Lienet kuullut seuraavan litanian: ”Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta.” Oletko milloinkaan pohtinut näiden kovin usein asiayhteydestä irrallaan siteerattujen kehotusten merkitystä? Ne toistuvat Raamatun sivuilla useaan otteeseen ja lainaamamme raamatunpaikka on ikään kuin niiden kaikkien kehotusten yhteinen kaiku.

Mutta minkä ihmeen tähden Herra pyytää meitä tekemään jotain tällaista? Vaatiiko hän meitä rukoilemaan? Entä vaatiiko hän kiittämään vastoin luontoamme kenties omaksi ilokseen? Ja minkä tähden? Ja sitten pitäisi vielä iloitakin aina – eikö huonoja päiviä saisi olla lainkaan?

Huomasit varmaan, että esitin kysymykset tarkoituksella melko ikävään sävyyn ja väärässä itsekkäässä hengessä. Kehotuksia ei kuitenkaan ole tarkoitettu ymmärrettäväksi siten, vaan niiden lähtökohtana on Herran seuraajien yhteyden ja keskinäisen rakkauden vaaliminen. Siellä missä yhteys ja keskinäinen rakkaus vallitsee, siellä on kaikkien hyvä olla.

Ainutlaatuinen suhde

Kehotuksille löytyy vieläkin laajempi yhteinen nimittäjä kuin keskinäinen yhteys. Nimittäin kaikki tekstimme ensimmäisessä kappaleessa (1. Tess. 5:16-22) annetuista kehotuksista liittyy suhteen hoitoon.

Samalla tavalla kuin seurakuntalaisia yhdistää heidän välinen side, myös uskovan ja Kristuksen välillä vallitsee rakkauteen perustuva suhde, jonka sinetiksi Herra on antanut meille Pyhän Hengen, joka asuu ja vaikuttaa meissä kokonaisuutena. Suhde perustuu Jeesuksen sovituskuolemaan, mikä on uuden elämämme lähde ja perusta.

Olet ehkä kanssani samaa mieltä, jos väitän tämän suhteen olevan elämäsi tärkein suhde. Tätä suhdetta kutsutaan yleisnimellä jumalasuhde, joka mielestäni terminä hieman latistaa suhteen henkilökohtaista luonnetta ja merkitystä. Jumalasuhteen pitäisi merkitä läheistäkin läheisempää suhdetta, koska Jumalan Henki tuntee meidät paremmin kuin kukaan tai mikään maailmassa.

Suhde vaatii hoitamista

Paavalin ylle siteeraamani teksti kertoo tämän suhteen hoitamisesta. Jumalasuhde tarvitsee osakseen vaalimista ja huolenpitoa niin kuin mikä tahansa muukin suhde.

”Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.” (1. Tess. 5:23-24)

Tekstin jälkimmäisestä kappaleesta (1. Tess. 5:23-24) voi lukea, mitä kaikkea Jumala tekee vaaliakseen yhteistä suhdettamme. Hän hoitaa suhdetta aktiivisesti; hän pyhittää meidät, varjelee niin henkemme, sielumme kuin ruumiimmekin, jotta olemme hänelle soveliaat Kristuksessa. Hän huomioi ihmisen kokonaisuutena, ei vain hengellisenä yksikkönä.

Jumala on tämän kaiken kerran luvannut ja hän pitää sanansa. Hän ei siis osaltaan jätä suhdetta hoitamatta, vaan tekee kaikkensa suhteen säilyttämiseksi ja syventämiseksi. Hän on sitoutunut hoitamaan suhdetta.

Jos palaamme tekstissä taaksepäin, niin tekstin ensimmäinen kappale (1. Tess. 5:16-22) puolestaan kertoo niistä toimenpiteistä, joita jumalasuhteen hoitaminen kaipaa meidän ihmisten puolelta. Jos luet ensimmäisen kappaleen vielä uudelleen, huomaat kehotusten henkilökohtaisen sävyn. Katsopa.

”Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta. Älkää sammuttako Henkeä, älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää. Pysykää erossa kaikesta pahasta.” (1. Tess. 5:16-22)

Jatkuvaa yhteydenpitoa ja vuorovaikutusta

Tekstissä mainittu jatkuva kiitos ei ole luonnotonta kiittämistä vaikeuksista, joita kohtaamme, vaan se on kiitollinen asenne Jumalalle pelastuksesta ja tästä elämästä, jonka hän on lahjana ojentanut osaksemme. Sanan ’kiitos’ krooninen puute on yksi keskeisiä ongelmia meidän ihmisten välisissä suhteissa. Kiittäminen on yhtä tärkeää hänelle, joka kiittää niin kuin hänellekin, jota kiitetään. Jumalan rakkauden kokeminen, hänen avustaan kiittäminen ja varma toivo ikuisuudesta hänen yhteydessään on ilomme perusta. Tuo ilo kuuluu hoitavana elementtinä jumalasuhteeseemme. Sen perusta on jatkuva kiitos ja rukous.

Jatkuva rukouselämä ei merkitse yksipuolista anomista tai kiittämistä, vaan se on vuorovaikutusta ihmisen ja Jumalan välillä. Tämä käy ilmi Paavalin kehotuksessa olla väheksymättä profetoimisen lahjaa sekä muistutuksesta koetella profetiat ja rukousvastaukset. Paavalille oli luonnollista, että Jumala vastaa rukouksiin konkreettisesti, kunhan ihminen suostuu häntä kuuntelemaan, ja siksi hän liittää tähän yhteyteen myös pienen muistutuksen profetian arvostamisesta ja koettelemisesta, jotta varmasti erotamme Jumalan äänen muista äänistä.

Paavali kehottaa meitä koettelemaan saamamme rukousvastaukset, jotta emme elä valheellisissa kuvitelmissa. Tällä tavoin jumalasuhdettamme ei kiusaa parisuhteillekin tyypilliset ’väärät signaalit’, jotka usein saavat alkunsa joko vastapuolen reaktioiden väärästä tulkinnasta tai omasta mielikuvituksestamme.

Suhteeseen kuuluu myös vastapuolen arvojen kunnioittaminen ja hänen tahtonsa huomioiminen. Tätä Paavalin kehotuksissa vastaa lause ”pysykää erossa kaikesta pahasta”, sillä paha / synti tarkoittaa juuri Jumalan tahdon vastaisia tekoja. Meidän tulee siis parhaamme mukaan vaalia suhdetta myös olemalla aiheuttamatta tahallaan mielipahaa Herralle. Tahattomissa erheissämmekin riittää kestämistä aivan kylliksi…

Vastuuni jumalasuhteen hoidosta

Kaiken kaikkiaan jumalasuhteen hoito on yhtä hyvin meidän vastuullamme kuin Herran. Herra täyttää kyllä oman puolensa, mutta miten on meidän itsemme laita? Miten Jumala voi vastata kiitollisuuteemme siunauksella tai pyyntöihimme vastauksilla, ellemme hoida omaa osuuttamme suhteesta. Vaikka Jumala tekee kaikkensa suhteen eteen, on aivan varmaa, että suhteemme Häneen kärsii ellemme omalta puoleltamme hoida suhdetta. Ovathan yksipuoliset rakkaussuhteetkin varsin usein sangen onnettomia meidän ihmistenkin keskuudessa.

Kehotan sinua pysähtymään hetkeksi pohtimaan suhdettasi Herraan. Mieti itsesi takia, tyydyttääkö rukouselämä sinua tai onko sinulla elämässäsi jotain sellaista, jonka haluaisit laittaa syrjään Herrasi ja itsesi parhaaksi.

Jumala tekee kaikkensa suhteenne säilyttämiseksi ja kehittämiseksi, mutta oletko sinä valmis tekemään myös jotain elämäsi tärkeimmän suhteen eteen? Toimiva jumalasuhde on tärkeä ennen kaikkea sinulle itsellesi; se on ikuisen elämän arvoinen. Uskon, että sinulla on jotain parannettavaa – omasta elämästäni ainakin löytyy vielä yhtä ja toista.

Tämä on jotain, mitä tehdään yhdessä; Jumala ja ihminen rakentavat suhdetta yhdessä. Hän ei vaadi, kuten en minäkään. Silti kumpikin vaalii suhdetta rakkaudesta ja yhteydestä käsin.

Pohdittavaa

Voiko suhde, johon toinen ei sitoudu, toimia?
Mitä jumalasuhteeni kaipaa minulta?
Onko jumalasuhteen vaaliminen tärkeää minulle vaiko Jumalalle?