Vuonna 2022 tapahtui monta odotettua mutta myös monen monta odottamatonta. Pelkästään jokin odottamaton herättää ihmisessä epävarmuutta, vaikka se ei suoranaisesti häntä koskisikaan. Kun odottamaton epäonni kohtaa ihmistä, se herättää hänessä monesti pelkoa.

Vuosi sitten me suomalaiset emme osanneet pelätä sotaa, mutta nyt sekin on palannut takaisin pelkolistojen kärkipäähän, mitä hallitsee ikuiset kestosuosikit, kuten kuolema, sairaus, talouskriisi ja erilaiset ihmissuhdeongelmat.

Todennäköisesti sinäkin pelkäät kuitenkin jotain. Suomalaisten yleisimmät pelot ovat tutkijoiden mukaan perinteisesti sangen arkipäiväisiä. Yleensä pelkoa ei tarvitse etsiä kovin kaukaa, vaan suurin pelko löytyy aina läheltä.

Maailmanlopun tai sodan pelko on arjessa vielä varsin etäinen, kun elämään mahtuu paljon lähempiä pelkoja. Suomalaisten pelkoja kartoittaneissa tutkimuksissa on huomattu ihmisten pelkäävän esimerkiksi omaa tai läheisen sairastumista, kuolemaa, taloudellista ahdinkoa ja epäonnistumista kasvattajana tai puolisona.

Vaikka moderni ihminen on voittanut monet perinteiset uhat ja pelot, elää hän tänä päivänä entistä pelontäyteisempää elämää kuin aiemmin. Pelko hallitsee nykyistä maailmanaikaa.

Esimerkiksi kuolemanpelko (Ps. 55:6) saa nykyihmisen etsimään turvaa mitä ihmeellisimmistä teorioista ja opeista. Vastaavasti luonnonilmiöt ja jopa omat ajatukset ahdistavat masentunutta ihmissydäntä (Matt. 8:26; Jer. 17:8). Pelko tulevasta ja jopa menneestä valtaavat helposti mielen vieden elämänilon nykyhetkestäkin.

Näyttää siltä, että pelko kuuluu ihmiselämään – ainakin jos ajatellaan ihmisen elämää rajoittavien pelkojen tai ylipäätään peruspelokkaan elämänasenteen yleisyyttä. Pelko ei kuitenkaan ole Jumalan ’lahja’ ihmiskunnalle. Näin ainakin mikäli uskomme Raamattuun tässä asiassa. Jos pelko olisi alkujaan tarkoitettu ihmiselämää ’rikastuttamaan’, tuskin Raamattu toistuvasti kehottaisi päinvastaista lempein sanoin ”älä pelkää”.

Mitä pelko on?

Pelolla on monet kasvot. Pelon olemuksen määritteleminen tarkasti ei onnistu muutamalla virkkeellä, mutta tiivistäen ns. terve pelko voidaan määritellä kaikille ihmisille ja eläimille yhteiseksi tunteeksi, joka liittyy tavallisesti todellisen ulkoisen vaaran havaitsemiseen, ja jonka oireet ovat sisäinen jännitys, levottomuus, kauhun tai paniikin tunne. Eikö kuulostanutkin aivan liian arkiselta?

Terve pelko syntyy tositilanteessa ja sillä on suojeleva tarkoitus. Se myös menee ohi siinä missä tilannekin. Puhumme tällöin pelästymisestä tai pelon tunteesta, mitä ei välttämättä edes koeta kovinkaan epämiellyttäväksi. Näitä kokemuksia monet hakevat viihteestä, matkailusta tai elämyspuistoista. Terve pelko ei siis ole ongelma, mutta kun pelko ylittää terveet rajat, tulee siitä elämää rajoittava ikävä kumppani.

Kun mainitsin suomalaisten yleisiä pelkoja tai ajattelen nyt heitä, ketkä vaikkapa pelkäävät maailmanloppua, en tarkoita pientä pelästymistä tai ohimenevää pelontunnetta. Tarkoitan pelkoa, jolla ei välttämättä ole mitään reaalista perustaa, ja mikä ei mene ohitse, vaan pitää ihmisen tiukasti otteessaan.

