää murheena, vaikka ne muuten olisivat yhä läsnä hänen elämäntilanteessaan.

Kun siis luovutamme murheeksi kasvaneet asiat Herralle, Jumalan rauha varjelee uskovan Kristuksessa Jeesuksessa, koska maalliset murheet ja huolet eivät voi loitontaa häntä Herrasta. Murheella ei näet yksinkertaisesti ole sijaa hänen ajatuksissaan tai sydämessään, koska siellä vallitsee Jumalan rauha.

Uudessa testamentissa rauha Hengen hedelmänä liittyy sekin kristityn sisäiseen elämään. Rauha ei ole vain vanhurskautuksessa saatu oikeudellinen asema tai tila suhteessa Jumalaan ja ihmisiin, vaan autuas kokemus ihmisen jokapäiväisessä elämässä. Sen saa aikaan hyvä omatunto (Luuk. 7:50; Luuk.8:48) ja luottamus Herraan jokapäiväisen elämän antajana.

Painottamalla sisäistä rauhaa en tahdo kaventaa sanan koko merkitystä, vaan ainoastaan korostaa sen ominaisuutta myös jokapäiväisen sydämen rauhan tilana. Uuden testamentin kielessä rauha näet tarkoittaa myös samaa kuin pelastus, eikä sitä näin ollen pidä tulkita pelkäksi sisäiseksi rauhaksi, vaan tosiasialliseksi rauhaksi Jumalan ja ihmisen välillä Kristuksen sovitustyön kautta.

Kun Jeesus ylimmäispapillisessa rukouksessa lupasi opetuslapsilleen rauhansa (Joh. 14:27), hän puhui etenkin rauhasta, jonka hän perustaa ristillä sovitetun ihmisen ja Jumalan välille. Se rauha on solmittu Kristuksen veressä, eivätkä mitkään ulkoiset olosuhteet voi riistää uskovalta sitä, eivät edes suurimmat ahdistukset (Joh. 16:33; Room. 8:35-39).

Heprean kielen rauha

Monet meistä tuntevat hepreankielisen sanan ’shalom’ tervehdyksenä ja usein toistuvana sana hepreankielisissä lauluissa. ’Shalom’ -sanan kuvaaman rauhan perusmerkitys on ”eheys ja terveys”. Eri kielissä tämä sana on käännetty monin eri tavoin. Suomeksi se on käännetty tavallisimmin sanalla ’rauha’, joka tarkoittaa ”mielenrauhaa ja rauhantilaa yleensä”, mutta eräänlaisena rauhan yleissanana se merkitsee Raamatussa

”sodan vastakohtaa, vaarattomuutta, turvallisuutta, pelastusta, voittoa, menestystä, hyvinvointia, terveyttä, onnea, eheyttä, mielenrauhaa, ystävyyttä ja ystävällisyyttä – ja tietenkin myös tervehtimistä”.

Se on kuin yleissana, jolla kuvataan kaikkia niitä olosuhteita, jotka ihminen kadotti jouduttuaan pois paratiisista. Se viittaa menetettyyn, mutta myös tulevaan rauhan aikaan, jolloin rauha on seuraus oikeasta jumalasuhteesta.

Paratiisin rauha on se sopusointuinen olotila, joka vallitsee, kun yhteys Jumalaan on kunnossa; Herran siunaukset tulevat hänen omiensa osaksi pitäen sisällään vanhurskauden sekä pelastuksen kaikesta hädästä. Profeetta Jesaja kuvaa tätä rauhantilaa esimerkiksi näin:

”Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan.” (Jes 11:9)

”Sinä päivänä, jona Herra päästää sinut rauhaan vaivoistasi ja ahdingostasi ja pakkotyön orjuudesta” (Jes. 14:3)

”Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Silloin autiomaassa asuu oikeus ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä. Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti. Minun kansani saa asua rauhan niityillä, turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla.” (Jes. 32:15-18)

Hepreankielen ’shalom’ kuvaa täten rauhan tilaksi tulevaa pelastuksen ajan olotilaa, jolloin uuden liiton siunaukset tulvivat Jumalan kansalle ja kaikki parannetaan ja tulee jälleen ehyeksi. Silloin luomiskertomuksen ilmaus ”sangen hyvä” (1. Moos. 1:31) on jälleen todellisuutta. Tässä merkityksessä ’shalom’ tarkoittaa rauhantilaa – uuden luomakunnan normaalitilaa.

