Syksyn mittaan seurakunnissa on nähty ja koettu monen monta hetkeä valtakunnallisen ”Se löytyi!” -mediamission parissa. Mission yhteydessä – teillä, toreilla kuin rukoushuoneissa ja urheiluhalleilla – olemme tavoittaneet monen monta kulkijaa. Näiden tapaamisten ohessa olemme kokoontuneet yhteiseen rukoukseen ja kahvitteluunkin. Ja aika usein näissä kokoontumisissa puheen aiheeksi valikoituu herätys.

Herätys! (Kuva Kat Pixabaystä)

Kuka haikailee menneiden herätysten perään, kuka odottaa uutta. Joku puhuu uskosta osattomien heräämisestä, toinen yhteiskunnallisesta katumuksesta ja transformaatiosta ja vieläpä yksi muistuttaa, että uskossa jo sisällä olevien tässä tulisi herätä. Yleensä tämä viimeinen tulkinta sanan ’herätys’ sisällöstä viittaa tunnettuun tosiasiaan, minkä Jeesuskin puheissaan jo tunnusti: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän” (Matt. 9:37). Ja kyllähän tämä on näkynyt monin tavoin myös mission kokoonpanoissa.

Tästä rohkaistuneena minäkin tänään pohdin herätystä. Herätys koskee mielestäni jokaista. Olet mielestäsi sisällä uskon salaisuudessa tai et, herätys on sinulle ajankohtainen. Samoin se koskee sinua, olet sitten aktiivinen ’valtakunnan työssä’ tai et.

Nimittäin nukkua me voimme monin tavoin. Ja voimmepa nukkua jopa sellaista valikoivaa koiranunta, että joillekin äänille olemme valppaat, kun taas toiset äänet eivät saa meitä heräämään. Aihe on siis ajankohtainen, koet olevasi herännyt, herätyksessä tai ihan mitä vain. Ja voipa olla niin, että näemme unta, että heräämme. Siinä sitten kuvittelemme olevamme valveilla, vaikka tosiasiassa olemme sikeässä unessa.

”Heräjä sinä, joka nukut”

Tähän pohdintaani heräämisestä ja herätyksestä minut kuljetti lyhyt jae Paavalin kirjeessä efesolaisille. Siinä Paavali puolestaan siteeraa jotain muuta tekstiä:

”Sentähden sanotaan: ”Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!” (Ef. 5:14)

Paljon on pohdittu, mikä tuo teksti on, johon Paavali tässä viittaa. Useimmat asiantuntijat sanovat sitaatin olevan profeetta Jesajan sanoja, mutta ovat silti keskenään eri mieltä siitä, mistä kohden profeetan tekstiä sitaatti on; ihanko lopusta (Jes. 60:1-3) vai puolivälin tiimoilta (Jes. 26:19). Toiset arvailevat sitaatin olevan meille tuntemattomasta lähteestä tai apokryfisestä Elian tai Jeremian nimissä kirjoitetuista myöhemmistä näkyteksteistä,. Niitäkin näet kiersi Paavalin aikaan juutalaisten lukemistona.

Siitä tekstistä ollaan sentään jokseenkin samoilla linjoilla, ettei nukkuva eikä kuollut kumpikaan tiedosta, mitä heidän ympäristössään tapahtuu eivätkä he vastaanota mitään itsensä ulkopuolelta.

Tästä näkökulmasta katsottuna herääminen on tapahtuma, jossa heräävä havahtuu unestaan aistimaan jälleen ympäristöä ja ottamaan vastaan ärsykkeitä oman mielenmaailmansa ulkopuolelta.

Toki unessa ihminen kokee aistimuksia, mutta hän luo ne itse; ne ovat yhdenlaista kuvitelmaa. Ja kehokin aistii joskus väärin, mistä meillä kaikilla on kokemusta. Olemme haistaneet, maistaneet, nähneet, kuulleet sekä tunteneetkin jotain, mitä ei ole ollut.

Herääminen tarkoittaa, että ihminen havahtuu itse luomastaan illuusiosta ja tulee tietoiseksi elämästä oman napansa ulkopuolella. Tässä mielessä nukkuva tai kuollut on samassa asemassa; hän on tietämätön itsensä ulkopuolisista tapahtumista. Mutta, kun hän herää, hän kohtaa todellisuuden, joka on olemassa hänestä itsestään riippumatta. Niin kuin Paavali sanoo: ”niin Kristus sinua valaisee”. Kristuksen valo saavuttaa ihmisen aistimet, niin että hän näkee sen kirkkauden ja tuntee sen lämmön. Mutta jos ihminen nukkuu, hän ei ole tietoinen sen enempää kirkkaudesta kuin lämmöstäkään. Herääminen on Kristuksen todellisuuden tiedostamista.

Kyseessä ei ole sisäinen ihmisen itsensä saavuttama ’valaistuminen’ tai ymmärrys, vaan herääminen todellisuuteen Kristuksessa. Se on heräämistä näkemään – tai aistimaan – oikein.

Millaisessa unessa minä elän?

Ymmärtänet nyt, mihin heräämisellä viittaan? Se on havahtumista todellisuuteen. Se on heräämistä unesta, joka ei ole totta. Paavali herätteli kirjeessään Efesoksen seurakunnan väkeä elämään kutsumuksensa mukaisesti, tuoden oman elämän Kristuksen kirkkauden läpivalaisuun. Hän kirjoittaa:

”Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto.” (Ef. 5:15-17)

Tämän jälkeen Paavali jatkaa yksityiskohtaisemmin luetellen niitä asioita, jotka kirjeen alkuperäisille vastaanottajille olivat ajankohtaisimmat. Minä puolestani haastan itseni ja sinut tutkistelemaan, missä suhteessa me ehkä nukumme ja kaipaamme herätystä omassa elämässämme.

Nukunko kenties jonkinlaista koiranunta minäkin? Herään valppaasti kuulemaan Herrani äänen, kun tietty ääni kajahtaa, mutta nukun sikeästi, kun Herra puhuu kenties jollain toisella tavalla. Mitä jos eläisin täysin hereillä? Näkisin Kristuksen kirkkauden elämässäni selkeästi – sen jokaisessa hetkessä.

Uskallanko elää tätä elämää täysin hereillä – nähdä Kristuksen kirkkauden kaikessa tekemisessä ja elämässä ympärilläni. Saako hän valaista tieni? Tämä kysymys kuulostaa itsestäänselvältä, mutta onko se sitä sittenkään? Toki tahdon Herrani kirkkauden valaisevan tietäni, että näen kulkea hänen tahtonsa viitoittamaan suuntaan. Vaan olenko samalla tavalla valmis ottamaan vastaan hänen valonsa kirkkauden, mitä tulee oman vaellukseni puhtauteen?

On helpompaa ummistaa silmänsä matkanteon vajavaisuudelta ja nukkua ’koiranunta’ kuin tuoda koko elämänsä Kristuksen kirkkauden valaisuun. On mukavampi nähdä unta elävänsä lähes kelvollisesti kuin kohdata parhaiden tekojensakin riittämättömyys Jumalan kirkkauden valossa.

Näin sanonkin itselleni jälleen kerran:

Havahdu! Herää unestasi!