Elämää rajoittavasta pakkomielteisestä pelosta käytetään nimitystä fobia. Olet varmasti kuullut puhuttavan erilaisista fobioista eli kammoista: hämähäkkikammo, ihmispelko, lentopelko, avointen tilojen pelko, suljettujen tilojen pelko ja korkeiden paikkojen pelko jne. Fobia on johonkin asiaan tai tilanteeseen liittyvä suhteeton pelko, joka voi johtaa kohteen välttämiseen tai rajoittaa henkilön elämää. Fobiat, vaikka osa niistä kuulostaa jopa harmittomilta, rajoittavat sellaisesta kärsivän ihmisen elämää.

En puhu tässä edes kammoista, vaan vieläkin laajemmasta pelosta: epätietoisuudesta nousevasta yleisestä pelon ilmapiiristä, jossa nykypäivän ihminen elää. Pelon ilmapiiri pakottaa ihmisen elämässään puolustuskannalle ja säikyttää hänet elämästä täyttä elämää. Elämän pelko pakottaa hänet vetäytymään silloin, kun voisi olla aika kukoistaa ja nauttia elämästä Jumalan lahjana (Saarn. 3:12-13).

Elämisen pelko sitoo ihmisen ja estää häntä tarttumasta elämään koko mittaisesti harhauttamalla hänet pelkäämään asioita, jotka eivät ole lainkaan niin suuria, miltä pelko saa ne näyttämään. Saksalainen sananlasku sanoo sekin pelon olevan mestari harhauttamaan ihmisen tulkitsemaan tilanteen väärin:

”Pelko tekee sudesta suuremman, mitä se on.” (Saksalainen sananlasku)

Juuri tällaisesta yleisestä ’elämisen pelosta’ Jumala tahtoo tänään pienen pelokkaan ihmisen vapauttaa, kun hän sanoo ”älä pelkää”. Kehotus lienee kaikkein tutuin meille jouluisten tekstien toistuvana lauseena, joissa se toki viittaa pääosin säikähdykseen. Tahdon kuitenkin tässä antaa sanoille ”älä pelkää” laajemman merkityksen, kun katson samalla alkavaan vuoteen.

Älä pelkää!

Mainitsin Raamatussa esiintyvän toistuvasti sanat ”älä pelkää”. Monissa kohdin kehotus olla pelkäämättä liittyy yliluonnollisen kohtaamiseen tai ’vain’ pelästymiseen tai säikähdykseen, kuten voidaan tulkita olevan myös jouluevankeliumin tekstissä, kun enkelijoukko ilmestyy paimenille kedolla.

Vaikka päällimmäinen enkelien sanoma kehotti paimenia olemaan pelotta sen edessä, mitä he kedolla saivat armon kohdata, uskon enkelien kehottaneen heitä hylkäämään samalla muut pelkonsa:

”Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle” (Luuk. 2:10)

Pelästymisestä lienee ollut ensisijaisesti kyse myös joulun tapahtumiin liittyvässä kertomuksessa Johannes Kastajan isästä, pappi Sakariaasta, joka kohtasi paimenten tavoin hänkin enkelin:

”Enkelin nähdessään Sakarias säikähti ja joutui pelon valtaan.

Mutta enkeli puhui hänelle: ”Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes.” (Luuk. 1:12-13)

Samankaltaisesta pelästymisestä on kyse myös Matteuksen evankeliumin kertomuksesta Jeesuksen haudalla, kun naiset kohtasivat enkelin, joka kertoi heille Kristuksen ylösnousemuksesta (Matt. 28:5). Ja sama lienee tilanne myös ylösnousseen Jeesuksen ilmestyessä opetuslapsille vähän myöhemmin (Matt. 28:10).

Kaikkiin näihin esimerkkien tilanteisiin liittyy myös sanoma pelon väistymisestä siinä, että Kristus voitti kuoleman, kun oli tapahtunut se, mitä Herran seuraajat eivät ehkä edes uskaltaneet toivoa tapahtuneeksi.

Uudessa testamentissa ja Septuagintassa (LXX) käytetään samaa sanaa ”fobéō” sekä pelästymisestä, elämää rajoittavasta pelkotilasta sekä yleisestä ihmiselämää hallitsevasta pelon ilmapiiristä. Raamatussa sana fobia tarkoittaa yksinkertaisesti ’pelkoa, pelästymistä, syvää kunnioitusta tai kunnioittavaa pelkoa’.