Hepreankielinen rauhan sana ei eskatologisesta painotuksesta huolimatta jätä sekään nykyisyyttä huomioimatta. Kreikankielisen vastineen tavoin rauhan toivotus heprealaisittain julistaa toistemme elämään Jumalan rauhanvaltakunnan tulemista ja ikuista elämää, kuten myös Jumalan rauhaa nykyiseen elämään.

Rauha ei ole vain tulevaisuuden käsite, vaan se on pysyvä siunauksen tila ihmiselle, joka valitsee Jumalan tien elämässään. En tarkoita valinnalla, että joku on kerran päättänyt elää Jumalan tahdossa, vaan tarkoitan konkreettista Jumalan tahdon valitsemista päivittäisessä elämässä. Tällöin ihminen kokee elämässään kappaleen rauhan ihmettä, jota psalmisti kuvaa näin:

”Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu. Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen — älkööt he enää eksykö mielettömyyteen! Hän antaa apunsa niille, jotka häntä palvelevat, ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa. Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan. Uskollisuus versoo maasta ja oikeus katsoo alas taivaasta. Herra antaa kaiken hyvän, maa antaa satonsa. Herran edellä kulkee oikeus, se valmistaa Herralle tien.” (Ps. 85:9-14)

Kaikille tuttu Herran siunaus (4. Moos. 6:22-27) on erinomainen esimerkki nykyhetken huomioivasta Jumalan rauhan toivotuksesta. Herran siunaus loppuu rauhan toivotukseen: ”ja antakoon sinulle rauhan”. Siinä ’shalom’, ei tarkoita pelkästään sodan puuttumista, vaan kertakaikkisen oikeuden (tai oikean, väärän vastakohtana) ja hyvinvoinnin tilaa. ’Shalom’ välittää ajatuksen runsaudesta, täyteläisyydestä ja kylläisyydestä, jonka yksin Herra Jumala voi ihmiselle antaa. Toivotuksessa rauha on tulos liittoyhteydestä Jumalan kanssa, jota ihminen ei voi saavuttaa elämässään, ellei Jumala sitä hänelle anna.

Rauha alkaa minusta

Olemme tähän mennessä huomanneet, ettei Raamatun rauhan tervehdyksessä kyse ole ulkoisesta rauhan tilasta. Jumalan rauha ei ole vain juridinen aselepo lunastetun ihmissuvun ja Jumalan välillä, vaan se on luonteeltaan jotain henkilökohtaisempaa.

Monesti ihmisten puhe rauhasta kääntyy vaatimukseksi toisille elää rauhassa. Rauha nähdään tarpeelliseksi siellä, missä ihmiset eivät mielestämme ole syystä tai toisesta rauhaa rakastavia. Raamatun kielessä rauha kuitenkin ensisijaisesti on annettu lukijalle itselleen. Se on henkilökohtainen ja hyvin lähelle tuleva.

Raamatun mukaan todellinen rauha ei ole lähtöisin ihmisestä, vaan se on Jumalan työ ihmisen hyväksi. Se ei kuitenkaan ole etäinen, vaan päinvastoin henkilökohtainen asia. Raamatun näkökulmasta rauha alkaa ihmisestä itsestään. Se ei ole ihmisen aikaansaannos, vaan Jumalan työ hänessä. Rauha on kuitenkin siinä mielessä lähtöisin ihmisestä, että kestävä ’rauhanprosessi’ alkaa aina ihmisen omasta sydämestä. Se on Jumalan työn minussa.

Otetaanpa esimerkki. Ajattelepa filmiprojektoria. Sen kankaalle heijastama kuva on projektio filmistä, mikä sen sisälle on laitettu heijastettavaksi. Jos kankaalla näkyvä sisältö ei miellytä katsojaa, ei kuva parane valkokantaan puhdistamisella tai projektorin korjaamisella. Niin kauan, kun laitamme filmiprojektoriin epäkelvon filmin näytettäväksi, projektori luo eteemme epäkelvon näkymän, vaikka laite ja valkokangas olisivat priimalaatua.