Tätä taustaa vasten tahdon ’laajentaa’ kehotuksen ”älkää peljätkö!” tai pappi Sakariaalle sanotun ”älä pelkää” kehotukseksi olla pelkäämättä elää ja ammentaa uskoa tähän ja huomiseen päivään Herran Jumalan lupauksista.

Raamattu ei näet kehota pelkästään olemaan säikähtämättä Herran suuruutta hänet kohdatessa, vaan Raamattu kehottaa uskovaa olemaan pelkäämättä elää lahjaksi saatua elämää. Toisin sanoen Raamattu kehottaa Herran omaa elämään rohkeasti Jumalan läsnäolossa – ei pelon sitomana, vaan avoimin mielin luottaen ja turvaten Jumalaan.

Väitteeni tueksi esitän esimerkiksi kolme tekstiä, joissa puhutaan juuri pelkoon sidotun elämän voittamisesta Jumalaan ja hänen lupauksiinsa luottaen.

”Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.” (Sananl. 10:24)

”Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä ihminen minulle tekisi?” (Ps. 56:12)

”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.” (1. Joh. 4:18)

Tämä on se sanoma, jonka minä tahdon välittää jouluevankeliumin kehotuksella ”älkää peljätkö” evääksi alkavaan vuoteen tämän päivän kovin pelokkaalle ja pelotetulle ihmiselle. Tahdon sanoa, ettei sinun tarvitse pelätä sen enempää huomista kuin tätäkään päivää, vaan voit elää täyttä elämää Jumalaan luottaen.

”Älä pelkää, Maria”

Raamatun kehotus ”älä pelkää” ei ole luonnoton käsky. Se on hyvää tarkoittava kehotus, joka perustuu luotettavaan lupaukseen. Se on kehotus elää pelotta – olla pelkäämättä elämää. Ojentautumisesta tämän kehotuksen varaan on siitäkin hyvä esimerkki joulunajan tekstissä, missä enkeli ilmestyy Marialle:

”Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä.

Niin enkeli sanoi hänelle: Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä.” (Luuk. 1:28-30)

Sanat ”älä pelkää, Maria.” eivät viittaa Marian pelästymiseen, vaan siihen hämmästykseen, mikä nousi Marian sydämestä, kun enkeli häntä puhutteli niin ylevin sanoin, ettei Maria varmaankaan tunnistanut itseään niistä.

Enkelin sanoma ei niinkään hämmentänyt Mariaa, mutta häntä hämmensi kuulla oma nimensä niiden yhteydessä. Maria ei hämmästynyt sitä, että Jumala piti lupauksensa messiaasta, vaan se, että hänelle oli varattu osa lupauksen toteuttamisessa. Toisin sanoen Maria hämmästyi Jumalan suurta armoa siinä, että Herra oli luottanut hänelle – pienelle ihmiselle – niin merkittävän tehtävän.

Uskon, että kehotus olla pelkäämättä, oli juuri sellainen lupauksen sisältävä ”älä pelkää” Marialle, mihin edellä viittasin Jumalan armon ja rakkauden ilmauksena tämän aikamme pelokkaalle ihmiselle. Maria tarvitsi rohkeutta elää siinä tehtävässä, johon Jumala oli hänet valinnut. Hän joutuisi kohtaamaan ihmisten kovasydämisyyttä, ymmärtämättömyyttä ja vieläpä luopumisen tuskaa, joten kehotus elää rohkeasti Jumalan lupauksessa oli hänelle tärkeä sisäistää tulevaa ajatellen.

Jos ajattelet Marian elämää tästä hetkestä eteenpäin, olet varmasti samaa mieltä kanssani, jos sanon, että Maria jos kuka tarvitsi Jumalan sanoja ”älä pelkää, Maria”. Yksin Jumalan lupaus ja huolenpito kantoi hänet vaikeiden aikojen yli. Hänen ei tarvinnut kohdata elämän raskaitakaan käänteitä eläen pelossa, koska hänellä oli Jumalan lupaus turvanaan.

Älä pelkää sinäkään

Jumalan kehotus ”älä pelkää” ei ole omistettu vain Marialle tai vain niille Raamatun henkilöille, joille kehotus on Raamatun lehdillä erityisesti osoitettu. Voit ottaa kehotuksen ”älä pelkää” ja liittää sen perään oman nimesi. Se on Jumalan viesti sinulle alkavana vuonna.

Kehotus ”älä pelkää” ei ole käsky hylätä pelko ammentamalla jostain yliluonnollista rohkeutta kaiken pelon voittamiseksi päivittäisessä elämässä. Se ei ole vaatimus olla pelkäämättä, jotta olisit kelvollinen Herran Jeesuksen silmissä. Pelotta eläminen ei ole myöskään merkki siitä, että olet elämässäsi saavuttanut korkean hengellisen tason tai jotain muuta sellaista.

”Älä pelkää” on kehotuksen muotoon puettu lupaus. Se on kehotus elää tätä päivää Jumalan lupauksessa ja huolenpidossa. Se ei ole tyhjä kehotus pitäytyä pelkäämästä sen tähden, että pelko estää sinua elämästä täyttä elämää. Se ei ole kehotus pistää pelko syrjään omin voimin. Jos minä – ihmisenä – kehotan sinua olemaan pelkäämättä, se on tyhjä kehotus pistää pelko syrjään omin voimin, ellet sitten usko, että minä pystyisin jollain tavalla voittamaan tai auttamaan sinua voittamaan asiat, joita pelkäät.

Sanojen ”älä pelkää” merkitys on syvempi, kun ne sanoo sinut synnin ja kuoleman vallan voittanut kaikkivaltias Herra Jeesus Kristus. Hänen sanoinaan niihin liittyy kattava lupaus. Kun hän sanoo ”älä pelkää”, voit tietää olevasi turvassa hänen lupauksessaan. Siinä, missä Jumala pitää ihmisestä huolen, hänellä ei ole syytä pelätä.

Täten Raamatun kehotus olla pelkäämättä on kestävällä pohjalla toisin kuin inhimillinen järkeily pelon turhuudesta, mikä on parasta mitä ihminen voi luvata. Jumalan kehotus olla pelkäämättä sen sijaan kantaa myös perustan pelotta elämiselle – se on Jumala itse. Raamatun kehotus perustuu huolenpitoon ja lupaukseen – Jumalalliseen turvaan.

Siellä, missä ihminen ymmärtää olevansa Jumalan hyvässä turvassa, hän huomaa, että tosiasiassa hänen pelkonsa ovat kaikki reaalisesti vääriä ja turhia, koska Jumala on kaikkien pelkoa aiheuttavien asioiden yläpuolella.

Sanoma alkavalle vuodelle

Kätke siis sanat ”älä pelkää” tänä vuonna sydämeesi ja tutkistele niitä samoin kuin Maria aikanaan tutkisteli paimenten hänelle välittämää taivaallista viestiä (Luuk. 2:19) jouluevankeliumissa. Havaitse Jumalan lupaus luottamisen arvoiseksi ja käy rohkeasti kohti uutta alkavaa vuotta pelkäämättä omia tai muiden varjoja.

Tiedä, ettei sinun tarvitse pelätä, koska itse Herra Jumala on sinun kanssasi. Kohtaa tuleva aika luottavaisin mielin, vaikka elämä arvaamattomuudellaan saisi sinut hämilleen. Ei ole sellaista päivää, jota Herra Jeesus ei kulje yhdessä sinun kanssasi. Ei ole sellaista päivää, ettei Herra Jeesus vakuuttaisi sinua huolenpidollaan.

Mitä iloja ja suruja sitten alkava vuosi tuokaan tullessaan, ottakaamme ne vastaan mieluummin luottamuksella Jumalalta kuin pelolla käyden tuntematonta vastaan.

Kun Herra Jeesus sanoo sinulle ”älä pelkää”, hän ei sano sitä vain toivottaen sinulle hyvää, vaan hän sanoo sen tietäen, ettei sinun tarvitse pelätä mitään pahaa. Jumala tahtoo meidän hylkäävän turhat pelkomme pannen kaiken luottamuksemme häneen. Siinä missä pelko hiipii puseroon, tarttukaamme entistäkin tiukemmin Herraan niin kuin pieni lapsi takertuu isään.

Jumala, joka kutsuu meidät yhteyteensä, tahtoo meidän elävän ilman turhia pelkoja, koska hänessä meidän ei tarvitse pelätä yhtään mitään tai ketään.

Ystäväni, ethän pelkää.

Pohdittavaa

Mitä minä pelkään?
Voisinko luottaa elämäni ja pelkoni Jumalalle?
Vai pidänkö mieluummin elämän hallinnan ja pelon omissa käsissäni?