Sama ajatus pätee meihin ihmisiin rauhan heijastajina. Me olemme niitä projektoreita ja valkokankaalle syntyvä kuva on elämämme tuottama hedelmä omin ja lähimmäisen silmin nähtynä. Jos elämämme heijastaa vääriä asioita, kuva ei parane korjaamalla ulkonaisia puitteita, vaan ihmisen pitää käydä tutkimaan, mitä hän sydämestään ulos heijastaa. Jos sydämessä ei vallitse rauha, ei ulospäin näkyvä kuvakaan ole rauhaisa.

Jos elämän valkokankaalla näkyy vain sotaa ja ahdistusta, petettyjä lupauksia, valheita, jne. ei vika ole näkymässä tai kuvassa, vaan ihmisten sydämissä. Jos sydämistä puuttuu rauha, ei heijastus voi sekään olla kovin rauhaisa.

Ulkoinen rauha ei synny olosuhteista, vaan se tulee ihmisten sydämistä. Sisäinen rauha ei synny ulkoisen rauhan löytämisestä, vaan päinvastoin. Sisäinen rauha saa aikaan ulkoisen rauhan. On siis oikein sanoa, että ”rauha alkaa minusta”.

Tosi rauhankasvatus tai ’rauhanliike’ lähtee aina liikkeelle omasta sydämestä. Kun Jumalan rauha – Jeesuksen Kristuksen ristillä hankkima rauha – saa sijaa sydämessämme yhä laajemmalti, myös heijastamamme ulkoinen kuva muuttuu. Täydellinen muutos odottaa meitä tulevaisuudessa, mutta jo tässä ajassa saamme kokea, miten Jumalan rauha ihmisen sydämeen laitettuna saa aikaan valtavan muutoksen ihmisessä ja hänen lähipiirissään.

Julistakaamme rauhaa toistemme elämään

Lähdimme liikkeelle rauhan tervehdyksestä, joten siihen on myös hyvä lopettaa. Jos siis olemme tähän asti ehkä vain tavan vuoksi toivottaneet toisillemme rauhaa, miksi emme toivottaisi rauhaa edelleen, mutta ehkäpä myös tarkoittaen mitä sanomme.

Tervehtiessämme toisiamme rauhan tervehdyksin, voisimme sydämessämme julistaa Jumalan rauhaa ystävämme elämään. Samoin rauhan tervehdyksen kuullessamme ottakaamme se vastaan sydämeemme kuin muistutuksena Jumalan rauhan siunauksesta. Älkäämme tyytykö vain vaihtamaan kauniita sanoja, vaan lukekaamme niiden sisältö omaan elämäämme.

Julistakaamme Jumalan rauhaa sen koko merkityksessä ja mitassa niin oman kuin lähimmäisemmekin elämään. Ottakaamme vastaan rauhan tervehdyksen koko merkitys: nähkäämme tulevaisuutemme rauhan valtakunnassa, nähkäämme itsemme jo tänään rauhan liitossa Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen ja veren sinetöiminä ja kokekaamme Jumalan rauhan siunaus sydämessämme tänäkin päivänä.

Antakaamme elämämme entistä kokonaisvaltaisemmin Jumalan käsiin – antakaamme näin rauha maallisten murheiden kiusaamalle mielelle. Elämän olosuhteet harvemmin takaavat kenellekään rauhaa, mutta luovuttamalla elämämme kokonaan Jeesukselle Kristukselle saamme sydämeen hänen rauhansa. Ethän anna murheiden sitoa itseäsi ja päästä niistä myös itse irti – anna ne Taivaallisen Isän kannettavaksi ja vastaanota rauha niistäkin.

Tätä rauhaa julistakaamme toinen toisillemme ei vain tervehdyksin, vaan myös sen ’kuvan’ välityksellä, jota sydämeen kylvetty rauhan siemen kasvattaa rauhan hedelmänä elämässämme.

”Rauha teille!”

Pohdittavaa

Voisinko todella tarkoittaa tervehdykselläni jotain?
Mitä julistan lähimmäiseni elämään: ulkoista menestystä vai sisäistä rauhaa?
Mitä Jumalan rauha tarkoittaa minulle? Tänään? Tulevaisuudessa?